Arkistojen kätköistä: Budapest

Katselimme eräänä päivänä blogimme sivupalkissa olevia matkustamiseen liittyviä linkkivinkkejä ja huomasimme Unkarin edelleen loistavan poissaolollaan. Niinpäs arkistojen kätköistä on kaiveltu useita vuosia vanhoja kuvia Budapestista. Lähdimme reissulle viisi vuotta sitten toukokuun lopussa ja tarkoituksenamme oli tutustua Tonavan rannalla sijaitsevaan kaupunkiin romanttisesti käsikädessä kävellen. Kuinkas sitten kävikään - vettä satoi kaatamalla lähes koko reissun ajan, mutta onneksi meillä sentään yhteinen sateenvarjo. ;)

Nähtävyyksien osalta Budapest on loistava kohde: kaupunki sopii niin historian havinaa kaipaaville, ostosparatiiseista unelmoiville, musiikin ja etenkin oopperan ystäville, ulkoilmasta pitäville luontoihmisille, pop-musiikin tahtiin tanssahteleville kansalaisille kuin kulinaristisille nautiskelijoillekin. Rentoutujille kaupungilla on tarjolla lukuisia terveyskylpylöitä, joiden kuumat kylvyt laskevat kiireisenkin matkaajan stressitasoa. Toisaalta kaupungin lukuisat sillat, kauniisti valaistu Budan linna, Tonavan halkaiseva Margit-saari sekä mäkiset kadut luovat kaupungille sitä kuuluisaa romanttista tunnelmaa erityisesti iltaisin.

Liikkuminen kaupungissa oli helppoa. Me ajelimme pääosin busseilla sekä pariin otteeseen raitiovaunulla. Lisäksi taksit olivat kohtuullisen halpoja, ja kävellenkin pääsi joka suuntaan. Kooltaan kaupungin keskusta on melko pieni, joten paikallisliikennettä ei tarvitse nähtävyyksien vuoksi käyttää. Linnalle mennessä puolestaan pystyi lepuuttamaan jalkojaan ajamalla sinne muutamia forintteja maksavalla funikulaarilla. 

Budan puolella sijaitsevalta linnavuorelta avautuivat komeat näkymät Tonavan toiselle puolelle jäävälle Pestille. Kaupunki onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on jaettu kahteen osaa; perinteiseen Budaan ja modernimpaan Pestiin. Osia erottaa toisistaan keskellä virtaava Tonava. Suurimpina eroina alueissa olivat pinnanmuodot, sillä elitistien asuttama Budan puoli on mäkistä ja metsäistä, kun taas Pestin puoli aivan tasaista.

Nähtävyyksien osalta Budan puolella sijaitsee 1200-luvulta peräisin oleva kuninkaanlinna eli Budan linna. Linna itsessään ei eroa muista linnoista mitenkään, mutta näkymät Tonavan yli olivat todella kauniit. Linnavuoren ja Budan linnan lisäksi Budan puolelle sijoittuvat myös piispa Gellertin mukaan nimetty Gellertin kukkula, Gellertin kylpylä ja piispa Gellertin patsas. Huhutaan, että kukkula olisi saanut nimensä siitä, että piispa Gellert kuoli siellä tullessaan pyöritetyksi tynnyrissä rinnettä pitkin alas. Budan matalimmilla kohdilla puolestaan parhaimpia kävelykohteita olivat vanhan kaupungin kadut sekä arkkitehtorisesti tyylikkäiden talojen reunustamat kiemuraiset tiet.

Pestin puolelta puolestaan löytyivät parlamenttitalo, Váci utcan -ostoskatu, monipuolisen menun omaavat ravintolat ja Elizabethin puisto lemmenlukkoineen. Loppujen lopuksi me vietimme näissä kohteissa tosi vähän aikaa, koska kaikki keskustan kauppakeskukset ja osa ravintoloista olivat kiinni kansallisen pyhän vuoksi. Sen sijaan me käytimme paljon aikaa sivukatujen tutkimiseen ja erilaisten kuvausympäristöjen löytämiseen. Vanhat puhelinkopit sprayattuine seinineen olivat parasta, mitä löysimme koko reissulta.

Ei saa kuitenkaan unohtaa Wienin kovinta kilpailijaa, nimittäin Pestin puolella sijaitsevaa kansallisoopperaa. Taloa pidetään kaupungin kauneimpana rakennuksena ja sen rakentamisvaiheessa oli ollut yksi ainoa tavoite: rakentaa Budapestin oopperatalosta kaikin puolin kauniimpi kuin Wienin oopperatalo. Molemmissa oopperataloissa vierailleena voimme kertoa Budapestin onnistuneen tavoitteessaan. Ei siis ihmekään, että rakennusvaiheessa rakennusmestarina toiminut Miklós Ybl on tarkastanut jokaisen oopperatalon rakentamiseen käytettävän tiilen. Erikoisuutena oopperatalossa on myös ilmanvaihtojärjestelmä, joka on toteutettu asentamalla "ilmastointiräppänät" jokaisen istuinpenkin alle. Lisäksi oopperan katossa oli lämpimän ilman poistoaukko, jolloin ilman vaihtuvuus voitiin taata.

Museoiden osalta mielenkiintoisin oli ehdottomasti Terrorin talo eli entisajan salaisen poliisin päämajana toiminut rakennus. Rakennuksessa esiteltiin Unkarin historian synkimpiä ajanjaksoja kommunistien ja natsien valtakausilta. Lisäksi museossa pääsi kurkistamaan kidutuskammioihin ja neuvostoliittolaiseen tankkiin. Kaiken kaikkiaan museossa vierailu avasi silmiämme näkemään Unkarin historian aivan uudessa valossa.

Jotta voimme kuitenkin päättää arkistojen kätköjen purkamisen tyylikkäästi, ihaillaanpa muutamaa yökuvaa Tonavan varrelta ja Budan puolen kaduilta.