Diva pistää parastaan

Diva reilut 5 kuukautta osallistui elämänsä toisen kerran Match Show:hun tänään. Omistajia jännitti kovasti, mutta Diva se vain porhalsi menemään. Edelliskerran kävelypelleilyjä ei tällä kertaa nähty lainkaan, vaan neiti tassutteli kiltisti sivulla koko matkan. Pöydällä Diva puolestaan vähän vikuroi, koska sen mielestä hampaita on ronkittu jo parin kuukauden aikana ihan liikaa. Tottahan se on, että alakulmurit ovat olleet viime aikoina vähän kipeät.

Pöydältä päästyämme Diva jälleen oli oma itsensä ja esiintyi niin mallikkaasti. Pöydällä vikuroinnin vuoksi Diva kuitenkin sijoitettiin sinisten joukkoon. Kaikkien pentujen arviointejen jälkeen sinisten pentujen kööri kokoontui kehään. Meitä oli reilut 15, mikä on paljon pikkuisia koiria. Kolmessa erässä pennut sitten kiersivät jälleen kehää ja tuomari tiputti joka erästä osan pois. Meillä oli Divan kanssa aikaa katsoa muiden tippumista, koska esiintymisvuoromme oli vasta viimeisessä erässä.

Meidän erämme päästyä kehään Diva aloitti varmasti. Se seisoi käskystä, eikä lainkaan vikuroinut, vaikka muut koirat haukkuivat ympärillä. Kävelytkin Diva hoiti kunnialla ja vuoronperään ympäriltämme tippui koiria jatkosta. Diva se vain sinnitteli, kunnes jäljellä oli enää neljä kilpailijaa. Tässä vaiheessa omistajakin tajusi, että osallistuminen kannatti ja lopulta meille napsahti kolmas sija. Antonkin oli niin ihmeissään, ettei ensin hoksannut edes tulla kuvaamaan tuoretta pronssi-mitalistia. :D

Tällä tavalla se Diva sitten poseerasi useammallekin kameralla, eikä edes juuri alkanut vesisade haitannut lainkaan. Kuvasta harmillisesti puuttuu Divan pokaali, mutta ruusuke sentään on mahtunut kuvaa. :)

Lenkillä Ainolanpuistossa

Koirien iltalenkitys on nyt töiden alkamisen jälkeen nostanut merkitystään hurjasti, sillä Diva on pentukoirana vielä niin touhukas, että on parempi väsyttää se jo illalla hyväksi. Parhaina päivinä lenkit ovat venyneet lähes puolentoista tunnin mittaisiksi, mikä ei meitä omistajia haittaa lainkaan - pikemminkin päinvastoin. "Ulkoilma virkistää ja kameran muistikortti täyttyy kuvista" tuntuu olevan jo enemmän sääntö kuin poikkeus meidän illoissamme.

Tänään iltalenkkikohteeksemme valikoitui sattumalta Ainolanpuisto, jossa oli viime viikon perjantaina taideteosten ja uuden leikkipuiston avajaiset. Taideteokset ovat lehdistössä jakaneet kiivaasti mielipiteitä, joten pitihän niitä käydä itsekin tiirailemassa vähän lähempää. Samalla kuuntelimme myös pienten koskien kuohuja ja tuoksuttelimme sateen raikastamia puita. Syksy tuoksui tänään jotenkin erilaiselta: kuin olisivat uudet tuulet puhaltaneet meidän elämäämme.

Taideteokset löydettyämme katsoimme niitä hetken ja mielemme valtasivat kaiho, epätietoisuus ja korvissamme alkoivat soida mollivoittoiset biisit. Mielenkiintoisinta teoksissa oli se, että ne oli sijoitettu iloisesti leikkivien lasten puistoalueen lähistöön, eivätkä teosten ilmeet kovin iloisilta vaikuttaneet. Edustavatkohan teokset yksinäistä, toisten hylkäämää sielua vai mitähän niillä halutaan kertoa?

Linnunpönttöjä puissa

Ulkogrillin lisäksi ehdimme viikonloppuna kiinnittää linnunpönttöjä mökkipihan puihin odottamaan ensimmäisiä asukkaita. Näin alkajaisiksi teimme vain kolme pönttöä, koska ajatuksenamme olisi saada ensimmäiset lintu-vieraat juurikin pihapiirin puihin (toisin sanoen syömään pihapiirin hyttysiä). Ensi kesänä linnunpönttöjä voisi lisäillä myös rannemmas, missä linnut ovat tähän mennessä pesineet itse rakentamissaan pesissä.

Mallin ja idean linnunpönttöihin saimme selaamalla Googlen kuvahaun kuvia. Ensimmäisenä hauskana ideana vastaan tuli kissan päällä kuvioitu linnunpönttö - siispä sellainen valmistui ensimmäisenä. Toisena ideana halusin haastetta ja valitsin harjakattoisen mökin. Sen valmistaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin ja muutaman kerran sainkin pähkäillä seuraavaa rakennusvaihetta. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni varsin hyvä. Kolmas pönttö puolestaan on aivan perinteinen, eikä sen ideoimiseen tarvittu edes Internetiä. Neljäs ja vielä tekemättä jäänyt mökki puolestaan voisi olla paritalo, koska olen kuullut sellaisenkin kilvan kutsuvan asukkaita. Funkkistalopönttö voisi myös olla kivan haastava, mikäli sen pintaan maalaisi ikkunat ja ovet.

Linnunpönttöjen paikkoja etsiessäni myös huomasin, että lehtivihreän karkumatka kohti puiden juuria oli jo alkanut. Syksyä kohti mennään, mutta onneksi sunnuntaina oli aurinkoista ja lämmintä. :)

Ulkogrilli mökille, osa 2

Kesälomalla aloittamamme Ulkogrilli mökille -projekti on edennyt viimeisen kuukauden aikana hurjasti. Ensin valoimme pohjan, sitten kokosimme grillin seinät kevytbetoniharkoista ja tulipesän tulitiilistä ja tänä viikonloppuna pinnoitimme grillin ohutrappauslaastilla. Lopputulos oli mitä mainioin, ja mielestämme uudenkarhea ulkogrilli luo sielun koko pihalle. Seuraavaksi grillin voisi maalata, mutta me taidamme jäädä seuraamaan, miten pinnoite käyttäytyy talvella. Pinnoitteen harmaa väri miellyttää nimittäin silmäämme sen verran, ettemme haluaisi maalata sitä lainkaan.

Taivaalla etukäteisvenetsialaiset

Soutajilla oli kauniit maisemat! Rakastamme näitä iltaruskoja! <3

Hepokönkään vesiputous, Puolanka

Jäätyämme tänä kesänä tyystin ilman ulkomaanreissuja päätimme tutustua lähialueisiimme vähän tarkemmin. Tiedonhaun perusteella saimme selville, että Puolangalla on yksi Suomen suurimmista vesiputouksista. Siispä koirat ja eväät autoon ja keula kohti itää.

Perille päästyämme seurasimme viitoitettua polkua ensin putouksen yläjuoksulle. Reitti oli leveä ja esteetön, joten se sopi niin jalankulkijoille, rattaita työntäville kuin pyörätuolilla tulevillekin turisteille.

Matkaa yläjuoksulle oli vajaa puoli kilometriä. Vettä purossa oli tällä kertaa melko vähän, mutta silti yläjuoksu näyttäytyi mielestämme kauniina eväspaikkana. Kesäpäivän kruunasi kuumasti porottava Aurinko: ei olisi voinut olla sään osalta parempaa tuuria.

Yläjuoksulla vietetyn evästauon jälkeen jatkoimme pitkospuutietä pitkin alas. Matkalla saimme katsella kukoistavaa metsää, jossa kuolleet puut tehostivat ekosysteemin toimintaa, käävät koristivat puiden varsia ja pohjakasvillisuus loi vihreydellään tunnelmaa. Ilma alueella oli myös ihanan puhdasta ja hieman makeaakin. Hyvästä ilmanlaadusta kertoivat myös puiden oksilla kasvavat naavat.

Alas asti päästyämme putous avautui suoraan eteemme näyttäytyen todella hienolta nähtävyydeltä. Korkeutta putouksella oli komeat 24 metriä. Infotaulusta myös luimme, että aikaisemmin putousta pitkin oli uitettu tukkeja, mutta tukinuiton tultua taloudellisesti kannattamattomaksi putouksesta uitettiin viimeinen tukki keväällä 1941.

Tarkemmat ajo-ohjeet putoukselle saa täältä.

Lomalaisten tervehdys

Lomat alkavat olla pikkuhiljaa vietetty ja ensi viikolla toinen meistä jo palaa takaisin töihin. Tehokkaan loman vähän hellitettyä näin viimeisen viikon lopuksi olen ehtinyt myös ottaa matkakuvia koneelle. Tsekin matkaa koskevat postaukset ovat vielä tulossa samoin kuin Hepokönkään reissun kuvat. Reissujen lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa mökillä grillin parissa sekä Antonin lapsuudenkodissa Kuplan korjauspuuhissa. Vielä tähän loman loppuun lähdemme sukulaiskierrokselle, koska sukuloinnit ovat vähän jääneet paitsioon tänä kesänä.

Tämänkertaiset kuvat on otettu Puolangan ja Utajärven väliltä: koski kohisi kivasti ja haapametsä humisi hurjasti. Samaisella reissulla kuulimme alueella liikkuvan paljon metsäneläimiä ketuista karhuihin. Sudetkaan eivät kuulemma olleet outo näky koskemattoman luonnon keskellä. Hurjaa.