Kiertelyä Berliinissä, osa 2

East Side Galleryn kierrettyämme matkasimme kulttuurikierrosmatkallamme ensin Charlottenburgin linnalle, jonka tiluksilla pyörimme myös edellisellä Berliinin vierailullamme. Poikkeuksena tällä kertaa tosin emme menneet linnaan sisälle. Vasta kotiinpalattuamme saimme tietää, että linnassa järjestetään iltaisin palatsi-illallisia hyvien ruokien ja tyylikkäiden puitteiden merkeissä. Ensi kerralle pitääkin laittaa tämä tieto korvan taakse ja pakata laukkuun illalliselle sopivat vaatteet.

Linnalta kierroksemme jatkui Pariser Platzille ja Brandenburgin portin juurelle. Portti oli jo tässä vaiheessa lomaamme aidattu ympäriinsä, koska kaupunki oli aloittanut jo uuden vuoden valmistelut. Väentungoksen takaa porttia ei pahemmin nähnytkään, mutta sen sijaan Disney oli jalkauttanut sarjakuvahahmonsa torille. Vanhoja kuvia selatessani löysin onneksi pari otosta portista, jotta kuuluisa nähtävyys ei jäisi täysin ilman ansaitsemaansa kunniapaikkaa.

Portilta kävelimme Reichstag-talon eli Valtiopäivätalon ohitse vain nähdäksemme sen lasikupolin. Taloa on kutsuttu yhdeksi Berliinin näyttävimmistä rakennuksista ja todentotta se kyllä on juurikin sitä. Lasikupoliin olisi päässyt myös ihastelemaan maisemia, mutta tällä kertaa jonot olivat joka päivä meille liian pitkiä. Tosin, kuten kuvastakin näkyy, vuonna 2007 jonot olivat pihalle saakka, joten viime reissun aikaiset jonot eivät olleet oikeastaan edes pitkät. Otimmekin Antonin kanssa tavoitteeksi kiivetä kupoliin ensi kerralla, kun vierailemme Berliinissä.

Riittävästi Disney-hahmoja ja Reichstagin jonoja katseltuamme siirryimme seuraavaan kohteeseemme, holokaustin muistomerkille. Opaskirja kertoi muistomerkin koostuvan 2711 kivipatsaasta, jotka muodostavat yhdessä aaltoilevan labyrintin. Kivipaasien merkityksestä on oppaan mukaan käyty kiivasta keskustelua: osa mieltää paasit hautakiviksi, osan mielestä ne kuvastavat poltettujen ihmisten tuhkaa ja kolmannen teorian mukaan aaltoilevuus ja korkeat kivipaasit labyrintin keskellä kuvaavat ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Olkoon virallinen selitys sitten mikä tahansa, on muistomerkki ehdottomasti vaikuttava ja massiivinen sekä iltaisin melko jännittävä paikka.




Holokaustin muistomerkiltä hyppäsimme bussiin ja ajelimme kauppakatu Unter den Lindeniä pitkin Berliner Domille. Berliinihän ei ole mitenkään erityisesti kuuluisa kirkoista, joten kaupungin kirkkonähtävyydet kiteytyvät Berliner Domiin ja Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskircheen. Berliner Domin erikoisuutena on sen massiivinen koko ja onhan se myös yksi viimeisimmistä näin massiivisista kirkoista, mitä Eurooppaan on rakennettu ennen toista maailmansotaa.

Toinen mainitsemani keisari Wilhelm I:n muistolle rakennettu kirkko, Kaiser-Wilhelm-Gedächniskirche, puolestaan oli tällä kertaa tiiviisti rakennustelineiden peittämänä. Kirkko on kuuluisa siitä, että se menetti toisen maailmansodan pommituksissa puolet tornistaan. Tornia ei ole tähän mennessä korjattu alkuperäiseen kuntoonsa, koska vaurioitunut torni toimii hyvin sodan tuhoja kuvaavana muistomerkkinä.

Päivän viimeisenä etappina hyppäsimme bussilinjan 100 bussiin ja ajelimme Siegesäulelle. Liikenneympyrän keskelle pystyetty enkelipatsasta kannatteleva pylväs kuvastaa sekä Preussin sotavoimien taisteluvoittoja että Saksan yhdistymissotaa. Alunperin 67-metrinen voitonpylväs on sijainnut Brandenburgin portin vieressä, mutta Reichstag-talon rakennustöiden suunnittelun aikaan Hitler oli määrännyt pylvään siirrettäväksi nykyiselle paikalleen Tiergartenin puiston laitamille. Lisäplussana Siegesäule tarjoaa arkisin myös mahtavat maisemat puiston yli kauas Berliinin kauempiin kaupunginosiin.

Siegesäulelta palasimme takaisin Alexanderplatzin joulutoreille, mistä aloitimme loppuillan kestäneen joulutorikierroksen. Päällimmäisenä kävely- ja bussikierrokselta jäi mieleen se, että Berliinissä on tosi helppo liikkua paikasta toiseen. Bussilinja 100 osoittautui lisäksi erittäin käteväksi, sillä se kiersi nähtävyydeltä toiselle eikä vaatinut edes kallista turistibussilippua.

Kiertelyä Berliinissä, osa 1

Itä-Saksan Dresdenin, Leipzigin ja Bastein reissua seuranneena päivänä päätimme jatkaa Itä-teemalla ja suuntasimme kulkumme Itä-Berliiniin. Ensimmäinen kävelymaratonin pysäkki oli East Side Galleryssa, joka kattoi 1,3 kilometrin matkalta aitoa Berliinin muuria ja taiteilijoiden helmikuun 1990 jälkeen tekemiä maalauksia.




Faktatietoa galleriasta etsittyäni sain tietää sen olevan maailman pisin ulkoilmagalleria, jonka paristakymmenestä eri Euroopan maasta kotoisin olevat 118 taiteilijaa olivat yhteistuumin maalanneet suoraan alkuperäisen muurin pintaan. Kokonaisuudessaan he olivat saaneet maalattua 101 kuvaa, joiden pääasiallinen teema liittyi vapauteen ja parempaan tulevaisuuteen muutamaa kantaaottavaa teosta lukuunottamatta.

Sen pitemmittä höpinöittä tervetuloa virtuaaliseen East Side Galleryyn!

Lisää taiteteoksia voi ihailla osoitteessa Berliinissä Mühlenstrassella. :)

Kiertoajelulla Saksassa: Leipzig

Bastein hiekkakivikallioilta suuntasimme kulkumme jälleen nopeusrajoiteetonta Autobahnaa pitkin Leipzigiin. Olimme lukeneet Leipzigin olevan kuuluisa kulttuuritarjonnastaan, toimineen barokkisäveltäjien Bachin ja Goethen kotikaupunkina sekä kaupungissa oli esitetty oopperaa jo 300 vuoden ajan. Itä-Saksan kiertomatkamme ei siis olisi voinut saada uljaampaa lopetusta.

Parkkipaikan löydettyämme pääsimme tutustumaan Leipzigiin. Kaupungin keskustaa koristi Altes Rathaus, jonka ympärille keskusta tuntui rakentuneen taloineen, kahviloineen ja kauppakeskuksineen. Pimeyden vallattua taivaan kaupungin valot syttyivät loistamaan tunnelmallisesti. Siitä syystä meille jäikin palava halu päästä kaupunkiin toisenkin kerran, sillä pienen kokonsa vuoksi kaupunki oli erittäin sympaattinen ja helppo kulkea.

Rathausin lisäksi parhaimpana nähtävyytenä kävimme tutustumassa Leipzigin vanhimpaan kahvilaan, joka oli toiminut samalla paikalla vuodesta 1711 lähtien. Kahvila oli kaupunkinsa tapaan erittäin viihtyisä, eikä edes kovin kallis. Kahvikupposella kannattaa siis vähintäänkin tässä historiallisessa kohteessa käydä.

Historian havinaa etsiessämme kuljimme Nikolaikirchen ohitse nähdäksemme paikan, josta DDR:n vastaiset mielenosoitukset olivat saaneet lopulta koko maan haluamaan DDR:n kaatumista. Tuntuukin hassulle, miten paljon suurta, koko maata vavisuttavaa voi tapahtua yhdessä kaupungissa, ja vieläpä miten yhden pienen kaupungin vähemmistön mielenilmaukset voivat saada muidenkin kaupunkien väestöt puolelleen.

Shoppailumahdollisuuksia Leipzigissa oli rautatieaseman lisäksi keskustassa. Eräässä ostoskeskuksessa oli jopa niin tyylikästä, että punaista mattoa pitkin pääsi kävelemään korkealle joulukuuselle. Meidän vierailun aikana liikkeet olivat jo kiinni, joten tyydyimme vain katselemaan liiketilojen ikkunoita. Ravintoiloita alueella oli myös paljon.

Illallisen jälkeen meidän visiittimme Leipzigissa päättyi ja navigaattoriin asetettiin päivän päättävä kohde, Berliinissä sijaitseva hotellimme. Itä-Saksan autoajelukierros oli kokonaisuudessaan onnistunut ja hyvin monipuolinen. Ehkäpä ensi kerralla pysähdymme Dresdenin ja Berliinin välillä sijaitseville linnoille, joille oli todella hyvät ohjeet teiden varsilla.

Kiertoajelulla Saksassa: Bastein hiekkakivikalliot

Dresdenistä automatkamme jatkui Internetissä mainostettuun luontonähtävyyteen eli Bastein hiekkakivikallioille. Paikan löytäminen navigaattorista osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska navigaattori näytti meille kokonaista viisi eri vaihtoehtoista Basteita.

Niinpä Dresdenissä kirjakaupassa käydessämme kysyimme myyjältä tarkemmat ajo-ohjeet. Hän olikin hyvin perillä asiasta ja osasi heti kertoa meille Bastein sijaisevan Elbe-joen rannalla, Sächsische Schweizin eli Saksin Sveitsin alueella Rathern-nimisen kylän vieressä. Matka-ajaksi hän arvioi noin puoli tuntia, mikä olikin hyvin tarkka arvaus.

Kohteeseen päästyämme emme hetkeekään ihmetelleet, miksi kohdetta oli suositeltu Dresdenissä vieraileville turisteille. Elbe-joki virtasi tyynesti mutkitellen kylien halki, vuoret kohosivat horistontissa ja iltaa kohden aurinkokin alkoi paistaa. Auringon säteiden kohdatessa Elbe-joen joesta alkoi nousta vesihöyryä, mikä levisi ajan myötä Elben jokilaaksoon peittäen vuoret taakseen.

Etukäteen olimme selvittäneet Bastein hiekkakivikallioiden olevan osa Saksin Sveitsiksi kutsuttavaa hiekkakivivuoristoa. Miljoonien vuosien aikana vesi oli uurtanut alueen kalliota voimakkaasta ja sen vuoksi nykyiset noin 200 metriä pystysuoraan kohoavat kalliopaasit olivat muotoutuneet. Kalliolla oli aikoinaan ollut pieni Bastein linnoitus, josta oli edelleenkin pieniä osia nähtävissä. Maisemat olivat kuitenkin tämän kohteen ehdottomasti tärkein nähtävyys. Maisemien ihailemista varten pystysuorten kallioiden väliin oli rakennettu Basteibrücken lisäksi noin 200 metrin korkeudessa roikkuvilta riippusilloilta. Niistä saikin jännittävän kokemuksen, minkä voin edelleenkin aistia jaloistani!

Illan laskeuduttua palasimme autollemme ja asetimme navigaattoriin uuden suunnan. Päivän viimeinen kaupunkikohde oli Leipzig. Matkaa Leipzigiin oli noin 145 kilometriä, mutta onneksemme lähes koko matka oli nopeusrajoiteetonta Autobahnaa. Sitä pitkin hurutellessa matka taittui nopeasti ja ehdimme hyvissä ajoin illalliselle Leipzigiin.

Kiertoajelulla Saksassa: Dresden

Pikkusiskoni yllärimatka Berliiniin osoittautui lopulta usean kaupungin kattavaksi kiertomatkaksi, sillä vuokrasimme yhtenä päivänä auton ja painelimme Autobahnoja pitkin ensin pienenpieneen Thiendorfin kyläpahaseen, sen jälkeen Saksin osavaltion pääkaupunkiin Dresdeniin, sitten komeille Bastein hiekkakivikallioille ja lopuksi vielä Leipzigiin. Samalla reissulla minäkin sain suuren tavoitteeni kasaan, sillä Leipzig oli minulle 300. kaupunki, jossa olen käynyt. Seuraavana tavoitteena on saada kokoon 40 koluttua valtiota ennen kuin täytän 30. Ratkaisuna tavoitteeseeni on joko kiertomatkailu Atlantin toisella puolella tai halpamaiden koluaminen Itä-Euroopassa. Saas nähdä, minne tie vie. Matkakuumeesta kärsivien avuksi seuraava reissu on jo mietinnässä.

Ensimmäinen pysäkkimme pienen Thiendorfin jälkeen oli Saksin pääkaupunki Dresden, joka oli toisen maailmansodan aikaan pommitettu maantasalle ja sodan jälkeen rakennettu kokonaan uusiksi. Nähtävää kaupungissa oli vanhaa kaupunkia lukuunottamatta vähän, mutta kuultavaa senkin edestä, sillä Dresden on kuuluisa oopperakaupunki.

Me suuntasimme kulkumme ensimmäisenä Puolan kuninkaan August der Starken rakennuttamaan huvilinnan, Zwingerin, sisäpihalle. Linnan sisäpihalta olisi ollut myös kulku Alte Meister-museoon, jossa olisi voinut ihastella vanhoja haarniskoja, aseita, kelloja ja historiallisia tutkimuslaitteita. Me jätimme museon kuitenkin väliin, jotta ehdimme myös seuraaviin kaupunkeihin vielä samana päivänä. Koimme nimittäin, että Zwinger oli itsessään jo näkemisen arvoinen ja sen katseleminen ulkoapäin tyydytti täysin kaikki taiteelliset tarpeemme.

Zwingerin pihamaalta matkamme jatkui Elbe-joen rannalle. Matkalla näimme ratsastajapatsaan sekä barokkia edustavan Semperoper-oopperatalon. Oopperatalolla oli mielenkiintoinen historia, sillä Gottfried Semperin suunnittelema rakennus oli saatu rakennettu valmiiksi vuonna 1841, se oli palanut maantasalle vuonna 1869, rakennettu uudelleen vuosien 1871-1878 aikana ja pommitettu maantasalle vuonna 1945, jonka jälkeen rakennus oli jälleen rakennettu uudelleen ja saatu valmiiksi vuonna 1985. Oopperatalo on kuuluisa, koska mm. Wagner ja Strauss ovat pitäneet usean oopperaesityksensä ensi-illat juurikin Semperoper-oopperatalossa.

Elbe-joen rannalla katselimme uuden kaupunkin puolelle vievää siltaa sekä vanhan kaupunkin uljaita rakennuksia. Alte Marktilla olisi myös olleet suuret joulumarkkinat, mutta pääsymaksu 3 euroa sai meidät jättämään markkinat väliin. Frauenkirchen takana sen sijaan näimme kaikista Dresdenin matkaoppaista tutun maailman suurimman posliinipintaisen maalauksen, joka esitti milteinpä kaikkia Saksin paraatiuniformuisia kuninkaita ja prinssejä hevosineen. Teos oli vaikuttava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Dresdenin visiittimme päättyi tähän kerrostalon katolle kiinnitettyyn lauseeseen: Ein Leben ohne Freunde ist wie eine weite Reise ohne Gasthaus - Elämä ilman ystäviä on kuin pitkä matka ilman majataloa. Seuraavana pysäkkinä meillä oli navigaattorissa Bastein hiekkakivikalliot ja Basein silta. Siispä hyppäsimme autoon ja matka jatkui Elben jokivartta pitkin muutaman kymmenen kilometrin päähän.