Heinäkuun tapahtumat näin jälkikäteen

Kesäkuun tapaan ajattelin tänä vuonna koota yhteen myös heinäkuun tapahtumat, sillä postaustahti arkiasioista on ollut melko hidas.

Heinäkuun alussa Anton jäi kesälomille, ja lähdimme kesän toiselle lomareissulle. Alunperin ajatuksena oli mennä moikkaamaan siskoani Saksaan hänen vaihtoperheeseensä, mutta lopulta päädyimmekin kääntämään auton keulan pohjoiseen. Oulu - Kemi - Tornio - Haaparanta - Pello - Muonio - Kolari - Karesuvanto ja Kilpisjärvi oli ensimmäinen etappi, mikä päättyi vielä samaisena päivänä Saana-tunturin huipulle. Yhden yön jälkeen matka jatkui Tromssaan, josta useamman yön jälkeen Narvikiin ja Harstadiin. Aikomuksenamme oli kiertää Lofootit samalla reissulla, mutta eihän se aika ihan sinne asti riittänyt. Sen sijaan ajelimme Abiskon kansallispuiston kautta takaisin kotiin. Onneksemme Lofootit ovat kohtuullisen matkan päässä, joten reissuun voimme lähtä vielä toisenkin kerran.

Autolomailusta päästyämme nautimme mökkeilystä pari päivää. Sinä aikana suunnittelimme sängynpäädyn tekemistä, poltimme edelliskerroilla kaadettujen puiden oksia sekä vain nautimme rauhallisesta ympäristöstä.

Mökkeilyn jälkeen kävimme yhden yön kotona pesemässä pyykit ja jälleen meitä vietiin. Tällä kertaa lähdimme Antonin vanhempien luokse tekemään ensin sängynpäätyä ja sen jälkeen Kupla-projektiamme. Kupla-projekti on ollut hieman jäissä viime aikoina, mutta ehkäpä meillä tänä syksynä olisi enemmän aikaa tehdä sitä eteenpäin.

Projektiemme lomassa kävimme myös juhlissa. Ensin pappani hautajaisissa ja pari päivää myöhemmin sukulaisemme lapsen rippijuhlissa. Tunnelma molemmissa juhlissa oli leppoisa, vaikkakin juhla-aiheen mukainen.

Rippijuhlien jälkeen vietimme hetken kotona, minkä jälkeen palasimme Kupla-projektimme pariin takaisin. Projekti eteni uuden osan saapumisen mallailulla ja seuraavien liikkeiden suunnittelulla. Näimmepä myös lähtiessämme mansikkavarkaan, joka söi herkkua aidalla.

Kupla-projektin suunnittelun ja toteutuksen välissä lähdimme myös päiväseltään käymään Tuurin kyläkaupassa. Minä olin käynyt kaupassa noin 15 vuotta sitten, ja olihan alue tosissaan kehittynyt edellisnäkemästä! Ostosten lisäksi bongasimme parkkipaikalta Frederikin, joka oli tulossa esiintymään Paul Ankan kaveriksi.

Tuurista palattuamme aloimme katsoa Lumpparia tarkemmin, sillä se aristeli toista takatassuaan. Tarkastuksessa huomasimme yhden anturan halenneen pitkältä matkalta. Siispä palasimme kaupunkiin ja veimme koiran eläinlääkäriin. Leikkaustahan antura vaati, joten tuntia myöhemmin oli sessumme puolta anturaa köyhempi. Eläinlääkärikäynnin jälkeen saimmekin pariksi viikoksi hoidettavaa, kun pieni leikkauspotilas piti puhdistaa kolmesti päivässä. Antura parani yllättävän nopeasti, ja uutta anturaa on jo kovaa vauhtia kasvamassa ihon päälle.

Lumpparin jalan vuoksi Antonin viimeisen lomaviikon lopussa meistä vain toinen pääsi täysipainoisesti hillasuolle. Arvonnan tuloksena autoon koirien kanssa jäin minä, mutta kävinpä kuitenkin ottamassa kuvat aamuauringosta, joka valaisi säteillään usvan peittämän suon.

Heinäkuun lopussa Anton palasi takaisin töihin ja perusarki alkoi. Naapuriemme vieraillessa kävimme grillaamassa ja vaihdoimme kuulumisia. Näihin tunnelmiin olikin hyvä päättää onnistunut heinäkuu.

Gaudín jalanjälkiä Barcelonassa

Andorrassa pyörähtämisen jälkeen meillä oli vielä jäljellä kolme kokonaista päivää Barcelonaa varten. Lomamme ensimmäisenä päivänä olimme käyneet katselemassa pääosin Parc de la Ciutadellan puistoa, Montjuïcin aluetta, La Rambla -ostoskatua sekä huvivenesatamaa. Siispä jalkamme jo syyhysivät päästä astelemaan Gaudín jalanjäjissä eri puolilla Barcelonaa. Art nouveau -tyyliä ja surrealismia omalla tavallaan noudattanut ja sekoittanut katalonialainen, vuonna 1852 syntynyt arkkitehti Antonio Gaudí oli nimittäin työskennellyt pääosin kotikaupungissaan Barcelonassa suunnitellen ja toteuttaen mm. Sagrada Família -kirkon, Güellin puiston, Casa Mila- ja Casa Battlo -talot sekä Palau Güell -palatsin. Luonteeltaan Gaudí oli itsenäinen, itsepäinen ja periksiantamaton liittyen hänen omiin visioihinsa ja tyylivalintoihinsa. Barcelonan rikkaalla eliitillä oli kuitenkin varaa palkata Gaudí hankkeidensa arkkitehdiksi, vaikkakin rikkaiden taloudenhoitajat saattoivatkin kommentoida heidän keräävän rahat ja Gaudín vievän ne.

Gaudín jalanjälkiä seuratessamme aloitimme ensimmäisenä retkemme Sagrada Família -kirkosta. Kirkon rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 1882, mutta Gaudí jatkoi kirkon suunnittelua yli 40 vuoden ajan rakennustöiden edetessä. Loppuelämästään hän käytti kaiken aikansa kirkon parissa työskentelyyn ja jopa asui kirkossa sen rakentamisen aikana. Kunnianhimoinen projekti ei ollut edelleenkään valmis, ja lieneekö koskaan valmistuvankaan, mutta arvion mukaan viimeistelyvaiheet osuisivat vuodelle 2026.

Sisätiloiltaan roomalais-katolinen kirkko oli uskomaton ja julkisivuaan huomattavasti kauniimpi. Pääsimme hyvän tuurin saattelemana kirkkoon sisälle ensimmäisten kymmenen vierailijan joukossa, joten saimme nauttia kirkon hiljaisuudesta hetken ennen kuin sadat muut turistit saapuivat paikalle. Torniin pääsyä odotellessamme kiertelimme ja kuvasimme kirkkoa eri suunnista. Yllättävänä seikkana huomasimme myös, että kirkossa oli samanaikaisesti käynnissä ehtoollinen. Tavallisuudesta poiketen ehtoollinen tarjoiltiin kuitenkin ilmeisesti vain paikallisille ovensa avaavassa alakerrassa. Matkaoppaamme osasi lisäksi kertoa, että kirkko oli vihitty käyttöön vasta vuonna 2010, joten ehtoolliskäytäntökin oli vielä kohtuullisen uusi asia.

Gaudín rakkaimmassa projektissa oli kahdeksan tornia, jotka kuvastavat Jeesuksen kahdeksaa opetuslasta. Alkuperäisissä suunnitelmissa torneja oli suunniteltu jokaista opetuslasta varten, mutta vain kahdeksan tornia päätyi lopulliseen suunnitelmaan. Tulevaisuudessa rakennettava korkein Jeesus-torni tulee olemaan 170-metrisenä vain muutaman metrin korkeampi kuin kaupungin korkein kohta Montjuïcin kukkula. Nykyisellään hissikyyti kuitenkin vei matalampaan torniin, josta oli hienot näkymät kaupungin ylle. Parhaimmat näkymät kuitenkin mielestäni tarjosivat tornin ikkunat, joista valo siivilöityi muuten pimeähköön torniin. Lisäksi pidimme kovasti kirkon portaikosta, joka olisi korkeanpaikankammoista hirvittänyt.

Sagrada Familían jälkeen jatkoimme Gaudín jalanjäljillä -kierrostamme toiseen odottamaamme kohteeseen; Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaan Casa Milaan. Talo oli kaarevaseinäinen ja sisäpihaltaan ovaalinmallinen. Talon kattotasanne oli kuitenkin erityisesti se, minne halusimme. Gaudí oli nimittäin luonut ilmastointihormit ja savupiiputkin uudelleen siten, että ne kuvastivat ihmiskasvojen erilaisia ilmeitä. Vaikuttavia, hienoja ja näkemisenarvoisia!

Casa Milalta matka jatkui Casa Battlolle. Suolaisten pääsylippujen vuoksi emme kuitenkaan menneet taloon sisälle. Sen sijaan suuntasimme Parc Güellille. Puiston tarkoituksena on muistuttaa kaupunkipuutarhaa, ja alunperin sinne oli suunniteltu rakennettavaksi 60 talon lähiö. Suunnitelma ei ollut kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan Barcelonan kaupunki oli ostanut alueen vuonna 1923. Alueelle ehdittiin kuitenkin rakentaa aluetta kiertävä kivimuuri, kaksi paviljonkia, joissa ei ole muuten yhtään suoraa kulmaa sekä sivuseinätön sadan pylvään sali, jossa 84 pylvästä tukee kattorakennetta. Kuuluisinta alueella ovat kuitenkin sen värikkäät mosaiikkitaideteokset sekä mosaiikeilla päällystetty lisko.

Gaudín aiempaa, 1800-luvun loppupuolen tuotantoa puolestaan kävimme katsomassa Güellin paviljonkialueella. Alue oli tällä hetkellä restauroinnin alla, joten sisälle alueelle emme päässeet. Lohikäärmeportti oli kuitenkin yhtä hieno kuin olimme sen kuulleet olevan.

Gaudí-kierroksemme jälkeen kävimme katsomassa muiden taiteilijoiden tekemiä, Gaudía jäljitteleviä teoksia eri puolilla Barcelonaa. Mosaiikki nimittäin tuntui olevan kova sana kaikkien taiteilijoiden parissa, sillä sitä löytyi niin pylväistä kuin keskeltä nurmikkoakin kohoavista dyyneistä. Matkalla löysimme myös tunnistusmerkittyjä papukaijoja lentelemässä puistossa sekä Robin Hood -tyyliin kaiverretun koivun.

Illan koittaessa palasimme takaisin hotelliimme ja aloimme suunnitella seuraavan päivän kävelymaratonia. Tiedossa oli muun muassa jalkapallostadionia, rantaelämää, matkan ensimmäinen paella-annos sekä suussasulavaa jäätelöä.

Andorrasta Barcelonaan parin pysähdyksen taktiikalla

Kolme päivää Andorrassa vietettyämme koitti lopulta lähdönhetki, jolloin pakkasimme tavaramme autoon ja suuntasimme takaisin valtioiden rajalle. Rajatarkastuksia tehtiin Andorrasta lähtiessä kuulemamme mukaan usein, joten olimme tarkkoja siitä, ettei meillä ollut liikaa mitään tai liian kalliilla ostettua tavaraa mukana. Ehkäpä se toimikin hyvänä etiäisenä, sillä rajalla meitä ei pysäytetty, vaan pääsimme suoraan ajamaan Espanjan puolelle.

kallioverkkojen asentaja lähellä Andorran rajaa

Cerksin hiilivoimala oli ihan tien vieressä.

Cerksin kylässä tauolla

herkullinen alkupala Bergassa tomaateista, tonnikalasta ja kuivatusta sipulista 

Bergan kadulla

Montserratin kuuluisat hiekkakivikalliot

Ensimmäinen pysäkki pidettiin Cerksin kylässä, jossa söimme eväitä auton takakontissa istuen. Sieltä matka jatkui melko nopeasti ruokatauolle Bergaan ja edelleen kohti Manresaa. Manresasta käänsimme suuntamme nopeimman paluureitin sijaan kohti Sitgesiä, sillä olimme lukeneet kehuja kaupungin rantaelämästä. Matkalla Sitgesiin saimme ihastella myös Montserratin hiekkakivikallioita.

Sitgesiin saavuimme iltapäiväauringon aikaan, jolloin rannalla ei ollut enää kuuma. Harmiksemme pilvet olivat vain juuri päättäneet parkkeerata itsensä Sitgesin ylle, joten auringonottamista ei tarvinnut edes ajatella. Sen sijaan rannalla oli hyvä syödä Andorrasta ostettua vesimelonia ja leipää. Maustamaton jogurtti tuntui myös olevan alueelle vakiintunut välipala, joten Danonen lasipurkkeihin pakattua jogurttia tuli ostettua Sitgesistä lisää.

Sitgesistä palasimme iltaa myöten takaisin Barcelonan vilkkaille kaduille. Paluureittivaihtoehtoja oli kaksi: maksullinen tunneli tai vuoristotie. Valitsimme vuoristotien ja wow, kuinka paljon siellä olikaan mutkia! Aivan huikea reitti, suosittelen!

Vadelmien parissa

Herkkuviikonlopun aikana poimimme pitkään ja hartaasti mustikoita. Näillä näkymin tämän kesän mustikat alkaisivat olla poimitut, vaikkakin niitä olisi vielä metsässä jäljellä useamman sangollisen verran. Ehkäpä vielä loppuviikosta mustikoita voisi käydä poimimassa, mikäli energiaa ja innostusta riittää.

Mustikoista olikin sitten hyvä siirtyä seuraavien marjojen pariin. Työkaverini nimittäin vinkkasi merenrannassa kasvavan hurja määrä villivadelmia - siispä pyörällä sinne ja vadelmapensaiden sekaan. Tässä vaiheessa kesää vadelmat ovat yleensä olleet jo kypsiä, mutta tämä kesä tuntuu olevan niidenkin osalta poikkeus, sillä vasta pieni osa tulossa olevista marjoista oli valmiita poimittaviksi. Luulisinkin vadelmasesongin olevan parhaimmillaan viikon loppupuolella, joten voipi olla, että meidät näkee silloin uudelleen vadelmapensaiden ympäröimänä.

Kolmas päivä Andorrassa

Andorran kolmantena päivänä vettä satoi kaatamalla aamusta lähtien, joten suunnitellut patikoinnit sai unohtaa. Sen sijaan sateen tauottua juoksimme autoon ja menimme päiväksi Andorra la Vellan ostosparatiisiin. Ostoskoriin päätyi tuoksuja ja koruja. Elektroniikkaliikkeissä kävimme myös testailemassa teleobjektiivin jatketta. Harmillisesti sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, koska objektiivimme ottamien kuvien laatu laski erittäin heikoksi jatkeen vuoksi. Nyt jälkikäteen ajatellen meidän olisi kannattanut etsiä vain pidempi putki, mutta emmehän me sitä silloin hoksanneet. Pitkät putket kun ovat niin kalliita, että aloimme säästää. :D

Illalla sateen loputtua aurinko pilkisteli vuorten takaa. Kävimme katsomassa auringonlaskua kehutulta Les Escaldesin kirkolta, emmekä yllätykseksemme olleet ainoat. Paikalle oli nimittäin tullut paikallisin kilvin varustettuja autoja pariskuntineen, joten siellä me istuimme paraatipaikalla muiden seassa katsomassa vuorten taakse katoavaa ja taivaan punaiseksi värjäävää aurinkoa.

Kotiinpäin lähtiessämme pysähdyimme vielä yhdelle levähdyspaikalle katsomaan maisemia. Kuu valaisia taivasta ja katuvalot tuikkivat kultaisina pimeyden keskeltä. "Aww", sanoisi pikkusiskoni! Vinkkinä muuten voimme kertoa, että Andorrassa oli tosi hyvin merkitty maan suosittelemat levähdys- ja näköalapaikat, joten maisemakuvien ottaminen oli maassa erittäin helppoa.