Finnish design shop -tilauksia

Päätös keittiön valaisimen uusimisesta lujittui tänään, kun saimme edellisen valaisimen myytyä. Ostajaehdokkaasta innostuneena nappuloinkin samantien Norm 69 -valaisimen tilauksen ja lisäsin ostoskoriini kasan lyijykyniä. Yli 100 euron ostoksista nimittäin sai Finnish Design Shopista ilmaiset postikulut, joten tuli halvemmaksi lisätä ostoskoriin lyijykyniä kuin maksaa valaisimen postikuluja. Odotammekin jo innolla, että pääsemme taittelemaan 69 osaa ja kiinnitämään ne lampun runkoon. Ohjevideo näyttää innoittavasti olevan lähes 20 minuuttia pitkä. :D

A long sentence

Tämä on ehdottomasti yksi pisimmistä lauseista, jonka olen ikinään nähnyt. Huh huh. Mutta, tiedättekös, Antonin tämän kevään viimeinen kurssityö on palautettu juuri kolme minuuttia sitten. Seuraavaksi Anton pääseekin diplomityön pariin. Sen parissa varmasti törmätään vielä toisen jos kolmannenkin kerran yhtä pitkiin ja epäselviin lauseisiin. :D

Pääasia oli kuitenkin ilmoittaa, että meilläpä alkoi vihdoin opiskeluvapaat kolme kuukautta! :)

Uutta valaisinta keittiöön

(Kuva täältä.)

Lokki-valaisin ei ehkä sittenkään olisi se sopivin. Tämänpäiväinen lempparivalaisin sen sijaan on Simon Karkovin 69 osasta koottava Norm 69 -valaisin. Kokovaihtoehtoja näytti Finnish Design Shopissa olevan tarjolla S, L, XL, ja XXL. Näistä ehkä sopivin olisi koko L. Hmm..vaikeita valintoja.

Valaisin keittiöön

Lyhyen bloggaustauon aikana olen katsellut kriittisesti keittiömme valaisinta. Se on periaatteessa kiva, mutta en tykkää lainkaan puhistaa sitä pölystä. Olen myös ehkä jopa alusta asti ajatellut korvaavani valaisimen vielä jonain päivänä. Siksi valaisimen johtoja ei ole kahden vuoden aikana lyhennetty, vaikka sille olisi ollut tarvetta.

Uusia ja paljon hienompia valaisimia olenkin sitten etsiskellyt netistä. Tässä olisi pari lempparia. Mietin vain, miten nämä sopisivat, kun eihän meillä ole mitään pyöreetä. Hmm..

Kuvat täältä ja täältä.

Ilta keskustassa

Hiljaiset kadut, valoisa taivas.

Kesälomasuunnitelmia

(Kuva weheart.com)

Kaikki tuntuvat jo varanneet kesälomamatkat tai vähintäänkin ovat jo lähdössä sinne. Meillä tämänvuotiset kesälomat ovat vielä täysin suunnittelematta.

Viime vuonna olimme tähän mennessä jo varanneet lennot, aikatauluttaneet viisumien hakemisen ja buukanneet ensimmäisen hotellin. Tänä vuonna asiat ovat täysin päälaellaan: meillä on matkustusähky. Huomasimme asian istuessamme porukalla iltaa pari viikkoa sitten. Pohdimme lomakohdetta, eikä kenelläkään ollut mitään innostusta lähtä kesällä kuumaan Aasiaan. Jenkkilän kanssa tuntui olevan vähän samaa ongelmaa, joten parhaaksi vaihtoehdoksi eräs kavereistamme ehdotti Alaskan pohjoisosaa ja Siperiaa. Niissä ei ainakaan saisi lämpöhalvausta, mutta eipä sinne kyllä ole järin halpoja lentojakaan.

Korfu (Kuva täältä.)

Pattitilanteessa ollessamme päätimme lykätä lomamatkoja otollisempaan aikaan. Sitä odotellessa olemmekin katselleet äkkilähtöjä. Mielenkiintoisin vaihtoehto olisi Korfun saari, jolta pääsisi Paxin saarelle. Paxin saari puolestaan on mainittu meidän 101 Romantic Getaways -kirjassa. Tavoitteenamme olisi joku kaunis päivä saada käytyä kaikki kirjassa mainitut kohteet, joten Korfun vierailulla tulisi nähdyksi myös Paxin saari. Lisäksi Korfun sijainti on otollinen Albania-visiitille, sillä maiden välissä on vain 2 mailia vettä. Ei siis kovin pitkä laivamatka.

Formenteran kirkkaat vedet (Kuva täältä.)

Korfun lisäksi mielenkiintoisia kohteita löytyisi Ibizan vierestä kirkasvetiseltä Formenteralta, Kreikan saaristosta tunnelmalliselta Santorinilta ja Etelä-Espanjasta Granadan ja Sevillan väliltä. Santorinilta käsin pääsisi myös käymään muilla Kreikan saarilla. Sinne järjestetään myös saarihyppelyitä, jolloin tulisi useampikin paikka katsottua samalla kertaa. Etelä-Espanjassa sen sijaan olisi mahdollista vierailla Marbellassa, Sevillassa, Gibraltarilla ja laivamatkan jälkeen myös Marokossa. Ei siis huono vaihtoehto sekään.

(Kuva weheart.com)

Äkkilähtöjä tutkiessamme olemme myös vähän pohtineet sitä, miten viihtyisimme äkkilähtökohteessa. Olemme tähän mennessä aina halunneet nähdä reissuilla mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monta kuuluisaa kaupunkia. Saarilla tosin asiat olisivat ihan toisin, koska samannäköisiä rantoja olisi varmasti vierivieressä ja joka kulmassa suomea puhuvaa ravintolan sisäänheittäjää. Toisaalta saariloma voisi olla myös kaupunkilomaa rentouttavampi, sillä meillä ei olisi kiire minnekään. Voisimme vuokrata auton, ajella saarta rauhassa ympäriinsä, pysähtyä rannoille syömään eväitä tai vilvoittelemaan mereen. Illantullen voisimme palata hotelliin ja nautiskella uima-altaan tunnelmasta tai läheisen ravintolan antimista. Ehkä saarella saisi jopa levättyäkin, kun ei tarvitsisi juosta joka päivä uuteen kaupunkiin. :D

Jos jollakulla on hyviä vinkkejä äkkilähtökohteista, otamme ne mielellään vastaan. Tähän mennessä äkkilähtökohteista koettu on jo ne peruskohteet eli Gran Canaria, Turkin Alanyat ja Antalyat, Rhodos lähisaarineen ja Espanjan Costa del Sol lähialueineen. Jotain uutta siis kaivattaisiin. :)

Global InterRail: Manchester

Melkeinhän sitä viikko jo oltiinkin ilman matkapostauksia. Aikamoinen saavutus. Nyt kuitenkin jatketaan Global InterRail -postausten osalta, jotta jossain vaiheessa päästäisiin jo loppuunkin. :D

Lillestä jatkoimme siis matkaamme Englannin kanaalin ali ensin Lontooseen ja sieltä lähes samantien Manchesteriin. Lille-Lontoo -junaan pääseminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Liput ensinnäkin oli pitänyt varata jo viikkoa aiemmin puhelimitse: reilipassien avulla saimme lipuista alennusta, joten ensimmäisenä piti käydä näyttämässä lipputiskillä reilipasseja, jotta saisimme tulostetut liput alennettuun hintaan. Lippujemme kanssa pääsimme jonottamaan EU-tulliin ja heti perään UK:n tulliin. Tullien jälkeen vielä pari henkilöä tarkasti liput, kävelimme lippuja tsekkaavan portin läpi ja lopuksi vielä turvatarkastuksen kautta. Meininki asemalla oli kuin tiukalla lentokentällä, paitsi etten ole koskaan joutunut edes lentokentällä niin moneen tarkastukseen. Toki viimeisillä kolmella lennolla olen joka kerta joutunut tarkastettavaksi. Koskaan ei ole löytynyt syytä, miksi piippaan turvaportissa. :D

Luotijunaan päästyämme vielä yksi virkailija kävi tarkastamassa liput. Vasta sen jälkeen juna sulki ovensa, paineisti sisäilman, kiihdytti vauhtiin ja suhahti kanaalin alle. Vuonna 1994 käyttöönotettu junaliikennetunneli on noin 50 kilometrin mittainen. Matkasta 38 kilometriä kuljetaan Englannin kanaalin alla 40 metriä merenpohjan alapuolella. En ollut koskaan käynyt vastaavanlaisessa tunnelissa, joten aluksi matka jännitti. Pimeyden keskellä matka-aika oli kuitenkin vain noin puoli tuntia, jonka jälkeen palauduimme takaisin maanpinnalle ja jatkoimme matkaamme London St Pancrasin rautatieasemalle. Oikeastaan matka ei tuntunutkaan missään: kyyti oli tasainen ja maisema tasaisen musta. Sää UK:n puolella sen sijaan oli sateinen. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, koska uskoimme säätilan paranevan seuraavaksi päiväksi.




Perillä Lontoossa kävimme syömässä, ihastelimme keskustan shoppailukatuja, varoimme gappiä ja hyppäsimme illan tullen seuraavaan junaan. Matka Manchesteriin kesti noin kolme tuntia. Aika kului varsin hyvin höyhensaaren tapahtumia katsellessa.

Manchesterissa olimme perillä iltatuimaan. Kiertelimme katuja etsien hotelliamme. Kävelimme edestakaisin, sillä Anton ei voinut uskoa hotellin sijaitsevan keskellä baarialuetta. Hotellikuvauksessa nimittäin luki majatalomme sijaitsevan perheen pitämän ravintolan yläkerrassa. Heh, niinhän se sijaitsi, mutta perhe koostui kahdesta miehestä ja heidän miehille suunnatusta baaristaan. Tunnelma baarissa oli muuten tosi hassu. Siellä oli tiskillä turvavälinettä jos jonkinlaista, paljon mainoslehtisiä, seinät koristeltu taidokkailla kuvilla, katossa sateenkaarilippuja ja eteistilan seinät täynnä Gay Pride -mainoksia. Nauroinkin Antonille, että varsin mielenkiintoinen valinta noin niin kuin miehen valitsemaksi hotelliksi. :P

Nähtävää öisessä Manchesterissa oli keskustan liikkeiden, pimeiden kujien ja valaistun maailmanpyörän verran. Kävimme myös kurkkaamassa kiinalaista kaupunginosaa sekä nautiskelimme yhden huurteisen alakertamme baarissa.




Huurteisen jälkeen meillä ei kuitenkaan ollut enää mahdollisuutta kiertää velvollisuuksiamme, vaan kokosimme potkulautamme ja lähdimme käsin piirretyn kartan avulla suunnistamaan nettikahvilaan. Seuraavana päivänä meillä oli nimittäin varattuna laivamatka Irlannin puolelle Dubliniin. Hotelli kuitenkin puuttui.

Vesisateen armottomasti piiskatessa kasvoja potkuttelimme pari kilometriä avoinna olevaan nettikahvilaan. Perille päästyämme sade taukosi, saimme hotellin varattua, kävimme ruokaostoksilla kaupassa ja lähdimme takaisin hotellille. Tietenkin sade alkoi silloin uudelleen. Parasta sateessa oli kuitenkin se, että koko kaupunki alkoi kimmeltää kauniisti. :)

Yö baarin yläkerrassa oli yllättävän rauhallinen. Olin jo varautunut kaivamaan korvatulpat rinkasta, mutta musiikki hiljeni yhdentoista jälkeen. Aamulla saimme reissumme parhaan aamiaisen pöytään tarjoiltuna ja meitä varten kokattuna. Siinä oli lihaisaa pekonia, paistettua munaa, makkara, keitettyjä tomaatteja sekä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Kaiken kruunasi appelsiinimehu, englantilainen tee ja kaksi paahtoleipää. Tällä jaksoi pitkälle päivää!