Tänään kävin vanhempieni, systerini ja pappani kanssa mökillä. Nurmikon leikkaaminen, veden kantaminen joesta ja iloinen rupattelu rentoutti mieltäni. Mökin maisemat, jokiranta ja kohiseva koski ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja ajatella. Antonin Nemo-lemmikkikin pääsi mukaan mökille. Nauttien se istuskeli rantakivellä, vaikka vettä tihkuttikin.
Mökkireissulla ihastuin täysin myös naapurimme tuoreimpaan hankintaan. Hän oli nimittäin hankkinut tonttinsa reunalle suureen häkkiin kaksi kanaa ja kukon. Kukko kiekui jokaisen uuden munan putkahdettua pesään, kanat kotkottivat ja tepastelivat ylpeinä häkeissään sekä kukko pörhisteli sulkiaan kanojen ihaillessa häntä. Lisäksi seurasin kanojen juomista, mikä oli erittäin hauskan näköistä. Ne nimittäin ottivat vesikiposti vettä nokkaan ja kaatoivat sen kurkustaan alas - tai ainakin siltä se näytti. Munien osalta mökillä on siis saatavilla luomumunia koko kesän. Olisihan se kiva, jos kanat hautoisivat munia ja saisimme söpöjä tipuja, mutta ainakaan tähän mennessä hautomispuuhia ei ole kuulemma näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti