Eräänä Korfun lomapäivänä vuokrasimme siis 50-kuutioisen mönkijän ja lähdimme sen turvin (tai turvattomuuden turvin) katselemaan lähiseutuja. Ensin serpentiiniteitä pitkin Aharaviin ja sieltä edelleen seuraavaan kylään. Tuuli tuiversi ihanan viileästi käsivarsia auringon polttaessa samanaikaisesti pohkeita. Menopelinä mönkijä oli skootteria täristävämpi, mutta autoa kätevämpi. Skootteria en nimittäin missään nimessä halunnut vuokrata. Eihän sellanen menopeli voi pysyä pystyssä, mopot boikottiin! :D
Aharavissa parasta oli pitkä ranta. Pyöreät kivet olivat viileitä ja tunnelma letkeä. Paikalla oli todella paljon pariskuntia ihan joka ikäistä. Lapsiperheitä sen sijaan oli erittäin vähän. Luulenpa, ettei Korfun saari ole lapsiperheiden suosiossa, koska pääsääntöisesti kaikki rannat ovat kivisiä tai hienoa soraa. Hiekkarantoja oli saarella ilmeisesti yhdellä kädellä laskettava määrä.
Rannalla istuskelun jälkeen ajelimme mönkijällä eri suuntiin. Aikaisemmilla reissuillamme emme olleet koskaan vuokranneet mitään menopeliä, joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen helppouteen, minkä mönkijä matkailulle avasi. Alkujännityksestä päästyäni uskalsin jopa ottaa kuvia vauhdista ja nauttia mönkijän kyydistä. Antonin kommenttien mukaan mönkijä oli maantiekäyttöön kuitenkin huono valinta, koska se tärisi enemmän ja oli hankalampi ohjattava kuin skootteri. Sorateillä mönkijä puolestaan pääsi omaan elementtiinsä ja vei meidät tehokkaasti vuoren päälle.
Päivän ajeltuamme Korfua edestakaisin päädyimme lopulta korkean vuoren huipulle. Näkymät alas laaksoihin ja kyliin olivat ihanat. Samalla näimme myös joukon kotieläimiä: kissoja, koiria, vuohia ja lampaita. Puiden osalta näin ensimmäisen kerran Harry Potterin tällipajua muistuttavia oliivipuita. Pimeällä puun reikäinen runko oli aika aavemainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti