Jäätyämme tänä kesänä tyystin ilman ulkomaanreissuja päätimme tutustua lähialueisiimme vähän tarkemmin. Tiedonhaun perusteella saimme selville, että Puolangalla on yksi Suomen suurimmista vesiputouksista. Siispä koirat ja eväät autoon ja keula kohti itää.
Perille päästyämme seurasimme viitoitettua polkua ensin putouksen yläjuoksulle. Reitti oli leveä ja esteetön, joten se sopi niin jalankulkijoille, rattaita työntäville kuin pyörätuolilla tulevillekin turisteille.
Matkaa yläjuoksulle oli vajaa puoli kilometriä. Vettä purossa oli tällä kertaa melko vähän, mutta silti yläjuoksu näyttäytyi mielestämme kauniina eväspaikkana. Kesäpäivän kruunasi kuumasti porottava Aurinko: ei olisi voinut olla sään osalta parempaa tuuria.
Yläjuoksulla vietetyn evästauon jälkeen jatkoimme pitkospuutietä pitkin alas. Matkalla saimme katsella kukoistavaa metsää, jossa kuolleet puut tehostivat ekosysteemin toimintaa, käävät koristivat puiden varsia ja pohjakasvillisuus loi vihreydellään tunnelmaa. Ilma alueella oli myös ihanan puhdasta ja hieman makeaakin. Hyvästä ilmanlaadusta kertoivat myös puiden oksilla kasvavat naavat.
Alas asti päästyämme putous avautui suoraan eteemme näyttäytyen todella hienolta nähtävyydeltä. Korkeutta putouksella oli komeat 24 metriä. Infotaulusta myös luimme, että aikaisemmin putousta pitkin oli uitettu tukkeja, mutta tukinuiton tultua taloudellisesti kannattamattomaksi putouksesta uitettiin viimeinen tukki keväällä 1941.
Tarkemmat ajo-ohjeet putoukselle saa täältä.
Hieno tuo putous! (Ja ihania nuo teidän karvapallot!)
VastaaPoistaTuo on ihan totta, että Suomesta ja ihan lähialueiltakin löytyy kaikenlaista kivaa nähtävää. Pitäisi itsekin ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä tutustumaan!
Sepä se, kun liian helposti sokeutuu lähiympäristöönsä ja haikailee vain jonnekin kauas. Nyt ajatuksissa on ollut käydä kirjastosta hakemassa Suomi-opas ja tutkia, mitä muita uusia nähtävyyksiä tässä lähiseudulla olisi. :)
VastaaPoista