Paljon konsonantteja ja 14 merkkiä pitkä Budapestin lähellä sijaitseva Székesfehérvár näytti jo kartalla mielenkiintoiselle kohteelle. Sen etäisyys Budapestistä oli vain vajaa 100 kilometriä ja juniakin kaupunkiin kulki tasaisesti pari tunnissa. Niinpä Budapestin reissumme yhtenä päivänä ajelimme ensin metrolla Delín juna-asemalle ja ostimme sieltä menoliput tuohon konsonanttien kaupunkiin.
Perille päästyämme selvitimme ummikkoina matkareittiä keskustaan ja satumaiselle Boryn linnalle. Linna olisi sijainnut noin 4 kilometrin päässä juna-asemasta ja noin 2 kilometrin päässä keskustasta. Siispä keppikävelijäämme armahtaen jätimme linnan väliin ja ostimme paikallisliikenteen liput keskustaan. Paluumatkaamme helpottaaksemme ostimme heti aamusta jo liput myös takaisin juna-asemalle, jotta saatoimme jättää bussissa ummikkona solkkaamisen väliin.
Kielitaidon osalta Budapestissä selvisi erittäin hyvin englannilla ja saksalla, mutta Székesfehérvárissa venäjän taidoista olisi ollut jälleen hyötyä. Moneen kertaan Itä-Euroopassa vieraillessamme olemmekin päättäneet aloittaa venäjän opinnot, mutta vielä tänä päivänäkään emme osaa venäjää juuri da:ta enempää. Siispä jännitystä riittää joka kerta, kun ummikkoina kohtaamme asiakaspalvelutiskin takana toisen ummikon. Hassuna puolena toisaalta olemme huomenneet sen, että lähes poikkeuksetta asiat tulevat hoidetuiksi, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan - kunhan on vain yhteinen tahtotila saada asiat selville.
Yleisilmeeltään Székesfehérvárin kaupunki oli suurten muutostöiden alla, sillä aukioita remontoitiin ja talot olivat juuri saaneet pintoihinsa uutta maalia. Paras anti kaupungilla oli kuitenkin tarjottavan keskustassa sijaitsevan linja-autoaseman ympäristössä, sillä kaksi suurta kauppakeskusta kätkivät sisäänsä kymmenittäin halpoja vaate- ja korukauppoja. Ulkona kylmästi puhaltava tuuli melkein kuin ajoi meidät kauppoihin sisään, eikä aikaakaan kun olimme hankkineet niin uutta kenkää, laukkua kuin takkiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti