Città del Vaticano

Viime vuonna tutustuimme Vatikaaniin kiertämällä sen rajoja sekä käymällä Pyhän Pietarin kirkossa ja maanalaisessa kryptassa. Tänä vuonna täydensin Vatikaani-kokemustani käymällä uudelleen Pyhän Pietarin kirkossa, sen kupolissa ja Vatikaanin museossa. Krypta oli tällä kertaa kiinni, joten se jäi välistä.

Kirkko oli edelleen upea ja sen arvokkuuden pystyi aistimaan heti ulko-ovella. Edellisvuoteen verrattuna kirkossa oli tällä kertaa panostettu kulkureitteihin, jolloin väki kulki yhdessä jonossa koko kirkon ympäri.

kupolin katto

kupolin ympäri kiertävät mosaiikkityöt

näkymä kupolin huipulta

Viime vuonna kupoli oli kiinni, joten tänä vuonna toiveissa oli päästä kupoliin heti aamusta. Niinpäs suuntasimme suoraan kirkosta kupoliin ja pääsimme kiipeämään reilut 500 porrasta ylöspäin. Kupoli oli jo puolessa välissä niiden reilun 300 portaan arvoinen: uskomattoman taitavasti tehtyjä mosaiikkitöitä, kauniita kaarevia linjoja, 50 cm levyinen porraskäytävä ylös asti sekä mahtavat maisemat. Porraskäytävä tosiaan oli loppumatkasta, ehkäpä portaan 400 jälkeen, jo niin kapea, ettei siinä isommat ihmiset olisivat mahtuneet kulkemaan, eikä pienemmätkään ohittamaan toisiaan.

Museon osalta meillä sattui erittäin hyvä tuuri, sillä normaalisti se maksaa aikuiselta 27 euroa ja alennusryhmiltä 20 euroa. Tuurilla kuitenkin satuimme olemaan Roomassa kuukauden viimeisenä sunnuntaina, jolloin sisäänpääsy oli ilmainen. Niinpäs me menimme sunnuntaina museoon ihailemaan kullattuja kattoja, maalauksilla koristeltuja kattoja ja seiniä, toinen toistaan arvokkaampia kipsiveistoksia sekä väenpaljoutta, jonka museo veti puoleensa. Sikstuksen kappelissa vihdoin näin sen mitä olin odottanut - Aatamin luominen -maalauksen. Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa, mutta nälkä jo olikin, joten matka jatkui lähimpään ravintolaan.

Hemma igen

Pidennetty viikonloppu Roomassa oli jokaisen sentin ja mahassa lentelevän perhosen arvoinen. Vanhemmilleni yllätys oli suuri, kun junan pääteasemalla olikin joku vastassa. Pienen shokki-järkytyksen jälkeen pääsimmekin etsimään hotellia ja nauttimaan Rooman antimista. Edelleen ihana kaupunki, paljon historiaa, uskomattomia rakennuksia, kauniita koristuksia, katolisen kirkon varallisuuden myötä saavutettua luksusta ja arkeologisesti arvokkaita kukoistusaikojen jäänteitä. Kerronpas huomenna enemmän, sillä nyt pitää rientää ulos ihanan lämpimään ja samalla viileään säähän. :)

Doggy summer

Riehakasta ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Koiraihmisille muistutuksena, että seuraavat rodut ovat juhannuksena muodissa; mäyräkoira, suunsnapseri, lapinkullannoutaja, kääpiöpilsneri, jackdanielsin terrieri, karjalankarhukoira, venhäolutterrieri, trendisetteri ja siperianwhisky. Koiraharrastus voi myös johtaa vinttipimeenä-koiran tai suomenajokielto-koiran hankintaan. Joku saattaa myös muistuttaa selvinpäinseisojaa, vaikka se onkin Suomessa melko harvinainen rotu.

Palataan blogin puolelle ensi viikon keskiviikkona Rooman kuulumisien merkeissä. :)

Koirankoppisuunnitelmia

No niin, johan se on aika esitelläkin meidän koirankoppisuunnitelma. Alustavasti olemme kaavailleet tällaista kuution mallista koppia, jossa olisi oviaukko "terassille" ja kolme pystyikkunaa. Ikkunat ovat kyllä mun ehdoton suosikki. Lisäksi kopin sivu- tai takaseinään tulee jonkinlainen aukko, jolla taataan kopin sopiva ilmanvaihto.

Lumpparin ruokailualue siirtyy samalla kopin "terassille". Ruokakuppien alle todennäköisesti tulee jonkinlainen koroke sekä sivuille pleksiä. Haaveena olisi laittaa sivuille esimerkiksi oranssia pleksiä, mutta pitänee vielä mennä katsomaan kauppaan värivaihtoehtoja. Pleksin väri määrääkin sitten aika pitkälti kopin sisätilojen värimaailman, sillä tarkoituksena olisi käsitellä mökin sisäpuoliset pinnatkin ainakin yhden seinän osalta tällä korostevärillä.

Rooman lomani jälkeen pitää aloittaa heti työt, jotta koppi saadaan valmiiksi vielä tänä kesänä. :)

Vibram five fingers

Kenkiä meidän taloudessa ostetaan varsin harvoin, mutta tänä keväänä olemme hankkineet jo kahdet uudet kengät. Minä hankin aiemmin Reebokin kävelykengät, joiden pitäisi lisätä kävelyn tehokkuutta. Anton puolestaan tilasi Italiasta varvaskengät. Itselläkin tekisi mieli hankkia tälläiset kävelykengät.

Antonin tilaamat Vibram Five Fingers -varvaskengät on kehitetty, jotta juoksu- ja kävelykokemukset olisivat luonnollisempia. Joustava ja ohut pohja mukautuu käyttäjänsä jalkaan ja tarjoavat kokemuksen paljainjaloin liikkumista. Kenkä kuitenkin suojaa jalkaa maassa olevilta teräviltä esineiltä sekä estää jalkoja likaantumasta. Lisäksi varvaskengät vahvistavat jalan ja etenkin jalkapohjan lihaksia, jolloin käyttäjän ketteryys ja tasapaino paranevat. Kengillä on siis mahdollisesti positiivinen vaikutus käyttäjänsä terveyteen.

Varvaskengät ovat pohjastaan hyvin pelkistetyt. Pohjat ovat sileät ja niissä on syvennyksiä kantapään, isovarpaan ja pikkuvarpaan alueilla. Antonin ensikokemus kengistä oli "aika jännä", sillä kengillä kävely oli kevyttä. Aluksi kävely tuntui oudolle, koska varpaat liikkuivat maaston mukaan ja jalkapohja osui oikeasti maahan. Kävelyssä oli kuulemma havaittavissa herkkyyttä.

Jäänpäs seuraamaan, miten Antonin varvaskengät palvelevat näin pidemmällä aikavälillä. Alkuinnostus on ainakin kova. Huomenna sitten sitä koirankoppia, kyllä sekin postaus tulee vielä. :)

Toinenkin Interail-blogi

Löytyipä vielä toinenkin juuri startannut Interail-blogi. Raiteiden viemää -blogissa suunnataan Itä-Eurooppaan ja tavoitteena on löytää toinen toistaan kiehtovampia kahviloita. Yksi matkan kohokohdista tulee olemaan Unkarin pääkaupunki Budapest - tuo elintasoeroja hyvin kuvastava Itä-Euroopan helmi.

Budapest oli kyllä mielenkiintoinen kohde. Harvassa kaupungissa köyhyydelle ja rikkaudelle voi niin vahvasti piirtää rajan kuin Budapestissä. Maanalainen metro kulki pääosin maanpinnalla tai omassa uomassaan kallioseinämien välissä. Bussit olivat hyvin ilmastoituja, koska ovien tiivisteet olivat tipahtaneet edelliselle pysäkille. Viiden ruokalajin illallinen kahdelta maksoi vajaat 8 euroa. Paikallinen kauppa myi ruokaa halvalla lisäten turistien laskuun kympin enemmän kuin paikallisille. Tonavakaunoinen virtasi huimalla nopeudella vieden välillä ihailijansa ajatukset mennessään. Iltavalaistus lukeutui Euroopan romanttisimpiin ja aasialaisturistit tälläsivät järjestelmäkameroitansa jaluistoille ottaakseen kuvia linnasta.

Tätä vauhtia tästä blogista tulee vielä matkailublogi. Huomenna siis tarjolla koirankoppisuunnitelmia. :)

Interail-blogi

Minä, joka luen päivittäin informatiivista Iltasanomaa, löysin nyt jotain tosi siistiä - Ekalla reilillä -blogin. Olenkin jo pitempään etsinyt juuri startannutta reiliblogia ja nyt se löytyi!

Kesän tultua olen ollut osittain hieman haikealla mielellä, sillä tänä vuonna meillä ei olekaan edessä reilireissua. Kaksi edellistä kesää matkasimme junalla ristiin rastiin ja nyt ollaankin kahden vuoden tauon jälkeen kesä Suomessa. Outoa, ja niin erilaista. Ehkä eniten outoa on se, että olemme paikallaan. Reilatessa parasta oli ehdottomasti vapaus valita seuraava kohde monista hyvistä vaihtoehdoista. Raiteilla liikkuminen on myös erittäin rentouttavaa, sillä junamatkat olivat kohtuullisen lyhyitä ja maisemat vaihtelevat. Edelleenkin muistelen kaiholla matkaa Milanosta Zürichiin ja Zürichistä Müncheniin - maisemia ei voi tallentaa kuviin, ne on koettava itse! Toisaalta myös matka Milanosta Como-järvelle on painunut mieleen, sillä juna oli a) ikivanha, b) hiton kuuma ja c) ainoa ilmastointi oli avonainen ikkuna, josta puski sisälle kahta kuumempaa ilmaa. Varsin ihastuttavaa oli myös se, että järvellähän ei ollut uintimahdollisuutta, joten vilvoitteluajatukset sai samantien unohtaa.

Haasteena reilireissuilla oli kuitenkin hotellien varaaminen (mehän ei missään juna-asemilla tai shared bathroom -kämpissä nukuttu..), sillä toimivan tietokone+netti -yhdistelmän löytäminen osasta kaupungeista oli haastavaa. Wlan hotspotitkaan eivät läheskään aina olleet riittävän nopeita, jotta olisimme saaneet hotellia varattua. Niinpä välillä jouduimme soittamaan sukulaisillemme Suomeen ja pyytämään heitä varaamaan meille seuraavien öiden hotellit. Onneksi nämä reissumme suojelusenkelit saivat varattua hotellit, jotta meillä oli jo edellisenä päivänä tieto, minne seuraavana päivänä navigoisimme.

Parhaita apuvälineitä lomillamme olivatkin puhelimien kartat, jotka opastivat meidät sanallisesti perille hotelliin. Samaiset laitteet kertoivat myös lähimpien kauppojen, metroasemien ja ravintoloiden sijainnit, vaikkakin osa karttojen näyttämistä liikkeistä olivatkin jo sulkeneet ovensa. Niinpä vettä, hedelmiä, pikkusuolaista (lue Walkerseja) ja toinen toistaan pahemman makuisia karkkeja ostettiin ensimmäisestä näkemästämme putiikista. Hyvän kaupan kohdalla saatoimme merkitä sen sijainnin karttaan, jotta osuimme samaan paikkaan seuraavanakin päivänä. Parhaiten kauppoja oli tarjolla ehdottomasti Luxemburgissa, koska siellä kyltit olivat selkeästi esillä ja kaupat helposti huomattavissa. Toista se oli sitten Roomassa. :D

(Kuva täältä.)

Ruoan osalta kaikista parhaimpia, nopeampia ja herkullisimpia olivat rautatieasemilla myytävät patongit. Oli katkarapu-, kinkku-, juusto-, kasvis-, paahtopaisti-, kana- ja tonnikalatäytteisiä, 30 cm ja 60 cm pitkiä ja eri leipälaatuihin valmistettuja versioita. Kaikissa oli erimakuista majoneesia ja kaloreitakin riittävästi. Näitä herkkuja ostimmekin molemmilla reilireissuilla kymmeniä. Loppuajasta tuo majoneesi alkoi tökkiä, jolloin tilasimme patongin ilman majoneesia - ja taas jaksoi syödä patonkia. Kotimaassa tosin patonki ei ole käynyt pariin vuoteen kaupaksi, lienee tullut yliannostus. :D

Kaikilta näkökulmilta asiaa katsottaessa reilaaminen on jättänyt sieluihimme lähtemättömän vaikutuksen. Hinku seuraavalle reilireissulle olisi kova. Ehkä ensi kesänä, tai seuraavana, mutta joskus, joskus me haluamme vielä raiteiden viemäksi siirtymään eurooppalaisesta kaupungista toiseen. Viimeistään sitten senioripassilla.