Minä, joka luen päivittäin informatiivista Iltasanomaa, löysin nyt jotain tosi siistiä - Ekalla reilillä -blogin. Olenkin jo pitempään etsinyt juuri startannutta reiliblogia ja nyt se löytyi!
Kesän tultua olen ollut osittain hieman haikealla mielellä, sillä tänä vuonna meillä ei olekaan edessä reilireissua. Kaksi edellistä kesää matkasimme junalla ristiin rastiin ja nyt ollaankin kahden vuoden tauon jälkeen kesä Suomessa. Outoa, ja niin erilaista. Ehkä eniten outoa on se, että olemme paikallaan. Reilatessa parasta oli ehdottomasti vapaus valita seuraava kohde monista hyvistä vaihtoehdoista. Raiteilla liikkuminen on myös erittäin rentouttavaa, sillä junamatkat olivat kohtuullisen lyhyitä ja maisemat vaihtelevat. Edelleenkin muistelen kaiholla matkaa Milanosta Zürichiin ja Zürichistä Müncheniin - maisemia ei voi tallentaa kuviin, ne on koettava itse! Toisaalta myös matka Milanosta Como-järvelle on painunut mieleen, sillä juna oli a) ikivanha, b) hiton kuuma ja c) ainoa ilmastointi oli avonainen ikkuna, josta puski sisälle kahta kuumempaa ilmaa. Varsin ihastuttavaa oli myös se, että järvellähän ei ollut uintimahdollisuutta, joten vilvoitteluajatukset sai samantien unohtaa.
Haasteena reilireissuilla oli kuitenkin hotellien varaaminen (mehän ei missään juna-asemilla tai shared bathroom -kämpissä nukuttu..), sillä toimivan tietokone+netti -yhdistelmän löytäminen osasta kaupungeista oli haastavaa. Wlan hotspotitkaan eivät läheskään aina olleet riittävän nopeita, jotta olisimme saaneet hotellia varattua. Niinpä välillä jouduimme soittamaan sukulaisillemme Suomeen ja pyytämään heitä varaamaan meille seuraavien öiden hotellit. Onneksi nämä reissumme suojelusenkelit saivat varattua hotellit, jotta meillä oli jo edellisenä päivänä tieto, minne seuraavana päivänä navigoisimme.
Parhaita apuvälineitä lomillamme olivatkin puhelimien kartat, jotka opastivat meidät sanallisesti perille hotelliin. Samaiset laitteet kertoivat myös lähimpien kauppojen, metroasemien ja ravintoloiden sijainnit, vaikkakin osa karttojen näyttämistä liikkeistä olivatkin jo sulkeneet ovensa. Niinpä vettä, hedelmiä, pikkusuolaista (lue Walkerseja) ja toinen toistaan pahemman makuisia karkkeja ostettiin ensimmäisestä näkemästämme putiikista. Hyvän kaupan kohdalla saatoimme merkitä sen sijainnin karttaan, jotta osuimme samaan paikkaan seuraavanakin päivänä. Parhaiten kauppoja oli tarjolla ehdottomasti Luxemburgissa, koska siellä kyltit olivat selkeästi esillä ja kaupat helposti huomattavissa. Toista se oli sitten Roomassa. :D
(Kuva täältä.)
Ruoan osalta kaikista parhaimpia, nopeampia ja herkullisimpia olivat rautatieasemilla myytävät patongit. Oli katkarapu-, kinkku-, juusto-, kasvis-, paahtopaisti-, kana- ja tonnikalatäytteisiä, 30 cm ja 60 cm pitkiä ja eri leipälaatuihin valmistettuja versioita. Kaikissa oli erimakuista majoneesia ja kaloreitakin riittävästi. Näitä herkkuja ostimmekin molemmilla reilireissuilla kymmeniä. Loppuajasta tuo majoneesi alkoi tökkiä, jolloin tilasimme patongin ilman majoneesia - ja taas jaksoi syödä patonkia. Kotimaassa tosin patonki ei ole käynyt pariin vuoteen kaupaksi, lienee tullut yliannostus. :D
Kaikilta näkökulmilta asiaa katsottaessa reilaaminen on jättänyt sieluihimme lähtemättömän vaikutuksen. Hinku seuraavalle reilireissulle olisi kova. Ehkä ensi kesänä, tai seuraavana, mutta joskus, joskus me haluamme vielä raiteiden viemäksi siirtymään eurooppalaisesta kaupungista toiseen. Viimeistään sitten senioripassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti