Autiot talot, tyhjät pihat

Lauantaiaamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä. Vaihtelunhaluisina otimme tällä kertaa ihan eri suunnan kuin muina aamuina ja suuntasimme katsomaan keskustassa sijaitsevia autiotaloja. Asuinkiellon myötä alimpien kerrosten ikkunat ja ovet on laudoitettu ja piha jätetty oman onnensa nojaan. Pyörätelineet olivat kumollaan ja palotikkaat osittain irronneet tai kokonaan alaspudonneet. Postilaatikot pursusivat kesäkuun mainoslehtiä ja asukkaiden vanhat sohvat paistattelivat päivää puun alla. Tunnelma talojen pihalla oli hiljainen - aivan kuin talot olisivat jo hyväksyneet kohtalonsa.

Uteliaisuuttamme kuitenkin eniten herättivät kakkoskerroksen rikotut ikkunat. Katutasollekin näki seiniin maalatut graffitit ja teksteillä koristellut keittiökaapistot. Olisikin mielenkiintoista päästä katsomaan, miltä tällainen autio kerrostalo näyttää sisältäpäin. Onko siellä sekaista? Asuuko talossa edes eläimiä? Onko huoneistoissa enää mitään tavaroita? Kuuluuko autiossa talossa mitään ääniä?

Checked 08-09-2011

Kulunut viikko on ollut kiireisempi kuin yksikään viikko pitkiin aikoihin. Jos maanantaina tuntui, että viikon on pakko olla jo puolivälissä, on tänään tuntunut, että viikonloppu on jäänyt välistä. :D

Kiireiden keskellä ehdin kuitenkin aloittaa unelmieni kotityön. Olen aina ylettömästi nauttinut to do -listojen tekemisestä ja tehtyjen asioiden yliviivaamisesta. Opiskeluaikoinani kirjoitin aina pitkän listan tehtäviä koulujuttuja ja aloitin listan tyhjentämisen nopeimmasta tehtävästä. Tehtävän valmistuttua yliviivasin sen punaisella kynällä.

Töissä to do -listaa ei ehdi edes kirjoittaa saati punakynällä yliviivata, joten aiemmin arkirutiineihin kuulunut toimi on pitänyt jättää harrastukseksi. Viime viikollapa sitten keksinkin uuden "yliviivaustarpeen": 101 Romantic Getaways -kirjan kohteiden merkitseminen. Ei kun kauppaan ja Checked-leiman kanssa takaisin kotiin. Kotona alkoi heti leimasin laulaa, ja niin käydyt kohteet saivat leiman, päivämäärän ja kuittauksen.

Romanttisiksi Euroopan kaupungeiksi oli merkitty liuta italialaisia, espanjalaisia ja ranskalaisia kaupunkeja. Lisäksi mukaan olivat päässeet muutamat saksalaiset pitäjät, Belgiassa sijaitseva Gent ja rakkaan naapurimaamme pääkaupunki Tukholma. Suomea koko kirjassa ei ollut mainittu, mutta jostain kumman syystä Amsterdam oli saanut jopa aukeaman verran palstatilaa.

Kööpenhaminan kohdalle leiman lyötyäni mieleeni palasikin kaupungin tunnelma. Euroopan vanhin monarkia kukoisti, ja kuningasperhe asui aivan keskustan tuntumassa. Pieni merenneito istui kivellään ja tähden mallinen puisto lumosi vihreydellään. Vanha tivolialuekin oli upea näky yöllä, eivätkä laitteetkaan lainkaan huonoja. Kiinaankin verrattuna kööpenhaminalainen kiinalaispikaruokakin oli erittäin tulista. Voin edelleen maistaa sen tulisuuden suussani. Ehkä joskus vielä Köpikseen. :)

Wonders of China part 3

Lomamme toinen päivä starttasi taksimatkalla lentokentälle. Taksilla ajaminen Honkkarissa ja Kiinassa oli tosi halpaa: 40 minuutin matka maksoi vain noin 90 HKD eli noin 9 euroa. Hong Kongin lentokenttä olikin sitten varsin moderni. Lähtöportteja oli reilut 500 ja terminaaleja kolme. Koostaan huolimatta kenttä oli tosi selkeä, viitat osoittivat oikeisiin suuntiin (vrt. Rooman kenttä, jossa viitat ovat melko summittaiset) ja liukumattoja oli monissa kohdissa. Olin jännittänyt sisämaanlentoa, sillä en tiennyt etukäteen, miten lentokentällä löytäisi oikeaan paikkaan. En ollut myöskään varma siitä, olisiko kentällä englanninkieliset viitat. Anton rauhoittelikin minua sanoilla: "Luulis tällä lentämisen määrällä jo olevan tietoinen lentokenttien kansainvälisyydestä. Pakkohan siellä on olla myös englanninkieliset opasteet, sillä muutenhan siellä olisi kaaos." :D

Ja olihan siellä kyltit, paremmat kuin monella muulla kentällä, jossa olen käynyt!

Kolmen ja puolen tunnin lento Pekingiin sujui huomaamatta. Nukuimme suurimman osan ajasta ja nautiskelimme China Southern Airlinesin tarjoaman lounaan. Lounas olikin erinomainen: härkäruukkua riisillä ja maissilla, vastapaistettu lämmin leipä, voita (ja oli jopa suolaista voita!), mehua, vettä, salaatti ilman kastiketta (me like it!) ja jälkkärinä suklaamoussekakkua. Eipä ole tällaista gourmee-annosta kukaan aiemmin tarjonnut lennolla.

Laskeuduimme Pekingiin hieman etuajassa ja innosta puhkuen kurvasimme monet raput ylös ja käytävät läpi suoraan Immigration-tiskille. Aluksi meidät valtasi lamaannus: hirveän pitkä jono! Vasta jonoon päästyämme muistimme olevamme Kiinassa, jossa jonottaminen on jopa nautinnollista. Jono nimittäin oikeasti liikkui salamannopeudella, eikä pitkäkään jono kestänyt kauaa. Työntekijöitä oli tiskeillä niin paljon, että isot massat purettiin nopeasti. Lisäksi oli vielä erikseen työntekijät, jotka ohjasivat ihmisiä jonoihin ja siten pitivät jono tasamittaisina. Tästä jonottamisen helppoudesta voikin antaa Kiinalle täydet kymmenen pistettä!

Immigration-tarkistuksen ja useiden leimojen saattelemana suuntasimmekin taksijonoon. Jono veti jälleen kuin unelma ja pian olimmekin jo taksissa. Saimme heti ensimmäisen kosketuksen taksilla-ajamisen haasteeseen: englanninkielinen osoite ja kartta eivät auenneet taksikuskille, joten ei kun puhelu hotelliin, joka neuvoi reitin. Perille pääseminen vaati vielä toisen puhelun, mutta lopulta olimme perillä ja lasku näytti 87 yania eli noin 9 euroa. Ei paha, sillä aikaa kului ruuhkassa seisomisineen reilu tunti.

Taksista päästyämme kävimme ostamassa hedelmiä ja kirjauduimme hotelliin sisään. Hotellihuone olikin sitten melkoinen fiasko: ikkunaa ei ollut, mutta se oli korvattu katossa olevalla peilillä. Sisustuksellisesti ajatellen peili oli varmaan asennettu tuomaan tilantuntua: aivan varmasti. Kaiken kuitenkin kruunasi peilin alapuolella ollut punainen ja pyöreä nahkareunustainen sänky: voi kun kiva. Vilisipä huoneessamme myös suurin ikinä näkemäni torakka: jep, tykkäsin. Hotellista voisi vielä kertoa sen, että se oli oikeasti hostelli: niin en ajatellut nukkuvani koskaan hostellissa.

Hehe, enempää emme sitten varanneetkaan kolmen tähden luukkuja, vaan vaalimme laatua ja uhrasimme 50-60 euroa per yö saadaksemme viiden tähden hotellin...vaikka kyllähän tuossa kolmen tähden hostelli-hotellissakin nukkui ne varatut kaksi yötä. :D

Klasun pihavaloja

Hotellihuoneen ihastelun ja kauhistelun jälkeen soittelimme Antonin veljelle ja ajelimme metrolla hänen asuinalueensa pysäkille. Asuinalue olikin aika luksus. Uusia pilvenpiirtäjiä, hienoja leipomoita, paikallisia lounaspaikkoja, länsimaisten ketjujen kahviloita ja eurooppalaista tavaraa myyvä kauppa. Olimme saapuneet Pekingin Business Districtille, jossa hyvin moni länsimainen perhe asusteli. Kyllähän siellä viihtyi! Etenkin, kun oli pimeää ja kaikki valaistukset täydessä kukoistuksessa. :)

Seuraavana päivänä pääsimmekin tutustumaan paremmin Pekingiin. Siitä myöhemmin lisää.

Maanantain ihmeitä

Tuntuu kuin viikkoa olisi kulunut jo vähintään puolet, vaikka ollaan vasta maanantaissa. Kiireet töissä tuntuvat jaloissa ja salitreeni selässä. Hyvin kulutettu maanantaipäivä siis.

Iltalenkillä aurinkokin ilahdutti meitä. En varmaan koskaan kyllästy kuvaamaan näitä auringonlaskuja. Tuo taivas vain on niin lumoavan kaunis, ihanan puna-violetti ja ja. Katuvalotkin on kivat. Tykkään myös Lumpparista, joka villisti laukkasi ja hyppi koko lenkin ajan. Se oli kuin pieni kengurunpoikanen. Sai myös ohikulkijat nauramaan. Nauravia ihmisiä se katsoi kummissaan: ihmeellisiä nuo ihmiset, tuumasi Lumppari.

Fransmannin härkää, kiitos.

Viimeviikkoisen vuosipäivän kunniaksi kävimme eilen syömässä Fransmannissa. Aiemmin emme olleetkaan käyneet Fransmannissa, mutta 30 euron voucherin turvin oli hyvä mennä kokeilemaan tarjontaa.

Menusta valikoimme itsellemme Keittiömestarin härkää ja Mureaa häränrintaa. Molemmat annokset tarjoiltiin ratatouilella, nams. Ratatouille oli minulle uusi lisuketuttavuus, mutta niin hyvää, että voisi kotonakin joskus tehdä sitä. Kasvikset olivat suussasulavan pehmeitä ja kivan tomaattisia.

Vatsat täynnä palasimme kotiin juuri sopivasti ilotulituksen aikaan. Tänä syksynä olemmekin jo kolmesti ihailleet ilotulitusta. Viime vuonna näiden kaupungin ilotulitusten lisäksi saimme ihailla myös erään hääparin omakustanteista ilotulitusta. Olisi joskus hienoa päästä katselemaan Uuden Vuoden ilotulitusta jonnekin suurkaupunkiin, jossa kaikki on suurta ja hienoa. :D

Wonders of China part 2

Kuten ensimmäisessä Kiinan matkaamme koskevassa postauksessa kerrottiin, vietimme ensimmäisen lomapäivämme Hong Kongissa. Ensivaikutelman perusteella kaupunki ei tarjonnut kovin suurta kulttuurishokkia. Aloimmekin miettiä heti ensimmäisenä päivänä, mikä se kulttuurishokki oikein edes on.

Perehdyinkin kulttuurishokin määritelmään nyt reissun jälkeen. Käsitteen on ottanut käyttöön ensimmäisenä Oberg vuonna 1960 pyrkiessään kuvaamaan uuteen kulttuuriin sopeutumisen vaiheita ja siihen liittyvää hämmennystä. Käsitteellä on pyritty kuvaamaan myös sitä, että uusi kulttuuri voi olla epämiellyttävä yllätys - shokki. Shokki puolestaan syntyy siitä, että uusi kulttuuri on kokemuksena odottamaton ja yksilö voi joutua arvioimaan omaa kulttuuriaan negatiivisesta näkökulmasta. Kulttuurishokki alkaa yksilön siirryttyä ympäristöön, josta hän ei erota tuttuja sosiaalisen kanssakäymisen merkkejä. Yksilö tuntee tällöin olevansa erilainen.

Kulttuurishokin vaiheita on neljä: kuherruskuukausi-, torjunta-, tasapainoilun- ja useamman kulttuurin hallintavaihe. Ensimmäisen vaiheen aikana yksilö on aidon kiinnostunut ympäristöstä, muiden yksilöiden tavoista, sosiaalisista normeista ja hän nauttii olostaan. Kuherruskuukauden jälkeen yksilö alkaa torjua uutta kulttuuria, joka tuntuu liian erilaiselta omaan kulttuuriin verrattuna. Toisessa vaiheessa yksilö saattaa muuttua jopa vihamieliseksi valtakulttuuria kohtaan. Kolmannessa tasapainoilunvaiheessa yksilö osaa jo yhdistää molempien kulttuurien parhaimpia puolia ja nauttia kahden kulttuurin välillä elämisestä. Hän myös kykenee jo selviytymään uudessa kulttuurissa ilman suurta jännitystä. Tasapainoiluvaiheen jälkeen neljännessä useamman kulttuurin hallintavaiheessa yksilö on jo sopeutunut uuteen kulttuuriin ja osaa tasapainoilla molempien kulttuurien välillä. Tällöin hän myös tuntee jo uuteen kulttuuriin liittyvät normit, tavat ja arvot sekä tuntee kuuluvansa uuteen kulttuuriin.

Voikin siis todeta, että kulttuurishokista on turha puhua lomareissuilla. Teoreettisesti sitä ei ehdi edes saamaan kuukaudenkaan kestävällä reissulla. Sen sijaan kulttuurishokkia hamuavan täytyy muuttaa maahan ja tutustua siihen pitkällä aikavälillä asukkaan näkökulmasta. Vain asukkaana kulttuurin voi nähdä kokonaisuutena usean eri osan summana.

Kulttuurishokkia emme siis kokeneet, mutta erilaistahan Hong Kongissa oli verrattuna omaan kotikaupunkiimme: talot olivat viisi kertaa korkeampia, paikotellen kaduilla löyhähti mädäntynyt ruoka ja erään ravintolan takapihalla oli puluja häkissä. Eniten kuitenkin halusin nähdä ne kuuluisat mainoskyltit ja yöllä loistavat mainosvalot. Niitä lähdimmekin metsästämään 35-asteen helteessa Kowloonista.




Kylttejä metsästäessämme löysimme myös markkina-alueen, jossa oli myytävänä vaatteita, kelloja, koruja, kenkiä, laukkuja ja jatkuvalla syötöllä iPhonen ja iPadin kuoria. Jokaisessa risteyksessä meille yritettiin kaupata myös Louis Vuittonin laukkuja, Rolexin kelloja ja toimivia iPhoneja. Myyntiarkumentit olivat totuudenmukaisesti "fake bags, fake Rolex, fake iPhone4". Itse asiassa jo tässä vaiheessa Louis Vuittonin laukut alkoivat tuottaa huvitusta. Niitä oli nimittäin jokaisella feikkitavaran kauppiaalla, joten arvostus kyseistä laukkua kohtaan kariutui erittäin nopeasti. En myöskään usko, että kovin moni kyseistä veskaa kantanut henkilö olisi ostanut laukkuaan lähellekään Louis Vuittonin pyyntihinnalla. Feikkilaukuissa kun oli kaikki samat materiaalit, merkit ja kuosit kuin aidoissakin laukuissa. Jopa vuorikankaat olivat samaa kuin "aidoissa"! ;P

Feikkitavaraa näimme kyllä muutenkin tosi paljon: Conversea, Adidasta, Nikea, Ralph Laurenia, Tommy Hilfigeriä, Pradaa, Dieseliä, Armania jne. Oikeastaan missään kaupassa ei voinut olla ihan varma, onko tuote "aito" vai ei. Hintakaan ei aina sitä paljastanut. Hauskin löytö oli kuitenkin se, että esimerkiksi Conversen kenkien Converse-merkki oli yksissä kengissä liimattu paikoilleen. Joissakin kengissä merkki puolestaan oli tarra ja kolmansissa se oli ommeltu kieroon. Burberryn kaulahuiveissa sen sijaan merkki oli teipattu kiinni paikoilleen. Toisin sanoen kengät ja huivit olivat muuten samanlaisia kuin "aidot", mutta merkit oli kiinnitetty kotikonstein. "Aidossa liikkeessä" myytävä tuontitavara oli yllätys kyllä lähes Suomen hinnoissa. Esimerkiksi Conversen kengissä olisi säästänyt reilut 5 euroa. Feikkitavarana myytävä tavara sen sijaan oli huomattavasti halvempaa, mutta ei välttämättä yhtään huonompilaatuista. :D

Feikkitavaroiden myyjistä päästyämme poikkesimme kuuluisilla Jademarkkinoilla. Jadekoruja oli kyllä paljon, eikä markkinoilla nimensä mukaisesti myytykään mitään muuta. Kiertelimme ajankuluksi koko alueen läpi. Osa koruista oli tosi kalliita ja osa erittäin halpoja. Enpä olisi uskaltanut markkinoilta mitään ostaa, sillä hintahan ei kerro sitä, onko tuote oikeasti "aito" vai ei.

Jademarkkinoiden jälkeen suuntasimme vihannes-, liha-, kala- ja hedelmämarkkinoiden kautta kohti Mong kok -alueella olevaa elektroniikkaliikealuetta. Lihat roikkuivat piikeissään odottaen pilkkomista, vihannesosastolta löytyi herkullisia porkkanoita, chilejä ja salaattia. Kalatkin siellä odottelivat ostajaansa sinisissä laatikoissaan. Erikoisin osasto oli kuitenkin kuivattujen tuotteiden koju, jossa oli myytävänä mm. lehtiä ja erilaisia juuria.

Vihannesmarkkinoiden jälkeen kävimme katsomassa ensimmäistä temppeliä. Tin hau -temppeli oli sisustustettu yllättäen punaisella ja kullalla. Katossa oli lisäksi rukoussuitsukkeita varten spiraalinmalliset kattokoristeet, joista rukoukset pääsivät ohjautumaan ylemmälle taholle. Tunnelma temppelissä oli lämmin ja henkilökunta otti meidät ilolla vastaan. Saimme myös seurata suitsukkeiden asettelua kattoon kiinnitetyille alustoille.

Temppelialueen piha oli iso, ja se toimi paikallisten ruokalepopaikkana. Hauskin asia puistossa oli kuitenkin puista roikkuva pitkä naavamainen karva. :D

Monen mutkan kautta pääsimme lopulta elektroniikka-alueelle, ja siellähän niitä mainoskylttejä sitten roikkuikin jokaisen kadun yläpuolella. Olin ihan myyty näiden kylttien alla. Tällaisesta olin unelmoinut jo pitkään. Alueella tajusin myös sen, että tosiaan lähes jokaisella itseään kunnioittavalla honkkarilaisella oli Applen iPhone4. Minullekin iski kamala iPhone4-kuume, mutta eihän niitä ollut enää missään jäljellä. Applen tuotteet ovat Hong Kongissa maailman halvimmat, joten ei ihme, ettei niitä ollut enää jäljellä. Applella ei myöskään ollut virallista kauppaa Honkkarissa, joten senkään vuoksi puhelimia ei saatu. Puhelinkuumeen myötä kaikki muu elektroniikkakuume laskikin, emmekä ostaneet mitään uutta, vaikka iPad ja uusi miniläppäri olivatkin pyörineet mielessä.

Elektroniikkakauppoja riittävästi kierreltyämme palasimme takaisin metropysäkille ja ajelimme Temple Streetin yömarkkinoille. Markkinat olivat suuri pettymys, sillä siellä myytiin aivan samaa tavaraa kuin päivällä Ladies' marketilla. Olisipa saanut jopa Louis Vuittonin laukun, no ou jeah! Niinpä siirryimme suoraan Avenue of Starille ihailemaan Hong Kong Islandin yövalaistusta. Valaistus täyttikin toisen suuren haaveeni: tajusin vihdoin olevani jättisuuressa kaupungissa, jossa on korkeita taloja ja upeat iltavalot! Uusista kokemuksista onnellisena palasimme hotellillemme valmistautumaan seuraavan päivän lentoon. Peking ja Antonin veli jo odottelivatkin jo meitä saapuviksi.

Kesä 2011

Nyt se on virallisesti syksy, ja aika muistella mennyttä kesää. Kesä oli kyllä ihana ja mieleen jäi monta ihanaa muistoa.


Ovi avautui kesään

Vaikka toukokuu ei kuulukaan kesäkuukausiin, toimi se kuitenkin porttina kesämme alkuun. Toukokuussa nimittäin juhlittiin serkkuni häitä. Vihkiseremonia oli koskettava, sulhanen komea, morsian kaunis ja juhlan tunnelma kivan rento.

"Jo joutui armas aikaan..."




Kesäkuussa kuuntelin suvivirren koulussa ja jäin lomalle. Ensimmäiset pari viikkoa menivät vanhempieni ja siskoni reilireissun suunnittelussa, mökkeillessä, auringonlaskuja ihaillessa ja lämpimiä kelejä odotellessa.

Juhannuksen vietin Roomassa vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa. Reissu oli hauska ja suunnittelemani yllätys onnistui täydellisesti. Vain pikkusiskoni tiesi asiasta etukäteen, mikä olikin aiheuttanut hänelle jännitystä viimeisellä junamatkalla. Juna-aseman ruuhkasta minut spotattuaan äitini tuli vauhdilla ihmettelemään, miten olin päässyt Roomaan. Alkujärkytyksen jälkeen kiersimme yhdessä Roomaa viisi päivää, ja ne päivät olivat kyllä jokaisen yllätysmatkaan uhratun euron arvoisia!

Yllätysmatka saikin minut miettimään seuraavaa yllätysmatkan varaamista. Olisi hauska yllättää Anton hakemalla hänet kesken työpäivän pois töistä, ajamalla suoraan lentokentälle ja lentämällä jonnekin lomalle. Hmm. Pitäisiköhän kehitellä hänelle synttäriylläri. ;P


Helteinen heinäkuu

Heinäkuussa nautiskelimme helteistä, kävimme mökkeilemässä, rannalla, soutelemassa ja lenkkeilimme Lumpparin kanssa pitkiä lenkkejä. Uintiharrastus jäi heinäkuussa pienelle tauolle, joten vedessä lilluttiin vain kolme kertaa viikossa.

Heinäkuun lopun kohokohta olivat serkkuni rippijuhlat. Näin on jälleen yksi serkuistamme astunut tärkeän askeleen kohti nuoruutta. Kesällä yksi serkuistamme myös täytti 17. Apua, kohta hänkin on jo täysi-ikäinen. Siinä vaiheessa minä tajuan olevani vanha. :D


Elokuu uudessa kulttuurissa

Elokuun vietimme kiinalaista kulttuuria, kiinalaisia tapoja ja kiinalaisia ihmisiä ihmetellessä. Tutuiksi tulivat niin Peking, Shanghai, Hangzhou kuin Hong Kong. Kokemuksena Kiina on aivan mielettömän hieno maa. Tykkäsimme erityisesti Pekingistä, joka vaikutti olevan eniten "aito". Shanghai ja Hong Kong sen sijaan olivat jo hyvin länsimaistuneet.

Tuliaisena Kiinasta tuli muutama paita, yksi kynäpenaali, pari pitkähihaista paitaa ja Lumpparille kiinalainen paita. Lumppari herättikin huvittuneisuutta naapurissamme mennessään sinne kiinalaiselle teelle. Naapurimme nimittäin kävi Kiinassa juuri ennen meitä, pidimme hänen luonaan elokuun lopussa Kiina-illan maistellen kiinalaista teetä ja jutellen kokemuksista.

Blogi eli kuukauden omalla painollaan. Ajastin postauksia sopivin väliajoin, jotta tyhjä kotimme ei herättänyt liikaa huomiota. Toki asuntoamme vahtivat täällä useamman kerran viikossa käyvät sukulaisemme sekä arvokkaaksi löydöksi osoittautunut turvakamera. Turvakamera otettiin käyttöön Lumpparin muutettua meille, jotta saimme selville, mitä koiruli yksinollessaan tekee. Lumppari oli nimittäin kärsinyt eroahdistuksesta, joten koulutus yksinolemiseen oli sille erittäin rankka. Hyvin kuitenkin päästiin eroahdistuksesta eroon, mihin voi olla kyllä enemmän kuin tyytyväinen.


Syyskuun vastaanottaminen

Syksyn vastaanotimme palaamalla töihin, arkirutiineihin ja uimahalliin. Kuntosalillakin oli kiva käydä kuukauden tauon jälkeen. Olemme myös kierrelleet lenkkipolulla ja kuvanneet syksynmerkkejä: maasta putkahtelevia sieniä, puihin kasvaneita marjoja ja maahan tippuneita lehtiä. Kohta sitä taas huomaa, että syksy on taittunut ja lumet satanut maahan. Aika vilistää nykyisin paljon nopeammin kuin ennen. Enää reilu kuukausi ja olemme syyslomalla. Sittenhän jo kaupat alkavat täyttyä joulutavaroista aiheuttaen ihmisille joulustressiä. Sitä odotellessa on kuitenkin vielä hyvä käydä puolukassa ja kerätä kori täyteen sieniä.