Kuten ensimmäisessä Kiinan matkaamme koskevassa postauksessa kerrottiin, vietimme ensimmäisen lomapäivämme Hong Kongissa. Ensivaikutelman perusteella kaupunki ei tarjonnut kovin suurta kulttuurishokkia. Aloimmekin miettiä heti ensimmäisenä päivänä, mikä se kulttuurishokki oikein edes on.
Perehdyinkin kulttuurishokin määritelmään nyt reissun jälkeen. Käsitteen on ottanut käyttöön ensimmäisenä Oberg vuonna 1960 pyrkiessään kuvaamaan uuteen kulttuuriin sopeutumisen vaiheita ja siihen liittyvää hämmennystä. Käsitteellä on pyritty kuvaamaan myös sitä, että uusi kulttuuri voi olla epämiellyttävä yllätys - shokki. Shokki puolestaan syntyy siitä, että uusi kulttuuri on kokemuksena odottamaton ja yksilö voi joutua arvioimaan omaa kulttuuriaan negatiivisesta näkökulmasta. Kulttuurishokki alkaa yksilön siirryttyä ympäristöön, josta hän ei erota tuttuja sosiaalisen kanssakäymisen merkkejä. Yksilö tuntee tällöin olevansa erilainen.
Kulttuurishokin vaiheita on neljä: kuherruskuukausi-, torjunta-, tasapainoilun- ja useamman kulttuurin hallintavaihe. Ensimmäisen vaiheen aikana yksilö on aidon kiinnostunut ympäristöstä, muiden yksilöiden tavoista, sosiaalisista normeista ja hän nauttii olostaan. Kuherruskuukauden jälkeen yksilö alkaa torjua uutta kulttuuria, joka tuntuu liian erilaiselta omaan kulttuuriin verrattuna. Toisessa vaiheessa yksilö saattaa muuttua jopa vihamieliseksi valtakulttuuria kohtaan. Kolmannessa tasapainoilunvaiheessa yksilö osaa jo yhdistää molempien kulttuurien parhaimpia puolia ja nauttia kahden kulttuurin välillä elämisestä. Hän myös kykenee jo selviytymään uudessa kulttuurissa ilman suurta jännitystä. Tasapainoiluvaiheen jälkeen neljännessä useamman kulttuurin hallintavaiheessa yksilö on jo sopeutunut uuteen kulttuuriin ja osaa tasapainoilla molempien kulttuurien välillä. Tällöin hän myös tuntee jo uuteen kulttuuriin liittyvät normit, tavat ja arvot sekä tuntee kuuluvansa uuteen kulttuuriin.
Voikin siis todeta, että kulttuurishokista on turha puhua lomareissuilla. Teoreettisesti sitä ei ehdi edes saamaan kuukaudenkaan kestävällä reissulla. Sen sijaan kulttuurishokkia hamuavan täytyy muuttaa maahan ja tutustua siihen pitkällä aikavälillä asukkaan näkökulmasta. Vain asukkaana kulttuurin voi nähdä kokonaisuutena usean eri osan summana.
Kylttejä metsästäessämme löysimme myös markkina-alueen, jossa oli myytävänä vaatteita, kelloja, koruja, kenkiä, laukkuja ja jatkuvalla syötöllä iPhonen ja iPadin kuoria. Jokaisessa risteyksessä meille yritettiin kaupata myös Louis Vuittonin laukkuja, Rolexin kelloja ja toimivia iPhoneja. Myyntiarkumentit olivat totuudenmukaisesti "fake bags, fake Rolex, fake iPhone4". Itse asiassa jo tässä vaiheessa Louis Vuittonin laukut alkoivat tuottaa huvitusta. Niitä oli nimittäin jokaisella feikkitavaran kauppiaalla, joten arvostus kyseistä laukkua kohtaan kariutui erittäin nopeasti. En myöskään usko, että kovin moni kyseistä veskaa kantanut henkilö olisi ostanut laukkuaan lähellekään Louis Vuittonin pyyntihinnalla. Feikkilaukuissa kun oli kaikki samat materiaalit, merkit ja kuosit kuin aidoissakin laukuissa. Jopa vuorikankaat olivat samaa kuin "aidoissa"! ;P
Feikkitavaraa näimme kyllä muutenkin tosi paljon: Conversea, Adidasta, Nikea, Ralph Laurenia, Tommy Hilfigeriä, Pradaa, Dieseliä, Armania jne. Oikeastaan missään kaupassa ei voinut olla ihan varma, onko tuote "aito" vai ei. Hintakaan ei aina sitä paljastanut. Hauskin löytö oli kuitenkin se, että esimerkiksi Conversen kenkien Converse-merkki oli yksissä kengissä liimattu paikoilleen. Joissakin kengissä merkki puolestaan oli tarra ja kolmansissa se oli ommeltu kieroon. Burberryn kaulahuiveissa sen sijaan merkki oli teipattu kiinni paikoilleen. Toisin sanoen kengät ja huivit olivat muuten samanlaisia kuin "aidot", mutta merkit oli kiinnitetty kotikonstein. "Aidossa liikkeessä" myytävä tuontitavara oli yllätys kyllä lähes Suomen hinnoissa. Esimerkiksi Conversen kengissä olisi säästänyt reilut 5 euroa. Feikkitavarana myytävä tavara sen sijaan oli huomattavasti halvempaa, mutta ei välttämättä yhtään huonompilaatuista. :D
Feikkitavaroiden myyjistä päästyämme poikkesimme kuuluisilla Jademarkkinoilla. Jadekoruja oli kyllä paljon, eikä markkinoilla nimensä mukaisesti myytykään mitään muuta. Kiertelimme ajankuluksi koko alueen läpi. Osa koruista oli tosi kalliita ja osa erittäin halpoja. Enpä olisi uskaltanut markkinoilta mitään ostaa, sillä hintahan ei kerro sitä, onko tuote oikeasti "aito" vai ei.
Jademarkkinoiden jälkeen suuntasimme vihannes-, liha-, kala- ja hedelmämarkkinoiden kautta kohti Mong kok -alueella olevaa elektroniikkaliikealuetta. Lihat roikkuivat piikeissään odottaen pilkkomista, vihannesosastolta löytyi herkullisia porkkanoita, chilejä ja salaattia. Kalatkin siellä odottelivat ostajaansa sinisissä laatikoissaan. Erikoisin osasto oli kuitenkin kuivattujen tuotteiden koju, jossa oli myytävänä mm. lehtiä ja erilaisia juuria.
Vihannesmarkkinoiden jälkeen kävimme katsomassa ensimmäistä temppeliä. Tin hau -temppeli oli sisustustettu yllättäen punaisella ja kullalla. Katossa oli lisäksi rukoussuitsukkeita varten spiraalinmalliset kattokoristeet, joista rukoukset pääsivät ohjautumaan ylemmälle taholle. Tunnelma temppelissä oli lämmin ja henkilökunta otti meidät ilolla vastaan. Saimme myös seurata suitsukkeiden asettelua kattoon kiinnitetyille alustoille.
Temppelialueen piha oli iso, ja se toimi paikallisten ruokalepopaikkana. Hauskin asia puistossa oli kuitenkin puista roikkuva pitkä naavamainen karva. :D
Monen mutkan kautta pääsimme lopulta elektroniikka-alueelle, ja siellähän niitä mainoskylttejä sitten roikkuikin jokaisen kadun yläpuolella. Olin ihan myyty näiden kylttien alla. Tällaisesta olin unelmoinut jo pitkään. Alueella tajusin myös sen, että tosiaan lähes jokaisella itseään kunnioittavalla honkkarilaisella oli Applen iPhone4. Minullekin iski kamala iPhone4-kuume, mutta eihän niitä ollut enää missään jäljellä. Applen tuotteet ovat Hong Kongissa maailman halvimmat, joten ei ihme, ettei niitä ollut enää jäljellä. Applella ei myöskään ollut virallista kauppaa Honkkarissa, joten senkään vuoksi puhelimia ei saatu. Puhelinkuumeen myötä kaikki muu elektroniikkakuume laskikin, emmekä ostaneet mitään uutta, vaikka iPad ja uusi miniläppäri olivatkin pyörineet mielessä.
Elektroniikkakauppoja riittävästi kierreltyämme palasimme takaisin metropysäkille ja ajelimme Temple Streetin yömarkkinoille. Markkinat olivat suuri pettymys, sillä siellä myytiin aivan samaa tavaraa kuin päivällä Ladies' marketilla. Olisipa saanut jopa Louis Vuittonin laukun, no ou jeah! Niinpä siirryimme suoraan Avenue of Starille ihailemaan Hong Kong Islandin yövalaistusta. Valaistus täyttikin toisen suuren haaveeni: tajusin vihdoin olevani jättisuuressa kaupungissa, jossa on korkeita taloja ja upeat iltavalot! Uusista kokemuksista onnellisena palasimme hotellillemme valmistautumaan seuraavan päivän lentoon. Peking ja Antonin veli jo odottelivatkin jo meitä saapuviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti