Global InterRail: Lontoosta Harwichin ja Rotterdamin kautta Antwerpeniin

Iso-Britannian puolelta palasimme takaisin Euroopan mantereelle laivalla. Laivamatka alkoi parin sadan kilometrin päästä Lontoosta sijaitsevasta Harwichista ja päättyi Hollannin puolella Hoek Van Hollandiin. Satamasta jatkoimme matkaamme junalla Rotterdamiin ja sieltä lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen Belgian puolelle Antwerpeniin. Tuttuja maisemia katsellessa meinasi jopa itku tulla, koska matkaväsymys alkoi pikkuhiljaa painaa enemmän kuin rinkka, ja tuttujen kaupunkien ollessa seuraavina vuorossa olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen, ettei meidän tarvitsisi suunnistaa kaupungeissa kartan avulla. Olimmehan me Antwerpenissä seikkailleet edellisen kerran kesällä 2009.

Etapin suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin kanaalin ylittävä laiva. Se oli superhieno niin sisältä kuin kansiltakin, kahvilat ihanan tunnelmallisia, ravintolassa esiintyjä, mutta mitä ihmettä - kaikki myymälät ja kahvilat sulkivat ovensa 23.00, laiva lähti liikkeelle 23.30 ja kaikki ihmiset painuivat omiin hytteihinsä nukkumaan viimeistään kello 23.40. Ei siis ollut mitään Tukholma-risteily -tyylistä menoa ja meininkiä. Naapurihyttikin oli ihan hiljainen, vaikka tiesimme siellä olevan väkeä!

Yö laivassa oli siis hiljaisempi kuin monessa hotellihuoneessa. Aamulla herätyskello soi kahdeksan aikoihin, jonka jälkeen nousimme virkeinä ylös ja suuntasimme kohti tuttuja maisemia. Antwerpenissä chekkauduimme sisään hotelliin ja lähdimme syömään samaan pizzeriaan kuin edellisvuonna. Tuttujen katujen, kultasepänliikkeiden alennusmyyntien ja juutalaiskaupunginosan näkeminen tuntui perin hienolta. Jopa puistossa olevat leikkivälineet, nurmikolla juoksentelevat city-puput ja lihavin-sorsa-ikinä olivat edelleen paikalla, joten tuntui, ettei kaupungissa ollut mikään muuttunut.

Torilta puolestaan löysimme Suomi-faneja, jotka kulkivat pitkin Eurooppaa myyden suomalaisia porontaljoja, lappilaisia vaatteita, Suomen lippuja ja Suomi-paitoja. Meidät hoksatessaan he tulivat juttelemaan samantien ja aiheelle omistautuneena tietenkin suomeksi. Potkulautamme huomatessaan he halusivat myös käydä Suomi-kunniakierrokselle laulaen Maamme-laulua ja heilutellen Suomen lippuja. Nämä heput kun vielä tapaisi toisenkin kerran jossain. Hulvattomia kavereita! :D




Erilaisiin tapahtumissa reissumme aikana osallistuneina ei Antwerpenkään jättänyt meitä kylmäksi. Siellä oli nimittäin samaan aikaan Triathlon-kisat. Iltapäivällä suuntasimmekin aitiopaikalle katsomaan ensimmäisten osallistujien saapumista maaliin. Samalla myös tapasimme kahden pariskunnan verran suomalaisia ja kuulimme suomalaisten valittavan kuumuudesta. Hehe, ei ollut pelkoa Antwerpenissä liiasta kuumuudesta, kun lämpömittari näytti mukavat +20 astetta. Se lämpötila oli oikeastaan alkureissun jälkeen erittäin mukavaa vaihtelua ja huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin Irlannin +10 tai Cannesin +38,5 astetta. Naureskelimmekin suomalaisten kanssa, että hyvä olla poissa Suomesta, kun "Suomessa oli muka niin kamalan kuumaa". Täytyy tähän väliin heti huikatakin, ettei meidän mielestä Suomessa ole koskaan liian kuuma. Ainoa miinus kesässä on se, että se on liian lyhyt, joten miksi ihmeessä jotkut käyttää senkin lyhyen ajan valittamiseen. ;)

Reissumme lopun häämöttäessä vietimme Antwerpenissä vain yhden yön. Seuraavana päivänä lähdimme pari sormusta rikkaampana suuntaamaan kohti viimeisiä kohteitamme. Enää oli jäljellä Saksan Hampuri, Tanskan Kööpenhamina ja viimeinen reilipäivämme kruunaava Göteborg. Toki Ruotsissa viihdyimme vielä pitempään Antonin sukulaisilla, mutta reilipäivämme alkoivat pikkuhiljaa olla ohi. Tässä vaiheessa meillä ei tosin ollut edelleenkään lentolippuja takaisin Suomeen, mutta Antonin veli onneksi hoiti ne ennen kuin lensi Göteborgiin meitä vastaan.

Hetki tutuissa maisemissa

Me hyppäämme tänään lentokoneeseen ja suuntaamme aina ihanaan Tukholmaan. Tavoitteena on pyöräillä paljon, ajella laivalla saaristoon ja nautiskella Skanssenin tunnelmasta. Olemme myös hyvillämme siitä, että kaupunki on molemmille entuudestaan tuttu, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa. Mahtavaa reissussa on myös se, ettei meidän tarvitse liikkua metrolla, vaan voimme pyöräillä koko päivän (paitsi vesisateessa). Yöt sen sijaan vietämme uudenlaisessa kokemuksessa: laivahotellissa. Keinuukohan se pahasti, vaikka onkin kiinnitetty laituriin?

Palaamme takaisin ensi viikon alussa. Siihen asti systerini toimii Lumpparin seuraneitinä ja talonvahtina. Teitä varten olen ajastanut pari reilipostausta, jotta jossain vaiheessa päästäisiin niissäkin Göteborgiin asti. :)

Mutta nyt viimeiset pakkailut ja vi ses!

Koirankuppien aateliaa

Olenkin unohtanut esitellä meidän lähimenneisyydessä hankkimamme koirankupit. Aiemmin meillä oli käytössä metalliset, kumireunaiset kupit, mutta niiden peseminen oli aina kovin työlästä. Siksi etsimmekin uusia ratkaisuja, selasimme monien monien nettikauppojen kuppivalikoimaa ja lopulta totesimme posliiniset kupit käytännöllisimmiksi. Sopivannäköisiä ei vain sitten meinannut löytyäkään mistään - kunnes keksin käydä jälkiruokakulho-osastolla.




Sieltä mukaamme tarttuivatkin samantien Alfredo Haberlin suunnittelemat Origo-kulhot. Värivaihtoehtoja oli monia, ja parhaimman säväyksen keittiöömme toivat Mix color -väriset kulhot. Otimmekin samantien mukaamme neljä pienempää ja kaksi isompaa kulhoa. Kuppipaljoudesta onkin ollut hyötyä, koska voimme laittaa ne päivittäin pesukoneeseen, eivätkä kupit ole loppuneet kertaakaan kesken. Yksi kuppi koneesta tarjottimelle ja toinen kuppi tarjottimelta koneeseen. Lisäksi kuppeja riitti myös sijoitettavaksi makuuhuoneeseen asti, jolloin yöllisen vesikupin edestakaisin kulkeutuminen on vähentynyt. Pesussa toki sekin käy, mutta enää ei ole tarvinnut iltaisin viedä keittiön kuppia makuuhuoneeseen.

Ja ymmärrän teidän tuskanne, jotka mietitte ratkaisumme kummallisuutta: onhan se hassua, kun koiralle ostetaan ihmisten astioita. Pidin aiemmin hassuina myös ihmisiä, jotka syöttivät koiraansa Teema-astioista. Plussaa on kuitenkin se, että nämä astiat oikeasti kestävät konepesua erittäin hyvin, ja kaiken kukkuraksi vieläpä näyttävät vähemmän koiramaisilta kupeilta. ;P

Keittiön uutta ilmettä

Rakastan, rakastan, rakastan. Normann Copenhagenin Norm 69 on fantastisen täydellinen!

Global InterRail: Lontoo

Lontooseen saavuimme iltamyöhäisellä. Matkan varrella näimme nummien lisäksi myös paljon pienten lampien keskellä laiduntavia eläimiä: lampaita, hevosia, lehmiä, mulleja ja jopa kanoja. Maisemat näyttivät hyvin pitkälti samanlaisilta kuin englantilaisissa televisiosarjoissa. Olisi ollut oikeastaan hauskaa pysähtyä tutkimaan pikkusia kyliä, mutta olisimme varmaan jääneet silloin sinne, koska Lontoon junia ei mennyt kovin montaa päivässä.

Perille päästyämme lähdimme hotelliin chekkauksen jälkeen kiertelemäään kaupunkia. Ensimmäisinä menimme katsomaan muun muassa Parlamenttitaloa, London Eye:ta, London Bridgeä ja London Castlea. Satuimmepa löytämään myös opiskelijoiden suosiman yökerhon, jossa oli Onnelan euronpäivien tapaan punnanpäivät. Meininki oli jokseenkin samanlaista kuin aikoinaan Onnelassa keskiviikkoisin ennen kello yhtä. ;P

Hamleyn lelukauppa

Harrodsilla

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Harrodsilla 

Seuraavana päivänä jatkoimme kaupungin tutkimista ostoskatujen ja shoppailuparatiisien osalta. Piccadilly Circus, Regent Street, Harrods, Hamleyn lelukauppa ja lukuisat muut ostoskeskittymät tulivat meille hyvinkin tutuiksi. Oli mukava pitkästä aikaa keskittyä vain kauppojen kiertelyyn nähtävyyksien katsomisen sijaan. Porukkaakin oli keskustassa liikkeellä erittäin paljon, sillä satuimme Lontooseen koululaisten ensimmäisenä kesälomapäivänä.

Harrodsin edessä pääsimme myös todistamaan tuoretta maailmanennätystä, kun Britain's Got Talent -ohjelmasta tuttu Jeremy Lynch irroitti Popitball-pallosta 12 nappulaa maailman nopeimmalla ajalla. Parin harjoittelukierroksen jälkeen Lynch pompotti pallon nappulat irti 11,994 sekunnissa. :)

Ennätysten jälkeen jatkoimme matkaamme viimeiselle etapillemme Buckinghamin palatsille. Sisälle meillä ei ollut tarkoituskaan mennä, mutta ulkoa palatsia oli mukava käydä katsomassa samalla kun etsimme sopivaa kuvakulmaa karvahattuisen vartijan kuvaamiseen. Saatuamme ikuistettu karvahattuisen kaverin parin muun virkamiehen kanssa asetuimme aloillemme läheiseen puistoon ja nautiskelimme loppupäivän piknik-eväitä.

Parasta Lontoossa oli kuitenkin monen muun kaupungin tavoin laaja metroverkosto. Sitä pitkin pääsi joka suuntaan, kunhan latasi Oyster-korttiin riittävästi matkoja. :)

Suvun uusi ylioppilas

Juhlapäivä jälleen. Aamulla soi Suvivirret, iltapäivällä Gaudeamur Igitur. Tänään on aihetta juhlaan, sillä pikkuserkkuni painoi valkoisen lakin päähänsä.

Lahja, ruusu ja kortti ovat valmiina. Tänään juhlivat uudet ylioppilaat!

Global InterRail: Conwy

Palattuamme Dublinista Holyheadiin suuntasimme sattuman kautta turisti-infoon. Meillä oli ollut ajatuksissa käydä katsomassa brittiläistä linnaa, mutta emme kuitenkaan tienneet, mikä maan lukuisista linnoista olisi helpoimmin saavutettavissa. Infosta saimmekin hyvin tietoa eri vaihtoehdoista ja lopulta päädyimme Conwyn linnaan, koska sieltä oli suora junayhteys seuraavaan kohteeseemme Lontooseen.

Conwyn asema

Siispä junalla Holyheadista Conwyn asemalle. Hassuinta paikallisjunassa oli se, että meidän piti kertoa konduktöörille, millä pysäkillä halusimme jäädä pois, koska muutoin juna ei olisi pysähtynyt Conwyyn ollenkaan. Pääsimme siis matkaamaan paikallisjunalla, jonka ideana on kuljettaa matkustajat halutuille pysäkeille tekemättä turhia pysähdyksiä. Vähän pisti jännittämään, muistaako konduktööri käskeä kuskia pysähtymään Conwyyn, mutta hyvin meni ja juna pysähtyi oikealla asemalla.

Conwy oli mielenkiintoinen Snowdonia vuorijonon kyljessä sijaitseva vierailukohde, sillä edelleenkin keskiaikaista kaupunkia ympäröi korkea muuri, jonka uloimmassa kulmassa kohosi tyylikäs keskiaikainen linna. Linna on rakennettu vuosien 1283-1289 aikana, jolloin kuningas Edvard I halusi lujittaa omaa valta-asemaansa. Nykyisin linna on yksi parhaiten säilyneistä Iso-Britannian linnoista, sillä edelleenkin sen kaikki kolme kerrosta ovat vierailijoille avoinna. Lisäksi linnan vartiotorneihin pääsee kiipeämään ja sen vallihaudan ylittävää siltaa pitkin kävelemään. Toki sillan ylityksestä pitää maksaa edelleen keskiaikaisille linnoille tyypillisesti siltamaksu.

Linnan lisäksi kaupungin maamerkkejä ovat kaksi suurta siltaa ja veneilijöille suunnattu ankkuroitumisalue. Muurin "läpi" pääsee myös kulkemaan yksikaistaista autotietä pitkin: aiemminhan hevosvankkureilla kuljettaessa ei leveämpää kulkuväylää ole tarvittukaan. Muilta osin kaupungin keskusta on rakentunut mäenrinteille linnan juurelle. Laajoja nummialueita puolestaan oli hyödynnetty lukuisina golf-kenttinä. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme mielellämme käyneet lyömässä pari palloa rangella.

Junayhteyksien osalta Conwy on myös helposti saavutettavissa kaikista suunnista, kunhan itse muistaa vain sanoa konduktöörille, millä asemalla haluaa jäädä pois. Paluukyyti sen sijaan lähtee Conwyn naapurikylästä, parin mailin päässä sijaitsevasta Llandudno Junction -asemalta. Sieltä pääsee mm. suoralla junayhteydellä Lontooseen.