Päivä Tallinnassa

Helsingin reissuun yhdistimme näppärästi päiväreissun Viron pääkaupunkiin Tallinnaan. Päiväreissun tavoitteenamme oli tutustua Tallinnan vanhaan kaupunkiin, kauppakeskuksiin sekä nähdä tuttujamme vähintäänkin hyvin ruoan merkeissä.

Laivan päästyä perille satamaan sää oli tiedotusta mukaille sateinen ja tuulinen. Sen vuoksi päiväreissumme alkoi sadetta pakoillen bussikyydillä Rocca al Maren ostoskeskukseen. Ostarilla oli yhteensä noin 170 kauppaa, joista löysimme itsellemme uusia vaatteita ja Divalle tuliaiseksi lelun.

Riittävästi kauppoja kierrettyämme palasimme samaisella bussilla takaisin satamaan, jossa tapasimme Tallinnassa yhtä aikaa matkalla olevat tuttumme. Heidän kanssaan kävimme syömässä kehuja saaneessa Lido-ravintolassa. Ravintola oli kaiken kaikkiaan kiva kokemus, sillä saimme valita ruoat erillisiltä pannuilta ja maksoimme jokaisesta ruokalajista erillisen hinnan. Jälkiruokiakin ravintolassa oli tarjolla pullasta vastapaistettuihin, täytettyihin pannareihin.

Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaamme ensin kukkakadulle ja sieltä Katariina käik:ä pitkin käsityömyymälöihin. Sää Tallinnassa oli tässä vaiheessa päivää huomattavasti kuivempi, vaikkakin taivas oli edelleen ankean harmaa. Säätiedotuksen mukaan maanantai oli kuitenkin loma-aikamme paras vaihtoehto Tallinna-visiitille, sillä muina päivinä kaupungissa oli satanut vettä ja räntää. Emme siis valittaneet, vaikka tuuli välillä pureutui takista läpi.

Käsityömyymälöiden ihastelun jälkeen jatkoimme kiertelyä alakaupungin kaduilla. Matkan varrella kurkimme vanhan apteekkimuseon ovesta sisälle, ihastelimme paahdettujen manteleiden tuoksuja sekä nautimme keskikaupungin kiireettömästä tunnelmasta. Katunäkymät alakaupungin puolella olivat mukavia ja Itä-Euroopalle tyypillisiä: osa taloista oli tuoreessa maalissa ja osasta taloista maalit olivat kuluneet aikojen saatossa pois.

Yläkaupunkia kohden kiivetessämme muistelimme lukeneemme matkaoppaasta yläkaupungin rakentuneen kansallissankari Kalevin haudan päälle. Hänen vaimonsa oli nimittäin suruissaan kantanut miehensä hautakummulle kiven toisensa perään, joista oli pitkällä aikavälillä muotoutunut korkea ja laaja Toompean mäki. Mäen tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluivat Aleksander Nevskin katedraali, Toompean linna, Pitkä Hermanni -torni sekä ja kaksi näköalapaikkaa, joista pystyi ihastelemaan alakaupungin punatiilisiä kattoja.

Paluumatkalla satamaan löysimme etsimämme eli putkea muistuttavan kadunpätkän. Näitä "putkikatuja" olemme kuvanneet joka kohteessa, sillä se kuvastaa harrastuksemme jatkumista. Tätä putkea pitkin kävellen matkakuumeemme nosti jälleen päätään, ja seuraavaa reissua on jo alettu suunnitella. Pääsiäisloman kohteeksi olemme haaveilleet niin tuttua ja turvallista Saksaa kuin uutta tarjoavaa Innsbruckia. Toisaalta Itä-Euroopan kohteet Bukarest ja Ljubljana kiehtovat myös samoin kuin Tsekin Praha ja Brno. Lisäpontta reissuhaaveillemme tuo myös se, että vappuna on tarjolla toiset neljä päivää yhtämittaista lomaa. Sen osalta olemme haaveilleet reissua Pohjois-Ruotsiin.

Lomailijoiden kuulumisia

Tänä vuonna hiihtolomaa miettiessämme päätimme jäädä kokonaan kotiin, vaikka monet ulkomaiset kohteet kävivätkin kevään mittaan meidän mielissämme. Helmikuun loppupuolella olimme ratkaisuumme tyytyväisiä, kunnes loman aloittavana perjantaina saimmekin idean minilomasta. Niinpä varasimme extempore-reissun Helsinkiin ja sieltä päiväreissun Tallinnaan. Varauksen ja lähdön väliin jäi vajaat 24 tuntia, mikä todistaa sen, että kykenemme tarvittaessa erittäinkin nopeisiin päätöksiin. ;)

Hotellia Helsingistä etsiessämme painotimme tällä kertaa tyylikkyyttä ja mukavuutta. Vaihtoehtoja loppujen lopuksi oli aika vähän, joten päädyimme keskustan ja sataman puoleen väliin Glo Hotel Artiin. Aiemmat kokemukseni Glo Hotel Kluuvista olivat sen verran hyvät, että luottavaisin mielin astelimme lauantaina kohti Glo Hotel Artia. Hotelli vastasi täysin odotuksiamme ja tarjosi meille miellyttävän unisijan kolmeksi yöksi. Hotellihuoneen lisäksi parasta hotellissa olivat aulatilat ja terveellinen aamiainen.

Helsinkiä kierrellessämme päätimme käydä katsomassa myös Ars Fennica -kilpailijoiden töitä Kiasmassa. Töistä mielenkiintoisin olivat ehdottomasti neulepaitoja esittävät Leena Nion maalaukset. Mielenkiintoa herättivät myös Pauliina Turakka-Purhosen tekstiilitaideteokset, joista olimmekin lukeneet lehdistä. Muiltakin osin Kiasman tarjonta oli mielestämme monipuolinen, sillä siellä oli tavanomaisten taidetyylien lisäksi hyödynnetty paljon teknologiaa muun muassa videoiden ja animaatioiden osalta.

Viimeisinä Helsingin nähtävyyksinä kävimme tutustumassa Kampin kappeliin, jonka jälkeen nautiskelimme Fazerin kahvilan antimista Kluuvikadulla. Iltaisin kävimme myös juoksemassa kaupungin katuja ristiin ja rastiin nauttien Helsingin mäkisestä maastosta.

Lumisissa maisemissa - silloin, kun niitä vielä oli

Pakkasten vaihduttua plussakeleihin saimme vihdoin purettua kameralta tammikuun pakkasilla otettuja kuvia. Saas nähdä, vieläkö näemme näitä maisemia tänä talvena, vai pitääkö maisemia mennä katsomaan pohjoisemmaksi. Matkakuumeen puraisemina olemme ehtineet jo haaveilla reissusta Ylläkselle, Leville, Rukalle tai vaikkapa vain Syötteelle. Toisaalta myös Pohjois-Ruotsi kelpaisi näin ensihätään, sillä sinne pääsisi melko näppärästi autolla. Hmm...saisikohan Anton kirittyä lopputyönsä kanssa, jotta ehtisimme lumisiin maisemiin jo hiihtolomalla?

Divan kuulumisia

Touhua riittää, ja tammikuu ehti vaihtua helmikuuksi ennen kuin ehdimme edes pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä kaikkea kevääseen on jo mahtunut. Pääsääntöisesti kuukausi on kulunut töiden, harrastusten, koirien ja matkakuumeen ympärillä. Olemme myös päivitelleet säätilaa kuin vanhat mummot ja papat sekä todistaneet, miten mummoni kommentoi lumetonta maata näin: "Tämäkinkö se piti vielä nähdä, ettei pohjolassa ole lunta?"

Pääsääntöisesti lumettomasta maasta huolimatta koiriemme hoviompelimosta valmistui viime viikonlopuksi uudet suojapuvut. Nehän istuivat kuin hansikas ja ovat suojanneet karvatassujamme kaupungin kuralta ja lialta. Viikonlopun aikana puvut myös pääsivät näyttämään sen, etteivät ne kastu läpi edes lumihangessa kahlatessa, sillä hoviompelimon pihalta löytyi puhdasta, valkeaa lunta Divan tarpeisiin saakka.

Pukujen valokuvaamisen lisäksi Divamme on terästäytynyt jääkiekossa. Aiheesta on tulossa video vielä tällä viikolla, kunhan kommentaattorin ääni palautuu takaisin.

Potsdamin sydämessä

Uuden vuoden 2014 aloitimme vierailemalla noin 30 kilometrin päässä Berliinistä sijaitsevassa 150 000 asukkaan Potsdamissa. Kaupunki oli matkaoppaan mukaan kuuluisa puutarhoistaan ja palatseistaan sekä hollantilaisille rakennetusta korttelista. Lisäksi kaupungissa olisi tarjolla venäläinen asuinalue sekä Cecilienhofin linna.

Metrosta päästyämme tapasimme heti ensimmäisenä kaupungin turistioppaan, joka suositteli ensimmäiseksi kohteeksemme Sanssoucin palatsia. Palatsia ympäröivässä puistossa oli lisäksi muun muassa Kiinalainen palatsi, roomalainen kylpylä, Neues Palace eli uusi palatsi sekä peilityyni pieni joki, joka sukkuloi puiston läpi. Nämä kaikki nähdäksemme ajelimme bussilla puiston toiselle laidalle ja lähdimme kävelemään polkuja pitkin kohti toiselle laidalle jäänyttä Sanssoucin palatsia. Kävellessämme ihastelimme edellispäivän pakkasten lauhtumista ja pilvettömältä taivaalta paistelevaa aurinkoa. Säätila tuntui osittain hyvinkin keväiselle, mikä piristi kovasti meidän pohjoisen maan asukkeja.

Puistossa kävellessämme päädyimme Charlottenhofin palatsin kautta lopulta vuosina 1745-1747 Fredrik II Suuren Sanssoucin palatsille. Rokokootyylinen palatsin nimi tarkoittaa suoraan käännerttynä huolettomuutta, mikä olikin Fredrik II Suuren tavoite, sillä hän halusi paeta kesäasuntoonsa Berliinin prameilua ja seremonioita. Kesällä Sanssouci olisi varmasti entistäkin tyylikkäämmän näköinen pensasaitojen vihertäessä ja suuren suihkulähteen pumpatessa vettä korkealle ilmaan.

Palatsikierroksen jälkeen palasimme takaisin Potsdamin keskustaan nähdäksemme kirkon ylle laskeutuvat auringonsäteet. Keskustan katu oli yllättävän pitkä ja sen varrella mukavasti kauppoja. Suurimman huomion ostoskadulla meiltä saivat pienet suklaapuodit, jotka tarjosivat herkullisia mantelisuklaita.

Suklaamanteleita maistellen kävelimme Nikolaikirchen ohi Hollantilaiselle korttelille. Korttelin historiaa tutkiessamme saimme tietää Fredrik Vilhelm I:n rakennuttaneen talot 1700-luvun puolessa välissä Potsdamiin töihin tuleville hollantilaisille työmiehille, jotta miehet tuntisivat kaupungissa olonsa kotoisaksi. Kortteli kattoi yli 130 punatiilistä taloa, joissa nykyisin on runsaasti pieniä kahviloita, ravintoloita ja design-liikkeitä. Alue oli todella omaleimainen ja ehdottomasti jopa Sanssoucia hienompi - ainakin näin talvella.

Takaisin metroasemalle palatessamme aurinko alkoi jo laskea, ja kotiinpaluu meidän kaikkien kummitella mielissä. Kuuden päivän mittainen reissu Berliinissä oli ollut juurikin sitä, mitä me kaikki tarvitsimme - suurella ilolla, avoimella mielellä, kulinaristisella nautinnolla ja rennolla asenteella vastaanotettua lomaa arjesta!

Vielä kuukausi loman jälkeenkin olemme erittäin levänneitä ja töihin paluukin tuntui erittäin mielekkäälle riittävän pitkän rentoilun ja lähes sadan kilometrien mittaisen ulkoilun jälkeen. Askelmittarimme mukaan keskimäärin päivässä nimittäin liikuimme 28 000 askelta, huikeaa!

Uusi vuosi Berliinissä

Berliinissä uusi vuosi 2014 otettiin vastaan iloisilla merkeissä. Miljoona ihmistä kokoontui iltakuudesta lähtien Tiergartenin kävelykadulle nauttimaan tunnelmasta, esiintyjistä, hyvästä musiikista ja erilaisten kojujen antimista. Mekin osallistuimme uuden vuoden viettoon suuntaamalla hyvissä ajoin paikan päälle, jotta varmasti mahduimme puistoon. Olimme nimittäin lukeneet aiemmin, että puisto täyttyy illan mittaan ääriään myöten, eivätkä kaikki halukkaat edes pääse sisälle asti. Tästä syystä Tiergartenin Silvester-iltaa oli myös mahdollista seurata jalkapalloareenalle pystytetyltä screeniltä. Illan juontajien mukaan stadionille olikin kokoontunut 60 000 katsojaa.

Alueella kävellessämme teimme lähes heti mielenkiintoisen havainnon: Berliinissä uusi vuosi oli samantyylinen juhla kuin meillä vappu. Paikallinen väestö nimittäin sonnustautui hassuihin laseihin, hattuihin ja peruukkeihin. Lisämakua asuihin toivat myös vilkkuledit, joita oli niin lakeissa, laseissa kuin tyylikkäissä viitoissakin. Meillä sen sijaan oli päällä untuvatakit, sillä lämpötilan oli luvattu laskevan pakkasen puolelle ennen kuin vuosi edes ehtisi vaihtua.

Untuvatakeista ja pakkasesta huolimatta illan aikana parhaimmat kokemukset tulivat paikallisen väestön positiivisuudesta ja yhteislaulukulttuurista. Naureskelimmekin Antonin kanssa, miten saksalaisilla on tuo alue elämänfilosofiasta juurikin samanlainen kuin meillä. Tappeluiden sijaan miljoona iloista kuulijaa pystyi seisomaan paikallaan ja nauttimaan siitä kahden jalan kokoisesta alueesta, joka jokaiselle oli varattu. Kojuista sai lisäksi hakea itselleen wurstiannoksia sekä kuumaa Glühweinia.

Neljä ja puoli tuntia kestäneen seisoskelun ja illan shown seuraamisen jälkeen vuoden vaihtumisen kruunasi näyttävä ilotulitus. Pauks ja poks, 7 minuuttia tauotonta ja musiikin tahtiin poksuvaa rakettimerta oli ilo katsella! Kaupungin ilotulituksen jälkeen porukka alkoi pikkuhiljaa siirtyä puiston laitamille ja ohjattuja reittejä pitkin kohti seuraavaa kohdettaan. Me kiertelimme hetken Brandenburgin torin liepeillä ja katselimme, miten vapautuneesti ilotulitteita ammuttiin käsistä ja vaakatasossa pitkin katuja. Meininki näytti riittävän hurjalta jo kaukaakin katsottuna, joten lopulta kävelimme takaisin hotellille nukkumaan. Viimeisenä lomapäivänämme halusimme nimittäin käydä Potsdamissa, sillä sitä oli kehuttu lähes jokaisessa Berliiniä koskevassa lehtijutussa.