Ensi kertaa Tartossa

Tallinnasta jatkoimme matkaamme junalla parin tunnin päähän Tarttoon. Tartto oli kuuluisa Viron sivistyksen kehtona, sillä sinne on perustettu jo vuonna 1632 yliopisto. Nykyisin Tarton yliopisto on suosittu lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa, koska yliopistoon on periaatteessa helpompi päästä sisään kuin suomalaisiin yliopistoihin.

Kulttuurin osalta Tartto on historiansa aikana toiminut Baltian kulttuurinkehtona, sillä teatteri on aina kuulunut osaksi kaupunkia. Nykyisin Tartto on kuuluisa myös suurista ostoskeskuksistaan, yli 20 erilaisesta museostaan, rauhallisista kaduistaan sekä Ahhaa-tiedemuseosta. Löytyipä kaupungista myös kirkko, joka oli kuuluisa terrakotta-patsaistaan.

Ahhaa-tiedemuseossa vietimmekin pitkän pätkän ihmetellen mm. veden ominaisuuksia, ilman ainutlaatuisuutta, auton moottorin toimintaa, sähkömagnetismia, Stropo-valoja sekä jänninpänä vastapainolla varustettu nuoralla liikkuva polkupyörä. Tosin se oli minulle aivan liian korkealla, joten tyydyin toteamaan vain: "No way, I'll take the lift."

Tarton historiaa lisää tutkiessani löysin myös mielenkiintoisen tarinan Tarton hengestä - vähän samanlaisen kuin Venetsian puluista. Tämän mystisen olennon vuoksi jokainen Tartoon kerrankin saapunut palaa sinne vielä myöhemminkin. Se, mistä henki löytyy tai mistä hän matkailijan löytää, ei tarkkaan osata sanoa, mutta yhdeksi paikaksi on veikattu Toomemäkeä, Supilinnan kaupunginosaa sekä yliopistoa. Henkeä uhmaten kävimmekin kävelemässä Toomemäellä, jonka huipulta löytyi niin näköalatasanteet kuin yliopiston vanhat rakennuksetkin.

Yliopistosta saimme lisäksi selville, että siellä pääsisi käymään keskellä viikkoa ja voisi jopa vierailla huoneessa, jonne huonosti käyttäytyvät opiskelijat olivat aikoinaan laitettu miettimään tekosiaan. Huoneen nimenä oli ollut katumushuone. Harmillista siis, että olimme liikkeellä pääsiäispyhien aikaan.

Toomemäeltä matkamme jatkui vanhojen puutalojen sokkeloisille kaduille. Modernin keskustan lisäksi Tartossa oli todella paljon vanhaa rakennuskantaa; osittain hyväkuntoista ja osittain melko röttelömäistä. Talot olivat kuitenkin iloisen värikkäitä ja muodoiltaan kauniita. Näiden välissä kävellessämme olo tuntui varsin kotoisalta.

Illalla kävimme vielä toisen kävelykierroksen keskustassa, sillä nälkä kurni vatsassa pitkän päivän jälkeen. Ruokaa etsimme ensin Tripadvisorin suosittelemista ravintoloista, mutta lopulta päädyimme Matkamiehen pubiin syömään lohta ja uuniperunoita. Nami, nami. Ruoka maistui hyvin ja muistutti meitä Dublinista, jossa söin pari päivää putkeen lohta uuniperunalla.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin Tallinnaan, mutta ehdimmepä matkan varrella myös kuvata lukuisat määrät sprayauksia. Niille omistan ihan oman postauksen huomenna.

Tallinnassa pyörähtämässä

Pääsiäinen 2015 kului Tallinnassa ja Tartossa pyörähtäessä. Lähdimme reissuun heti töiden loputtua torstaina. Jännitystä reissulle toi lakonuhka, mutta onneksi sovittelijat saivat lakon peruuntumaan ja pääsimme reissuun Helsinkiä pidemmälle.

 

Perjantaina aamulla heräsimme virkeinä uuteen aamuun uudessa kaupungissa, tai no ei ihan uudessa missään mielessä, mutta heräsimmepä kuitenkin muualta kuin kotikaupungistamme. Maittavan aamiaisen jälkeen laitoimme ulkoiluvaatteet päälle ja lähdimme tallaamaan Tallinnan katuja. Kävelykierros kulki samoja reittejä kuin vuosi takaperin. Tunnelma oli rauhallinen ja turisteja yllättävän vähän - tosin ne harvat turistit puhuivat lähes poikkeuksetta suomea. ;)

Viru turgilta hyppäsimme raitsikkaan ja ajelimme kaverimme asuinsijoille Kadrioruun. Alue oli viehättävä ja vanhat puutalot hyvässä kunnossa. Osittain alue toi mieleen kotikaupunkimme puu-Raksilan alueen.

Loppuilta kului rattoisissa tunnelmissa kavereidemme luona, kunnes lähdimme porukalla syömään. Minun tilaama salaatti ja Antonin villisika maistuivat erittäin hyvälle ja saivat meidät kaikki iloisille mielille.

Tsekin kiertomatka: luurankojen luona Kutna Horassa

Tsekkien kiertomatkamme aikana kävimme jo aikaisemmin katsomassa luurankoja Brno:ssa. Toinen luurankoinen paikka sijaitsi vajaan tunnin junamatkan päässä Prahasta Kutna Horan kaupungissa. Junamatka sujui rattoisasti, eikä maksanut kovinkaan montaa euroa. Perille päästyämme aurinko pilkisti katteiden välistä ja pilvet alkoivat harveta. Sää piristi meitä matkalaisia, sillä muilta osin Tsekkien kiertomatkamme aikana sää oli ollut melko pilvinen ja sateinen.

Luukirkolle kävellessämme luimme matkaoppaasta tietoa kirkon historiasta. Aikoinaan Kutna Horaan oli perustettu luostari, jonka hautuumaalle apotti Henrik oli aikoinaan sirotellut Golgatalta tuomaansa multaa. Tästä lähtien hautuumaasta oli tullut tunnettu ja pyhä sekä rikkaiden suosikki viimeisenä leposijana. Siispä hautuumaata oli laajennettu moniin suuntiin, jotta se oli tarjonnut leposijan mahdollisimman monelle hengelle.

Ruttoepidemian ja hussilaissodan aikoihin 1300- ja 1400-lukujen aikana hautuumaalle haudattiin noin 40 000 vainajaa. Vuonna 1511 rakennettiin myös nykyinen Sedlicin kappeli, jonne vainajien luut sijoitettiin talteen. Tämän jälkeen kirkko suljettiin, kunnes 1870-luvulla tsekkiläinen puunleikkaaja Rint sai tehtäväkseen siivota kappelin. Hän päätti kaikkien kummastukseksi rakentaa luista koristeita, lamppuja, pylväitä ja pinota loput luut kuutioihin ja pyramedeihin. Mielenkiintoisin aikaansaannos on ehdottomasti kirkon keskiosassa oleva suuri kattokruunu, kastemaljat sekä Schwarzenbergin ruhtinassuvun vaakuna. Viimeisenä tekonaan Rint teki nimikirjaimensa käyttäen mm. sormiluita. 

 Nähtävyytenä Luukirkko on ainutlaatuinen ja ehdottomasti käymisenarvoinen, joten mikäli liikut alueella, poikkea ihmeessä sisään eriskummalliseen kirkkoon!

Muilta osin Kutna Hora oli söpö, pieni kaupunki pienine kauppoineen ja tyylikkäine kahviloineen. Paluumatkalle lähdimme lounaan jälkeen, jotta ehdimme vielä käveleskellä Prahan kaduilla ennen kuin lensimme seuraavana päivänä takaisin kotiin.

Kokonaisuudessaan Tsekkien tasavalta tarjosi mielenkiintoisen kiertomatkan ja olisin valmis lähtemään sinne uudelleen milloin vain. :)

Tsekin kiertomatka: Praha iltavalaistuksessa

Praha oli kaunis kaupunki niin kesällä, talvella kuin iltaisinkin. Valoa oli joka kadunkulmassa tunnelmallinen määrä, eikä talvella turistejakaan ollut liioiksi. Nautinnollisia kuvien katseluhetkeä. :)