Liegessä junaan päästyämme jatkoimme matkaamme Hasseltin kautta Antwerpeniin. Pysähdyspaikka valikoitui hauskan nimen perusteella sekä siksi, että meidän piti myös vaihtaa junaa.
Pienenä kaupunkina Hasselt tarjosi paljon elämyksiä. Ravintolassa kukaan ei puhunut englantia, joten saksasta oli hyötyä. Muutenkin Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa pärjäsi useimmiten paremmin saksalla kuin englannilla. Vanhempi väki osasi nimittäin äidinkielensä lisäksi ranskaa ja saksaa, mutta englannin kielen taitoa heillä ei ollut.
Saksankielisen ruokailun jälkeen jatkoimme kaupungille. Keskusta oli ympyränmallinen ja siellä oli vain yksi baari. Se baari tarjosikin kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat. Tai ainakin mainoskyltit antoivat niin ymmärtää. ;P
Muuta Hasseltissa ei sitten ollutkaan. Suunta juna-asemalle ja Antwerpenin junaan. Matka ei ollut pitkä, mutta minä nukuin kaikkien viljapeltojen ohi. :D
Antwerpenin juna-asemalta Anton nappasi mukaan kartan. Meillä ei ollut ollut koko reissulla yhtään paperikarttaa, joten matkamuistoksi sellainen vaikutti hyvälle idealle. Kartan avatessaan Antonia alkoi kuitenkin naurattaa. Löydetty kartta koski ainoastaan juna-aseman viittä eri kerrosta. :D
Hotellilla pyörähtämisen jälkeen palasimme keskustaan. Antwerpenin keskustan alueella on reilut sata kultasepänliikettä. Kilpailu on tosi kovaa, ja tutun kultaseppämme mukaan kaikki eivät välttämättä saa vuoden aikana myytyä juuri mitään. Siksi heinäkuun alennusmyynnit ovatkin myyjien kulta-aikaa, sillä heinäkuussa Antwerpen täyttyy turisteista.
Alennusprosentit olivat huimia, -50% oli huono tarjous, koska useimmiten tarjoukset olivat -60% tai -70%. Tinkaamalla tuotteiden hinta saattoi laskea edelleen, joten ei kun kiinalaista kaupankäyntitekniikkaa peliin. Laadun osalta sai olla kuitenkin tarkkana. Ihan joka putiikista kun ei välttämättä saanut sitä, mitä tilasi, joten kannatti valita paikka, jossa oli vähemmän mainoskylttejä ikkunoissa. Silti niistäkin sai samat alennukset ja valmistajan sertifikaatit. Monet liikkeet kuulemma kirjoittavat vain shop-in -sertifikaatteja, jotka eivät välttämättä vastaa tuotteen oikeaa arvoa.
Antwerpenin kultakauppojen määrä perustuu siihen että, kaikki maailmalta Länsi-Eurooppaan tulevat timantit ja kulta rantautuvat Hollantiin ja saapuvat sieltä Antwerpeniin. Antwerpenistä kulta ja timantit jaetaan ympäri Eurooppaa. Lähes kaikki Suomeenkin tuleva kulta ja säkenöivät timantit saapuvat Antwerpenin kautta. Olimme siis kullan ytimessä, säihkyvää.
Kultakorujen lisäksi kiertelimme Antwerpeniä ristiin rastiin. Kävimme leikkipuistossa, katselimme satoja citypupuja, kiertelimme kaupoissa, nauroimme jatkuvalla syötöllä vastaantuleville McDonaldseille. Oli rentouttavaa olla pitkästä aikaa tutussa ympäristössä. Tuntui ihan siltä kuin olisi tullut kotiin. :D
Illan hämärtyessä kävimme vielä katselemassa kaupungin valaistusta. Reilut 200 metriä pitkä juna-asema oli valaistu todella kirkkaasti, kaikkien kultaliikkeiden ikkunat peitetty säleillä ja autot parkkeerattu siististi riveihin. Öisin kaupunki oli oikeastaan yksi hiljaisimmista. Siellä ei näkynyt lainkaan liikettä, eikä satunnaisia autoja lukuunottamatta kuulunut edes mitään ääniä. Aavemaista.
Yön jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin Amsterdamiin. Meillä oli tässä vaiheessa käytetty junapäivistä viisi, joten yksi oli vielä jäljellä. Viimeinen junapäivämme kului sopivasti Pohjois-Hollantia tutkien. Viimeisessä tätä reilireissua koskevassa postauksessa kerronkin, mitä Groningenista, Amesfoortista ja Meppelistä löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti