InterRail in Benelux part 6

Luxemburg-nautiskeluiden jälkeen jatkoimme matkaamme Liegeen. Kohde valikoitui vain ja ainoastaan hotellin hinnan mukaan, sillä heinäkuun loppu lähestyi ja hotellien hinnat nousivat pilviin. Sen vuoksi reilireissulle kannattaakin varata vähän suurempi budjetti, jos aikoo matkustaa heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.

Liegessä meidät lyötiinkin heti juna-asemalla ällikällä. Emme olleet koskaan nähneet niin modernia ja erikoista juna-asemaa. Ulkolaiturit oli katettu kaareutuvalla katolla. Ulkolaitureiden vieressä oleva juna-aseman päärakennus oli vielä rakennuksen alla, joten taisipa koko asema olla aivan uusinta uutta.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman vieressä. Sekin löi meidät ällikällä, sillä emme odottaneet halvimman hotellin olevan näin hieno. Sisustus oli ihan uutta, lakanat tuoksuivat ruusulle ja kylpyhuonekin oli kuin pakasta vedetty. Kääriydyimmekin heti peittoihin ja otimme päivänokoset. Reissaaminen alkoi tässä vaiheessa jo väsyttää. Olimmehan me jo pari viikkoa olleet reissunpäällä ilman kunnollisia yöunia.

Päivänokosten jälkeen suunnistimme keskustaan. Liegen lähes kaikki rakennukset oli rakennettu kivestä, komeasta harmaasta kivestä. Kadutkin oli pääosin kivetty, vaikka muutamilta pätkiltä löytyi myös aslfalttia. Kaiken huipuksi jopa kaupungin isoin fontana oli rakennettu kivestä. Olimme siis saapuneet kivikaupunkiin.

Kivien lisäksi kaupungissa erikoisinta olivat kaikki tilataideteokset. Puumökki oli kalustettu täysin keittiökalusteilla, vanhoilla kodinkoneilla ja lautasantennilla. Katolle oli sijoitettu varastoitavat tavarat. Lienee ollut hyvin tuulettuva ullakko. ;P

Toisella puolella kaupunkia sen sijaan oli pronssitaidetta, jossa oli yhdistetty itämaantietäjät ja joukko nuoria miehiä. Varsin mielenkiintoinen kokonaisuus.

Lisää erikoisuuksia tarjosi kaupungin kirkko. Ensimmäinen oli valkoisessa tomussa ja toinen punainen. Punaisessa kirkossa ei ollut edes kovin montaa ikkunaa. Olisi ollut hauska päästä sisälle katsomaan, jatkuisiko punainen linja myös siellä. Tomuinen kirkkokin oli kiinni, joten kirkkovierailut jäivät meiltä Liegen osalta väliin.

Liegen visiitti jäi yhteen päivään, sillä meillä alkoi olla jo kiire takaisin Antwerpenin kulta-alennusmyynteihin. Niinpä pakkasimme aamulla aikasin rinkat, heitimme ne selkään ja juoksimme juna-asemalle. Katsoimme pikaisesti lähtevän junan laiturin numeron ja kiidimme rullaportaat alas laiturille. Olimme ajoissa - ja tyytyväisiä. Istuimme alas aamupalalle ja juttelimme niitänäitä. Seurasimme samalla intensiivisesti laiturin kelloa. Viisarit liikkuivat, mutta junaa ei kuulunut. Paikalle saapui muitakin, mutta juna vain antoi odottaa itseään. Kohta näimme junan. Sen ajovalot pyyhkivät kiskoja ja kolina voimistui. Juna lähestyi meitä - kaksi vaunua. Nousimme seisomaan. Katsoimme junan saapumista. Juna vihelsi. Se kiihdytti vauhtia - ja suihkaisi ohi. Jäimme katsomaan sen perään. Mites tässä näin kävi?

Eipä auttanut kuin mennä kohti aikatauluja tarkistelemaan laiturin numeroa. Kyllä, se oli oikein, mutta me pölvästit istuimme väärässä päässä laituria! Haha, siitä ei riemu paremmaksi muuttunut. Ei kun takas kaupungille ja uusi yritys tunnin päästä. :D