torstai 19. joulukuuta 2013

Lontoon historiamuseossa toistamiseen



Edelliselläkin Lontoon vierailulla kävimme ihastelemassa maapallon moninaisuutta History Museumissa. Tällä kertaa tavoitteena oli kiertää ne muutamat mielenkiintoisimmat osastot sekä käydä tutustumassa viimeisiin osastoihin, joissa emme viimeksi ehtineet vierailla. Museon pihalla oli heti aamutuimaan myös lukuisia luistelijoita sekä luistinradan valvojia kiertämässä rinkiä.




Niinpä ensimmäinä päätimme mennä tarkistamaan edelliseltä reissulta mieleen jääneen kolibrikaapin sisältöä. Kolibrikollaasi oli sinänsä mielenkiintoinen, että aikoinaan aatelisilla oli ollut tapana hankkia tällainen koriste omaan makuuhuoneeseen. Yhteen kolibrikaappiin oli mahtunut arviolta 1000-10 000 kolibria. Kaapin sisällä olevia kolibreja katsoessamme ihmettelimme jälleen, kuinka pienistä linnuista onkaan kyse!



Kolibrien jälkeen katselimme vielä hetken lintuosastoa, kunnes bongasimme linnun nokan poikkileikkauskuvan. En ollut tiennytkään, että linnun nokka on kevyt sen takia, että se on pääosin rustoa! Oppia ikä kaikki sanoo vanha viisaus.





Lintujen jälkeen poikkesimme ensin ihmisosastolla ja sen jälkeen nisäkäsosastolle. Nisäkkäät olivat suloisia kuten aina, mutta kovin montaa uutta nisäkästä emme näyttelystä löytäneet. Siispä opintomatka jatkui kohti valaiden luurankoja. Olimme kuulleet niiden olevan suuria, mutta emmepä koskaan arvanneet, kuinka suuria ne todellisuudessa olivat. Aulan dinosaurus jäi totaalisesti kakkoseksi tälle nisäkäsmaailman jättiläiselle.








Valasosastolla totesimmekin sitten valaiden olevan varmaankin kymmenen jättiläisnorsun pituinen, puoli salia leveä ja pari ihmistä korkea eläin. Melkoinen ilmestys! Tuollaisen, kun joskus luonnossa näkisi, olisin enemmän kuin suunnattoman onnellinen! Mielenkiintoinen uusi fakta oli se, että valaiden suussa on hetuloita, jotka siivilöivät merivedestä valaalle sopivan ravinnon. Hetuloita on valaan koosta riippuen 100-400 kappaletta. Lisäksi uutena tietona opimme sen, että valas voi ottaa kerrallaan suuhunsa 1900 litraa vettä. Aika jännää, eikö vain. ;)







Viimeisenä kävimme tutkimassa ihmisen muistiin ja hahmotuskykyyn liittyvää osastoa. Sieltä mukaan tarttuivat yllä olevat illuusiot. Illuusioiden kuvaamisen jälkeen olikin jo aika sanoa heipat museolle ja lähtä kohti lentoasemaa. Kiva reissu oli takana ja monta uutta juttua tuli jälleen koettua. Seuraavalla Lontoon reissulla tavoitteena olisi käydä Stonehengellä, vaikka olemmekin kuulleet, ettei siinä nyt oikeastaan mitään nähtävää olekaan. Kivipaasit pellolla ovat mielestäni kuitenkin sivistävä kokemus. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti