Muualla mainittua vol 3

Parvekkeemme on tänä vuonna saanut jo paljon kuuluisuutta, joten käykäähän vilkaisemassa Chic Blush -blogia. Siellä on ihania kuvia ja vaihtelevat aihepiirit. Me like it. :)

Taiteellinen Rooma

Viimeinen Rooman matkaan liittyvä postaus esitteleekin sitten niitä minun muka-taiteellisia otoksiani. Kuvissa vilahtelevat Pyhän Pietarin kirkon kupoli, portaita, kattoja, kylttejä ja graffitteja. Here you are!

täti laukkunsa kanssa Pyhän Pietarin kirkon katolla

@ Pyhän Pietarin kirkon katto

Pyhän Pietarin kirkon katolla olevan rakennuksen katto

Pyhän Pietarin kirkon katolta kuvattu katto

portaat näköalapaikalle

tien viereen parkkeerattu vespa

pullonpohja

kaidegraffitteja

kyltin mukaisesti valitsemallamme matkustusharrastustiellämme ei ole ulospääsyreittiä

Rooman historiallisia paikkoja

Viimeisenä lomapäivänämme suuntasimme Colosseumille, Foro Romanumille, Palatinolle ja Circus Maximukseen. Odotukseni mukaisesti Colosseumin alue oli aivan täynnä kuvattavia hääpareja. Colosseum on nimittäin Rooman suosituin hääkuvauspaikka. Viime vuonna siellä jopa kuvattiin jotain paikallista Satuhäät-ohjelmaa, sillä joka päivä kolmen päivän ajan samat kuvaajat kuvasivat eri hääpareja saman kaavan mukaan.

Itse Colosseum oli edelleen hieno rakennus. Pidän erityisesti sen suurista holvikaarista ja niistä avautuvista näkymistä.

Sisältä Colosseum on myös edelleen näyttävä. Kiipesimme suoraan kolmanteen kerrokseen katselemaan areenaa. Vierailijoita ei ollut tänä vuonna niin paljoa kuin viime vuonna, mutta vilinää silti riitti. Tällä kertaa kuitenkin pääsimme jopa eteenpäin, sillä viime vuonna kaikki käytävät olivat ihmismäärän vuoksi ahtaita. Kuumuuskaan ei ollut vielä aamusta paahtava, joten tämänvuotinen visiitti oli huomattavasti mukavampi.

Colosseumista jatkoimme matkaamme nimittämälleni kivikasa-alueelle eli Foro Romanolle. Aloitimme kiertelyn varjoisammalta puolelta, mikä osoittautuikin parhaaksi valinnaksi. Päivän lämpötila nousi yli 40 asteeseen, jolloin pääasiallinen kivikasa-alue jäi oikeastaan kokonaan kiertämättä. Matkaseuralaiseni olivat kuulemma nähneet jo riittävästi raunioituneita rakennuksia ja ostivatpahan he kirjan, jossa näkyy Rooman alueen rakennuksien alkuperäinen kuva ja toisella puolella se, mitä kyseisestä rakennuksesta on nykyisin jäljellä. Voivat kuulemma siitä katsoa, millaisia kivipaaseja Foro Romanon toisella puolella olisi ollut.

Sen sijaan matkamme jatkui ruokailun jälkeen Circus Maximukselle. Siitäpä ei ole jäljellä kuin muoto ja yksi vartiointitorni, joten jatkoimme matkaamme suoraan hotelliin välipalalle. Parhaita välipaloja olivat hedelmät, sillä niistä ei tullut tukkonen olo niin kuin vehnäpullaleivästä saati voisarvista.

Huomiseksi olen vielä suunnitellut yhden Rooma-postauksen, mutta sen jälkeen siirrytään jo vähän makeampiin aiheisiin. :)

Nostalgisuutta peliin

Eilisten varastokuvien myötä muistin, kuinka etsimme kuvauspaikkoja ja lopulta kuvasimme erään CD-levyn kaikki kuvat Antonin edellisen asunnon ullakolla. Siellä olikin melkoinen ullakko - suora näkymä merelle kanaverkolla vuoratusta "ikkunasta", monitasoinen betonilattia, vanhoja puuovia, jotka eivät johtaneet minnekään sekä hännän huipuksi luukku katolle.

Ullakko kaikessa kauneudessaan sopi hyvin levyn tyyliin ja niin siellä kuvattiin auringonlaskussa parinakin päivänä. Kuvituksesta tuli lopulta tosi hieno. Ylpeydellä edelleenkin katselen kuvia, vaikkakaan levyä ei taittu koskaan julkaista kovin laajasti. :D

Maaseutua ja varastoja

Mitenkäs tässä nykyisin käy aina niin, että blogipostausten sisältö käsittelee jollakin tavalla mennyttä aikaa. Vähän niin kuin remonttimme aikana, jolloin päivän blogipostaus kattoi kuvauksen edellisillan työvaiheista. :P

Joka tapauksessa viikonloppu sujui osaltamme rennoissa merkeissä. Suuntasimme sukulaistemme luokse maalle nauttimaan tujauksen grilliruokaa, pihasaunan löylyjä sekä uima-altaan rakennusta. Uima-allas, voi minäkin haluan sellaisen, oli kyllä aivan mahtava. Sen rakentamiseen kului sopivasti koko päivä, ja tänään ensimmäinen uskalijas menikin jo uimaan. Muut säästivät uima-allasturkkinsa vielä lämpimämpään säähän.

Tänään palasimme maaseutuvisiitiltä kotiin ja siirryimme suoraan varastoon tutkimaan tavaroitamme. Viimeiset myytävät tuotteet löytyivätkin; peli, lamppu, retrotapettia (en tiedä meneekö kaupaksi, jos ei niin menköön roskiin), termostaatteja, ulko- ja sisäkäyttöisiä led-valoja sekä taulun kehyksiä. Tähän mennessä kaikki myytäväksi laittamamme tavarat ovat löytäneet uuden omistajan, ja meilläkin on matkabudjettia kertynyt syksyn/talven valmistujaismatkaa varten. Seuraavaksi taidamme siirtyä siivoamaan minun edellisen asuntoni varaston, jota ei uusi vuokralainen tarvinnut lainkaan. Siellä on myös paljon myytäväksi sopivaa tavaraa (yllättäen :D).

Mutta kaikki tämä jorina johtaa lopulta siihen, että pääsen esittelemään yläkerran ullakkovarastoamme. Se on niin kiva, vanha ja silti hyvässä kunnossa. Puut ovat mukavan punaruskeat ja lattia nostalgista betonia. Numerot on maalattu aikoja sitten, eikä kaikkien ovien numerot ole enää edes näkyvillä. Ovissa on myös ihanat, ruostuneet saranat sekä lukkoraudat. Onpa osalla asukkaista vielä vanhanaikainen lukkokin!

Rooman laitamilla

Vatikaanista suuntasimme kierrokselle Rooman keskustan laitamille. Ensimmäisenä kävimme tietysti tutustumassa Ponte Nenniin eli Nennin siltaan, koska pikkusysterini lempinimi on Nenni. Sillalta suuntasimme Popolon aukiolle ja sen nähtyämme jatkoimme matkaamme Villa Porgheseen.

Villa Porghesen alueella on yksi kaupungin suurimmista järvistä. Järvellä olikin tarjolla jotain super-eksottiista, soutuveneitä. Suomalaisina mökkisoutajina istuimmekin alas katselemaan turistien soutamistaitoja. Osa souti oikein hyvin, vaikkakin huopaamalla perä edellä. Osa yritti päästä eteenpäin yhteispelillä, jolloin soutajia oli yksi per airo. Osa puolestaan souti vuorotahtiin. Eteenpäin sillä tyylillä ei päästy, vaan vene pyöri ympyrää. Suurin osa lopuista sen sijaan souti siten, että soutajan nenä oli menosuuntaa kohti ja keulassa istuvan henkilön nenä vastakkaiseen suuntaan. He pääsivät parhaiten eteenpäin, vaikkakin meno näytti hauskalle. :D

Kaiken kaikkiaan alue oli todella mukava ja rentouttava. Alue on myös mainittu 101 romanttisinta matkakohdetta -kirjassa, eikä lainkaan suotta. Sillan alla näkyi nimittäin paljon suutelevia pareja. ;P

Puistosta jatkoimme matkaamme kävellen Fontane di Treville eli Trevin suihkulähteelle. Tämä vuonna 1762 valmistunut suihkulähde on Rooman suurin ja se sisältää suuren tekokallion, altaan sekä 20 metriä korkean ja 26 metriä leveän barokkielementeillä koristellun seinän. Tekokallion päällä lepää meren jumala Okeanos. Reunasyvennyksiin on puolestaan sijoitettu parantava ja yltäkylläisyyden jumalat. Trevin suihkulähteeseen liittyy lisäksi uskomus: kolikon heittävä ihminen palaa Roomaan toisenkin kerran. Minun osaltani tämä ainakin piti paikkaansa, sillä viime vuonna heitin kolikon suihkulähteeseen ja tänä vuonna palasin samalla paikalle uudelleen.

Kotimatkalla vielä poikkesimme katsomaan kansallismuseota. Onhan se edelleenkin hieno rakennus. Valtavan suuri, valkoinen ja koristeellinen. Sisällä ei tälläkään kertaa tullut käytyä, mutta ehkäpä sitten kolmannella Rooma-visiitillä joskus tulevaisuudessa.

Kotimatkalla katselimme vielä ympärillemme. Kauniita kupolikattoisia rakennuksia näkyi, monta fontanea, pari kirkkoa ja puistoja. Seuraavalle päivälle oli jäljellä enää Colosseum, Circus Maximus sekä Foro Romano ja Palatino. Toki kuljimme myös idyllisillä pikkukaduilla ja ihastelimme aurinkoista säätä. Lämpötila pysytteli koko lomamme ajan +38 asteessa. Illalla lämpötila laski mukavaan +30 asteeseen. Silloin olikin kiva istua alas ja nauttia auringonlaskusta.

Vatikaanin mosaiikkia

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo Pyhän Pietarin kirkon kupolissa olleet mosaiikkitaideteokset. Vatikaanissa kyseistä taidesuuntausta oli kuitenkin sen verran paljon esillä, että päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksen.

Vatikaanin museossa mosaiikkitaidetta oli niin seinillä kuin lattiassakin. Kokonaisuudessaan teokset eivät olisi pokkarin linssille edes mahtuneet, joten päätin keskittyä yksityiskohtiin. Ne olivatkin erittäin taidokkaasti tehtyjä. Jäinpäs vain miettimään, kuinka kauan teoksia onkaan aikoinaan tehty! Niissä ei ollut virheen virhettä, kivet olivat tasaisia ja sileitä, kaikki yhtä korkeita ja täysin suunnitelmallisesti aseteltu paikoilleen.

Kulutuksen osalta lattiat olivat myös kovilla, sillä tämäkin Vatikaanin museon lattiamosaiikkiteos oli jatkuvasti vierailijoiden kenkien alla. Teoksessa esiintyi paljon metsän eläimistöä: jäniksiä, lintuja, liskoja ja kukkia.

Lisäksi seinältä löytyi paljon mosaiikkitaidetta, jossa oli hyödynnetty kultaisia kiviä. Ne loistivat auringonvalossa kauniisti ja heijastivat valoa kameroiden linssiin. Mosaiikkitaidetta katsoessa tulikin mieleen, kuinka mukava olisi joskus kokeilla mosaiikkitöiden tekemistä. Kunpa olisikin aikaa kaiken mielenkiintoisen kokeilemiseen. ;P