Sisustushaastetta

IMAGE black & white -blogissa esiteltiin kuukaudenmittainen sisustushaaste. Sisustaminen on viimeaikoina ollut blogissamme ja kotonamme ehkä hieman taka-alalla, mutta mielen perukoilla on kovasti mietitty uusia ideoita. Siksi haaste tulikin hyvään aikaan, sillä nyt pääsemme hyvin alkuun uusissa tuulissa. 

Sisustushaasteen ideana on esitellä joka viikko yksi sarakkeessa mainittu asia mahdollisimman monilla kuvilla höystettynä. Kaikkien kuvien ei ole pakko olla edes samassa postauksessa, joten luovuutta saa ja pitääkin käyttää. Miellekkyyden maksimoimiseksi kuvat olisi hyvä ottaa omasta kodista ja esitellä sanallisesti. 

Itse aiomme toteuttaa haastetta valitsemalla viikoittain yhden esiteltävän aiheen. Ensimmäisen viikon aiheista valitsemme tuoreimman sisustushankinnan. Olimmekin jo ajatelleet esitellä uuden hedelmävatimme, joten sattuipa sopivasti tämä haaste nyt oikeaan aikaan.

Haaveilua

Olen edelleenkin ihan uppoutunut Berchtesgadenin ja Kehlsteinhausin maisemiin. Se kesä, se lämpö ja se auringonpaiste! Haaveilen nyt niistä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vuodatin myös pari kyyneltä nähtyäni kaverini kaverin ottaman kuvan Hong Kongin The Symphony of Melody -valoshowsta. Olisi jälleen ihana hypätä sinivalkoisille siiville ja liidellä jonnekin kauas katsomaan jotain ihan erilaista ja jotain ihan uutta.

Tänään ulkona kävellessä kuitenkin havahduin. Hetkinen - näen jo paikoitellen maata ja asfalttia. Ihanaa, ihanaa, hihkuin koko matkan. Taas voidaan kysyä, miten talvi menikään niin nopeasti, miten pimeä marraskuu muuttui valoisaksi maaliskuuksi ja kuinka paljon tänäkin vuonna on jo ehtinyt sattua ja tapahtua. Nytkin eletään jo maaliskuun puolta väliä, minne se alkukuu katosikaan? Ensi viikon jälkeen vaihtuu taas kuukausi, apua. Kohtahan on jo kesä!

Iltapäivälenkin jälkeen Stockmannilla käydessäni huomasin myös pääsiäistavaroiden saapuneen hyllyille; oli koristeellista suklaamunaa, tyylikästä kukkoa ja suussasulavaa pupua. Lisäksi kylmähyllyt notkuivat Pashaa ja Mämmiä: molemmat minun suuria pääsiäisherkkujani. Melkein jo pystyin maistamaan nämä herkut suussani. Samalla aloin jo miettiä, mitähän pääsiäisherkkuja saammekaan tänä vuonna syödä. Tiedossa on nimittäin pieni irtiotto arjesta.

Global InterRail: Berchtesgaden & Kehlsteinhaus

Münchenistä käsin halusimme käydä päiväretkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Hitlerin kesämökillä. Suoraa junareittiä sinne ei ollut tarjolla, joten ajoimme ensin junalla pikkuiseen Berchtesgadenin kylään. Kylästä meillä ei ollut mitään ennakkotietoja, joten vuorilta laskeva kirkasvetinen joki tuli meille ihan puun takaa. Tunnin verran kiertelimme kylää junassa tapaamiemme jenkkien kanssa. Oli mukavaa pitkästä aikaa jutella natiivien kanssa englantia. Se oli ainakin meidän osalta paljon helpompaa kuin italialaisten kanssa jutteleminen. ;P

Berchtesgadenista jatkoimme paikallisbussilla matkaamme Kehlsteinhausille. Mökki oli rakennettu tarkasti valitun vuoren päälle reilun 1500 metrin korkeuteen. Bussilla pääsimme noin 1400 metriin, mutta viimeiset 100 metriä piti kulkea joko kävellen tai vuoreen louhitulla hissillä. Ostimme mielenkiinnosta menolipun ylös, vaikka jonoa hissille olikin satoja metrejä. Alunperin ajattelin hissin olevan funikulaari-tyylinen, mutta käytännössä kuljimmekin ensin pari sataa metriä vuoren sisään louhittua käytävää pitkin. Käytävän päässä puolestaan vastaan tuli hissiaula, josta pääsimme ajamaan hissillä 100 metriä ylöspäin. Melkoiset rakennelmat se herra oli kyllä rakennuttanut, huh huh!

Maisemat Kotkanpesältä olivat kuitenkin upeat. Satuimme paikalle erittäin suotuisalla säällä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Yllättävintä oli kuitenkin se, kuinka polttavan kuumasti ja kirkkaasti aurinko vuorella paistoi. Aurinkorasva ja -lasit olivat tosiaankin tarpeen!

Vuorella pari tuntia oleiltuamme kävelimme alas bussitasanteelle. Maisemat vain paranivat matkalla, sillä jyrkät vuorenrinteet korostuivat joka mutkan jälkeen. Lisäksi saimme välillä nauttia myös varjosta, sillä vuorenhuipulla siitä ei ollut tietoakaan.

Kävelyhetken jälkeen palasimme bussilla takaisin Berchtesgadeniin ja hyppäsimme Salzburgiin menevään junaan. Matkaa oli vain parinkymmenen minuutin verran, ihanan lyhyesti. Ajatuksenamme oli käväistä katsomassa kaupunkia 3-4 tunnin verran, mutta asiat eivät lopulta menneetkään ihan niin kuin piti. :D

Värikäs Oulu

Värien leikkiä pihalla. Kirkasta ja tummaa. Vaaleaa ja beigeä. Montako väriä kuvassa on? Ainakin enemmän kuin keskivertomaanantaina.

Pirteää alkuviikkoa kaikille!

Värimatokakku

Lomat on nyt sairastettu ja sen kunniaksi pikkusiskoni oli leiponut Värimadon. Nams, se oli hyvää! Oli myös mukavaa mukava tavata tuttuja ihmisiä, sillä viikon varrella sosiaaliset kontaktimme rajoittuivat pääosin Skype-keskusteluihin ja tekstiviesteihin. 

Huomenna puolestaan palaamme takaisin töihin. Onkin jo mukava päästä takaisin tuttuihin rutiineihin. Huominen päivä on kaiken lisäksi helppo: vähän prosenttilaskujen kertausta monisteiden avulla, sitten tunteroinen hiihtoa lähiladulla ja pari tuntia teknistä työtä. Ihanan pehmeä lasku uuteen viikkoon. :)

Parantunut, ei-parantunut, parantunut

Hiihtolomalla olotilani oli kuin vuoristoradassa. Välillä mentiin korkealla ja kovaa, välillä matalalla ja hiljaa. Kuume nousi, kuume laski, kohta se pääsi taas uuteen nousuun ja sen jälkeen tuli kovalla rytinällä alas. Korkeimmillaan kuume oli 39.7 astetta. Siinä vaiheessa olin jo suurinpiirtein kirjoittamassa testamenttia ja miettimässä, mistä saan testamenttiini todistajat. :D

Viidentenä sairaspäivänä eilen pääsin ensimmäisen kerran ulos. Hain saikkulapun lääkäriltä ja postitin sen työnantajalle. Illalla kävimme vielä tiirailemassa revontulia, mutta pilviä oli taivas täynnä. Ehkä tänään on parempi tuuri, vaikka kovin kauas ei tänäänkään edes koiran kanssa kehtaa lähteä kävelemään. Maanantaiksi nimittäin olisi tarkoitus mennä takaisin töihin, joten nyt on parempi vielä ottaa lunkisti.

Menneellä viikolla naistenpäivänvietto oli ollut myös monessa blogissa tapetilla. Meillä naistenpäivää vietettiin vierekkäin sohvalla: kumpikin täydessä unessa nenät tukossa. Lumppari puolestaan päätti ilmaista naistenpäivää naapurin ovella kuvassa näkyvällä tavalla. Heh. Tässä välissä pakko sanoa, että meillä on aivan ihanat naapurit, mutta Lumppari ilmaisee mielipiteitään vähän eri tavalla. :D

Global InterRail: München

Müncheniin saavuimme keskellä yötä, etsimme sopivan U-Bahnin ja siirryimme suoraan hotellille. Jännitystä matkalle toivat luonnonilmiöt: kesken matkan U-Bahn pysähtyi ja taivaalta tippui junan katolle suuria rakeita. Raekuuroa kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Oikealla pysäkillä hyppäsimme ulos todistamaan toista luonnonilmiötä: alkoi kaatosade ja ukkonen. Matkaa hotellille ei ollut kuin kilometri, joten emme viittineet ottaa taksia. Sen sijaan juoksimme salamoiden välissä katua pitkin katoksesta toiselle. Puolessa välissä matkaa sade yltyi kuitenkin niin kovaksi, että päätimme jäädä odottelemaan kampaamon eteen. Oli oikeastaan rentouttavaa istua keskellä yötä uudessa kaupungissa katsomassa pauhaavaa vesisadetta. Yhden jälkeen yöllä pääsimme vihdoin jatkamaan matkaamme. Läpimärkinä kirjauduimme hienostohotelliin sisään ja saimme varsin huvittuneet katseet osaksemme. Lieneeköhän syynä se, että olimme likomärkiä ja meillä oli rinkat. Vastaavanlaista kohtelua saimme edellisreissulla Brysselissä. Miksihän rinkkalaisia aina katsotaan vähän kieroon noissa "vähänkään paremmissa hotelleissa"? ;P

Seuraava aamu valkeni harmaassa, mutta lämpimässä säässä. Lähdimme katselemaan kaupunkia. Keskustassa tulivat ensimmäisenä vastaan sateenkaariliput ja iloiset ihmiset. Nauroimmekin, että olimme päätyneet edellisvuoden tavoin keskelle Gay Pride -tapahtumaa: esiintymislavoilla oli vaihtuvia artisteja, loma- ja risteilymyyntikojuja vieri vieressä, makkaranmyyjiä yhdellä kadulla ja lelukauppiasta toisella. Tungosta kapealla käevelykadulla oli kiitettävästi, joten nähtävyyksien kuvaaminen tyylikkäästi ilman sataamiljoonaa muuta turistia oli täysin mahdotonta. Niinpäs enemmänkin nautimme tunnelmasta ja katselimme ympärillemme.






Kävellessämme katuja ristiinrastiin näimme paljon katutaiteilijoita. Heitä on mukava jäädä seuraamaan, sillä erilaiset temput ja muut viihdytysnumerot ovat aina kiinnostaneet minua. Erityismaininta pitääkin ehdottomasti antaa kaupungin paikalleen jähmettyneille taiteilijoille. Heillä ei ilmekään värähtänyt eikä jalkakaan liikkunut, kun he päivän makasivat paikoillaan. Uskomattomia heppuja, ei voi muuta sanoa! Erityisesti tämä haaksirikkoutunut kaveri oli todella hyvä!

Kokonaiskuva Münchenistä jäi kuitenkin hyvin latteaksi. Kaupungin keskusta oli ruma ja tylsä, uloimmat kaupunginosat eivät yhtään parempia. Näkemistä ja kokemista kaupungissa ei ollut oikeastaan lainkaan. Positiivista Münchenissä on kuitenkin se, että siitä käsin on helppo käydä monessa eri suunnassa: Kehlsteinhausilla, Berchtesgadenissa, Neuschwansteinin linnassa ja Salzburgissa. Linnaa lukuunottamatta kävimmekin katsomassa näitä kolmea kohdetta - niistä lisää seuraavilla kerroilla.