Tukholmaa kuvina

Tukholman kaupunki ei sen suurempia esittelyitä kaipaa. Siispä ensimmäisten kaupunkikuvien pariin.

Fjäderholmarna

Tukholman reissumme yhtenä tavoitteena oli päästä jollekin saaristoalueen saarista. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsimme ehkä sen kaikkein tavanomaisimman ja matkustimme lautalla vehreälle Stora Fjäderholmen -saarelle. Saari on historiansa aikana vaihtanut nimeään ja käyttötarkoitustaan monesti sekä se on jopa varustettu Tukholman puolustusasemaksi. Puolustuskäyttöön saari tosin ei ole koskaan joutunut, mistä kertovat jo ruostuneet aseetkin.

Nähtävää saarella oli yllättävän paljon. Me kävimme katsomassa laivamuseota (sisälsi kaksi purjevenettä, joista toinen tervattu), käsityöläiskorttelia (yksi ihminen puhalsi lasia) ja bongasimme laivoja kalliolta. Ristelijöiden bongaaminen oli oikeastaan koko reissun suola. En ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan, kuinka paljon risteilijöitä Tukholmasta päivittäin lähtee. 

Toinen ehkä mielenkiintoisin nähtävyys saarella oli merilokin pesimäpaikka. Lokit nostivatkin kunnon älämölön, kun tunkeuduimme heidän alueelleen. Meidän onneksemme pari poikasta oli jo ehtinyt kuoriutua, joten pääsimme kuvaamaan pörröisiä untuvikkoja. Aiemmin en ollutkaan koskaan nähnyt lokinpoikasta livenä. Ne olivat melkein yhtä "sieviä" kuin puluperheen lapset. Muiden lintulasten osalta näimme hanhien poikasia sekä lapsettoman sorsapariskunnan. Lintujen määrää saarella vahvistaa hyvinkin todennäköisesti se, ettei niille ole siellä luonnollisia vihollisia. Sen vuoksi lintuja olikin erittäin paljon.

Saarelta lähdettyämme pysähdyimme aurinkoiselle patiolle Nackaan. Kylmä juoma ja lämmin aurinko olivat mahtava kombinaatio. :)

Merellinen Tukholma

Paluulento takaisin kotiin laskeutui eilen. Samantien haimme Lumpparin hoidosta ja tulimme kotiin valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Vaikka olen periaatteessa lomalla, otin lyhytaikaiseksi kesätyökseni päivittää erään entisen työnantajani tietojärjestelmää. Samaa työtä olen tehnyt joskus aiemminkin, joten vanhalla rutiinilla tämä menee. Päivittämisen ohessa ehdin myös siirtää kaikki lomakuvat koneelle ja aloittaa niiden läpikäymisen. Liian paljon on taas kuvia, mutta enempi parempi vai miten se nyt meneekään. ;P

Lomasään osalta olimme enemmän kuin otettuja, sillä ennusteen mukaan Tukholmassa olisi pitänyt sataa kaatamalla vettä lauantaina ja sunnuntaina. Hyvän tuurin saattelemana vesisade alkoikin vasta sunnuntaina meidän jo istuessa lentokoneessa. Uhkaavia pilviä toki oli useampanakin päivänä, mutta sadetta emme onneksi kohdanneet.

Sateen odotellessa meidän lähtöämme kiersimme kaupunkia ympäri vähän joka suunnasta. Edellisiin kertoihin verrattuna ihastelimme ehkä talvimaisemaa enemmän kaupungin merellisyyttä. Purjeveneitä, rantakallioista nauttivia ihmisiä ja leppoisa tunnelma. Silti kaupungin sykkeen pystyi tuntemaan vahvempana kuin monessa muussa kaupungissa. Rakastin kaupunkia ennen paljon, nyt rakastan sitä vielä enemmän.

Lumppari mökillä

Suvun "nuorin" ja vanhin.

Global InterRail: Hampuri

Antwerpenistä matka jatkui siis Saksan puolelle Hampuriin. Väli oli loppujen lopuksi tosi pitkä, koska vaihtoja oli monta ja junat hitaita. Asia ei kuitenkaan haitannut meitä lainkaan, sillä ulkona satoi vettä ja univelkaa oli helppo lyhentää junassa, vaikka istumapaikkaa meille asti ei riittänytkään. Muiden reilaajien tavoin majoituimmekin junan vaunujen "aulatiloihin", jotka oli todennäköisesti ensisijaisesti tarkoitettu matkalaukuille. Noh, olihan meillä rinkat. ;P

Ensimmäinen junavaihto oli jo lyhyen matkan päässä Amesfoortissa. Kaupungissa olimme käyneet edellisenäkin vuonna, joten uskaltauduimme juosta nopeasti ennalta tiedettyyn ruokakauppaan. Juna-asemalla hyödynsimme myös ehkä yhtä fiksuimmista keksinnöistä, joka portaiden vieressä voikaan olla. Miksei tällaista yksinkertaista matkalaukkuliukuhihnaa ole muualla? Kyllähän ihminen portaat kävelee, mutta laukun kuljettaminen liukuhihnaa pitkin oli todella näppärä keksintö!

Muutaman muun junanvaihdon jälkeen saavuimme Hampuriin. Kaupungista emme oikeastaan nähneetkään muuta kuin kahdeksan kilometrin verran katua. Mikä Hampuri-reissu se olisi, jos ei sitä kaikista kuuluisinta katua kävisi katsomassa. Sinne siis ja kävelyä neljä kilsaa mennen tullen.
Jännitysmomenttia lisäsi se, että lähdimme liikkeelle vasta puolen yön aikaan, koska ensimmäiset pari tuntia käytimme ensimmäisessä vastaantulevassa ravintolassa pastan syömiseen. Mitään vaarallista kaduilla ei näkynyt. Eniten säikäyttävin oli 10 metrin päässä kadun ylittänyt rotta, mutta sekin oli vain vaivaiset 15 cm pitkä. Pikkuinen rotta vain, ei sen enempää.

Yökävelymme kohteena ollut katu oli puolestaan erittäin suuri pettymys, sillä siellä ei ollut kuin muutama kauppa, valomainoskylttejä ja kaikki muu toiminta tiiviisti ovien takana ravintoloissa. Ei siis oikeastaan mitään nähtävää. Onneksi paikalla oli sentään kadun oma pleksiorkesteri, jotta emme jääneet täysin ilman kuvia. :)




Paluumatkalla kohti hotellia saimme ihastelimme hetken raiteiden korjausta. Rälläkät lauloivat ja hitsipillit soivat, kun työmiehet korjasivat yön pimeinä tunteina ratapihan kiskoja. Kaunis näky väsyneille silmille. Ihana pysähdys vielä väsyneemmille jaloille.