Antwerpenistä matka jatkui siis Saksan puolelle Hampuriin. Väli oli loppujen lopuksi tosi pitkä, koska vaihtoja oli monta ja junat hitaita. Asia ei kuitenkaan haitannut meitä lainkaan, sillä ulkona satoi vettä ja univelkaa oli helppo lyhentää junassa, vaikka istumapaikkaa meille asti ei riittänytkään. Muiden reilaajien tavoin majoituimmekin junan vaunujen "aulatiloihin", jotka oli todennäköisesti ensisijaisesti tarkoitettu matkalaukuille. Noh, olihan meillä rinkat. ;P
Ensimmäinen junavaihto oli jo lyhyen matkan päässä Amesfoortissa. Kaupungissa olimme käyneet edellisenäkin vuonna, joten uskaltauduimme juosta nopeasti ennalta tiedettyyn ruokakauppaan. Juna-asemalla hyödynsimme myös ehkä yhtä fiksuimmista keksinnöistä, joka portaiden vieressä voikaan olla. Miksei tällaista yksinkertaista matkalaukkuliukuhihnaa ole muualla? Kyllähän ihminen portaat kävelee, mutta laukun kuljettaminen liukuhihnaa pitkin oli todella näppärä keksintö!
Muutaman muun junanvaihdon jälkeen saavuimme Hampuriin. Kaupungista emme oikeastaan nähneetkään muuta kuin kahdeksan kilometrin verran katua. Mikä Hampuri-reissu se olisi, jos ei sitä kaikista kuuluisinta katua kävisi katsomassa. Sinne siis ja kävelyä neljä kilsaa mennen tullen.
Jännitysmomenttia lisäsi se, että lähdimme liikkeelle vasta puolen yön aikaan, koska ensimmäiset pari tuntia käytimme ensimmäisessä vastaantulevassa ravintolassa pastan syömiseen. Mitään vaarallista kaduilla ei näkynyt. Eniten säikäyttävin oli 10 metrin päässä kadun ylittänyt rotta, mutta sekin oli vain vaivaiset 15 cm pitkä. Pikkuinen rotta vain, ei sen enempää.
Yökävelymme kohteena ollut katu oli puolestaan erittäin suuri pettymys, sillä siellä ei ollut kuin muutama kauppa, valomainoskylttejä ja kaikki muu toiminta tiiviisti ovien takana ravintoloissa. Ei siis oikeastaan mitään nähtävää. Onneksi paikalla oli sentään kadun oma pleksiorkesteri, jotta emme jääneet täysin ilman kuvia. :)
Paluumatkalla kohti hotellia saimme ihastelimme hetken raiteiden korjausta. Rälläkät lauloivat ja hitsipillit soivat, kun työmiehet korjasivat yön pimeinä tunteina ratapihan kiskoja. Kaunis näky väsyneille silmille. Ihana pysähdys vielä väsyneemmille jaloille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti