Barcelonan katuja tutkimassa

Kesäkauden ensimmäinen lomamatka suuntautui kauan haaveiltuun Barcelonaan. Muutamia viikkoja ennen matkaa huomasimme iloksemme Barcelonan lähellä sijaitsevan myös kääpiövaltiona tunnetun Andorran. Siispä seitsemänpäiväisestä lomastamme kolme kului Andorrassa ja loput neljä käytimme Barcelonan tutkimiseen.

Lomamme ensimmäisenä päivänä kiertelimme Barcelonaa ympäri aloittaen Montjuïcin kukkulan alueesta. Mielenkiintoisimpina kohteina sieltä löytyi vuonna 1936 rakennettu olympia-areena Estadi Olímpic Lluís Companys, joka ei ollut rakentamisaikoinaan koskaan päässyt käyttöön asti, sillä kilpailut olivat peruuntuneet. Siispä pelastuksena areenan maineelle se oli vuonna 1992 restauroitu Barcelonan isännöimiä kesäolympialaisia varten. Toinen alueen kohokohdista oli kansallispalatsi, Palau Nacional, jonka alapuolelta löytyi iltaisin punaisena hehkuva Font Màgica, taikavärejä suihkuava suihkulähde.

Kansallispalatsin juurelta palasimme vielä takaisinpäin, sillä olimme täysin sivuuttaneet Castell de Montjuïcin linnoituksen. Linnoitukselle olisi päässyt helpoiten kaapelivaunulla, mutta me säästimme ja päätimme kävellä reilun kilometrin verran ylämäkeä. Linnoituksen historiaan perehdyimmekin kävelyn aikana ja saimme tietää sen toimineen Espanjan sisällissodan aikana vankilana. Nykyisin linnoituksen sisällä puolestaan toimi sotamuseo, ja sen kattotasanteelta näki erinomaisesti 360 asteen verran maisemia.

Linnoitukselta palasimme takaisin kansallismuseon alueelle ja kävelimme messukeskusalueen läpi Arenas de Barcelona -ostoskeskukseen. Siellä olikin hyvä pysähtyä jäätelöille miettimään, minne suuntaisimme seuraavaksi. Alunperin ajatuksenamme oli käydä heti ensimmäisenä päivänä katsomassa Gaudin teoksia, mutta keskipäivän kuumuudessa tulimmekin toisiin aatoksiin ja sen sijaan päätimme suunnata Parc de la Ciutadellaan puistopiknikille.

Parc de la Ciutadellassa oli tarjolla piknikpaikkojen lisäksi myös soutelua järvellä, eläinpuisto, suuri suihkulähde useilla suihkuilla sekä eläintieteellinen museo. Paikalla oli hurja määrä niin paikallisia opiskelijoita kirjoineen kuin turisteja kameroineenkin. Mielenkiintoisinta kuitenkin, mitä puisto tarjosi, oli eräs mies, joka teki suuria saippuakuplia pitkän narun avulla.

Iltatuimaan jatkoimme puistosta kävellen rantaan katsomaan purjeveneitä ja tutkimaan akvaarion hinnastoa. Akvaariosta olimme nimittäin kuulleet vain hyviä kokemuksia, joten se herätti heti mielenkiintomme. Hinnaston kohdalla puolestaan liki pompimme innosta, sillä Barcelonan akvaario oli paljon, paljon muita halvempi. Siispä tiesimme, minne menisimme Andorrasta palattuamme.

Hotellillemme palasimme La Ramblan kautta ja kävimmepä myös kurkistamassa Placa Reialle, joka oli kuuluisa lukuisista ravintoloistaan ja hotellista. Seuraavaa aamua helpottaaksemme kävimme vielä myöhemmin illalla katsomassa autovuokraamon sijainnin valmiiksi, jotta seuraavana aamuna pääsisimme helposti liikkeelle kohti Andorraa.

Kesäkuun tapahtumien muistelua

Blogi on elänyt hiljaista vaihettaan lähes koko vuoden. Postaustahti on vähentynyt minimiin arjen ollessa liian kiireistä ja inspiraation kadonneen tyystin. Nyt heinäkuun loppuvaiheilla onkin hyvä palauttaa mieliin, mitä kesäkuussa tapahtuikaan. Saimme nimittäin juuri ladattua loputkin kesäkuun kuvat koneelle, kun tähän asti ne ovat olleet hyvässä tallessa kameran muistikortilla.

Loma alkoi ja arkikiireet vaihtuivat lomakiireisiin. Kävimme myös kaksissa lakkiaisissa juhlistamassa uusia ylioppilaita. 

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla lentokone lennätti meidät Barcelonan lämpöön, josta jatkoimme matkaamme autolla Andorraan.

Kesäkuun puolesssa välissä Anton valmistui diplomi-insinööriksi. Publiikissa tarjottiin yliopiston puolesta kuoharia, ohjelmaa ja kakkukahvit.

Antonin valmistumisen kunniaksi vietimme yhden viikonlopun verran valmistujaisjuhlia. Vieraina kävivät sukulaiset, kaverit, työkaverit ja useat naapurimme. Kiitokset kakuista Antonin äidille ja pikkusiskolleni! 

Kesäkuussa säät olivat surkeat, joten mitäs muutakaan olisi taivaalta voinut leijailla kuin lumihiutaleita. Takatalvi yllätti meidät kaikki.

Juhannuksen vietimme maalaismaisemissa ja pyörähtämällä Kalajoen juhannuksen alueella. Alueen sisälle emme menneet, vaan katselimme hiekkasärkiltä auringonlaskua. Sää oli niin kylmä, että toppatakki olisi ollut tarpeen.

Kesäkuun aikana saimme valmiiksi myös vuoden 2012 lomamatkoja koskevan kuvakirjan toisen osan. Melkein valmiiksi tuli myös vuoden 2013 vuosikirja. Enää pitäisi tehdä vuoden 2013 lomamatkoja koskeva kuvakirja sekä aloitella vuoden 2014 vuosikirjaa. 

Koirat viettivät viikonpäivät kesälomaa maaseudulla. Loman jälkeen ne olivat täysin valmiita pesulle. Divasta saimme kuitenkin ennen pesua todisteen, että se todellakin oli juossut itsensä harmaaksi.

Antonin jäätyä kesälomille lähdimme kuukauden lopussa kesän toiselle lomamatkallemme Suomen Lappiin, Norjan pohjoisosiin ja Ruotsin Lappiin. Vaeltaminen ja matkapyöräily täyttivät tämän loman, jonka kruunasivat pohjoisen mahtavat maisemat. Luntakin löysimme Tromssan korkeimmalta kohdalta. 

Oslo iltavalaistuksessa

Parhaimmat Norjan pääkaupungin iltatunnelmat löytyivät Oopperatalon lähettyviltä, vanhan kaupungin keskustasta sekä uudesta Fjord Cityn kaupunginosasta. Muilta osin Oslon keskusta oli melko pimeä. Väkeä keskustan alueella ei toukokuun alun arki-iltoina juurikaan ollut, mutta viikonloppuna yötkin vähän vilkastuivat. Siltikin olen sitä mieltä, että jopa kotikaupungissamme on enemmän väkeä liikkeellä iltaisin kuin Oslon kaduilla.

Viikonloppulomakohteena Oslo oli kaikinpuolin erinomainen valinta. Hintataso maassa toki on korkeampi, mutta toisaalta hintataso myös rajasi ulos ostoksista kaiken turhan. Esimerkiksi monelle lomallemme tyypilliset sipsit ja karkit jäivät kauppaan, kun taas rahaa ennemmin laitettiin hyvään ja täyttävään ruokaan. Ravintoloiden ruoka-annosten hinnat muun muassa pastaruokien osalta lähtivät noin 17 eurosta ylöspäin, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin paljoa enempää kuin meillä täällä Suomessa. Jogurtit, jäätelöt, hedelmät ja marjat sen sijaan olivat kaupoissakin huomattavasti hintavampia kuin Suomessa. Hintatasosta huolimatta suosittelemme Osloa lämpimästi viikonloppulomakohteeksi. Pidemmällä lomalla olevien puolestaan kannattaa harkita yhdeksi maailman kauneimmista junamatkoiksi kehuttua junamatkaa Bergeniin, ja siellä komeisiin vuonoihin tutustumista!

Holmenkollenilta patsaiden pariin

Yhtenä Oslon matkamme aurinkoisena päivänä ajelimme ensin metrolla kuuluisalle Holmenkollenille ja sieltä vielä ylemmäs Oslon korkeimmalle kohdalle Frognerseterelle. Frognerseterellä ei tosin ollut oikein mitään nähtävää, eikä meillä ollut mukana polkupyöriä, joten palasimme seuraavalla metrolla takaisin hypäten pois Skogenin pysäkillä. Skogenin kohdalla maisemat olivat ehkäpä koko reitin parhaimmat, joten jo ihan senkin vuoksi pysähtyminen pienessä lähiössä oli mielekästä. Alueen talot olivat lisäksi hassunkurisia, sillä ne oli rakennettu jyrkkään rinteeseen vinolla perustalla. Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaisia nämä rinnetalot ovat sisältä.

Skogenista kävelimme pysäkiltä toiselle päätyen lopulta Holmenkollenin mäkihyppytornin juurelle. Torni oli luonnossa huomattavasti telkkarin antamaa kuvaa pienempi, mutta sitäkin jyrkempi. Hämmästelimme kovasti sitä, kuinka syvä hyppymonttu oikeasti on, sillä telkkarissa se näyttää huomattavasti loivemmalta ja paljon, paljon pitemmältä. Hurjapäisimmille olisi ollut tarjolla myös vaijerimäkilasku, jonka kautta olisi päässyt kokeilemaan, miltä mäkihyppytornista alastuleminen tuntuu. 

Maailman vanhimman mäkihyppy- ja hiihtofestivaalipaikan historia ulottuu vuoteen 1892, jolloin siellä hypättiin ensimmäiset mäkihyppykilpailut. Tuolloin mäestä pisimmälle sinkautti Svein Sollis, jonka lento kantoi 21,5 metriä. Historiansa aikana paikka on kutsunut väkeä muun muassa vuoden 1952 talviolympialaisiin, vuoden 1982 hiihdon MM-kisoihin sekä vuoden 1999 ja 2000 ampumahiihdon MM-kisoihin. Vanha mäkihyppytorni palveli näiden kisojen jälkeen vielä useampaan kertaan korotettuna vuoteen 2008 saakka, jonka jälkeen se purettiin ja tilalle rakennettiin vuoden 2011 maailmanmestaruuskilpailuja varten uusi, vaatimusten mukainen hyppyrimäki. Alkuperäisen hyppyrimäen ennätystenkirjoihin pääsivät kuitenkin kaksi suomalaista: Veikko Kankkonen ja Topi Mattila. Kankkonen hyppäsi tornista vuonna 1964 ennätykselliset 87 metriä, ja vuonna 1969 Topi Mattila ponkaisi huimat 92 metriä.

Maisemien osalta Holmenkollen tarjosi kauniin näkymän Oslon keskustan yli Oslonvuonolle. Maisemia katsellessamme päätimmekin suunnata keskustaan päästyämme polkupyörillä Ekebergin puistoon. Se sijaitsi lähes Holmenkollenia vastapäätä olevalla kukkulalla. 

Siispä metrolla alas ja seuraavalla kulkuvälineellä kohti Ekebergin kukkulaa. Turisti-infosta vuokratuilla kaupunkiyörillä useamman kilometrin matka taittui näppärästi. Kukkulan juurella jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme matkaamme kävellen kapeaa polkua pitkin. Maisemat reitillä olivat hienot, ja lähes jokaisella pysähdyspaikan penkillä istui pariskunta katselemassa Osloa yläilmoista käsin.

Ylhäällä Ekebergin puistossa kävimme katsomassa taidepolun antimia sekä nautimme viileästä tuulesta. Taidepolulta eniten mieliimme jäivät Hilde Mehlumin kiveen kaiverrettu Konkavt ansikt -teos ja Louis Bourgeoisin puuhun kiinnitetty The Couple -teos. Yhteensä puistosta löytyi 30 erilaista nykytaiteen teosta. Vastapainona näille uusille teoksille Ekebergin puistossa oli samanaikaisesti myös vanhojen jenkkiautojen näyttely, jossa kävimmekin katselemassa viimeisen päälle kunnostettuja autoja. 

Ekebergistä palattuamme jatkoimme ulkoilmataiteen merkeissä ja suuntasimme kulkumme kuvanveistäjä Gustav Vigelandin luomaan Vigelandin patsaspuistoon. Puistossa oli 212 patsasta, joissa oli yhteensä kuvattuna 600 ihmishahmoa. Patsaiden ilmeikkyys yllätti meidät täysin, sillä kiukku, tuska,  haavoittuneiden auttaminen, riemu, suru, juoksevat miesten keskittyneisyys ja toisten hahmojen mietiskely tuntuivat olevan yleisiä aiheita Vigelandin patsaissa. Patsaiden tarkoitus kuvata elämää kaikilta eri kanteilta oli mielestämme onnistunut erittäin hyvin. 

Puiston keskeisin paikka oli 17-metrinen monoliittipylväs, johon oli veistetty 120 ihmiset hahmot päällekkäin, vierekkäin, limittäin ja lomittain. Patsasta ympäröivät lukuisat muut patsaat, joiden taustalla olevia tarinoita pystyi vain arvailemaan.