Lumpparin turkinhoitoa

Matkailupostaukset jäävät nyt Devinin jälkeen hetkeksi tauolle. Sen sijaan vuoroon pääsee toinen lemppariaiheistani, koiramme. 

 Lumpparin tuuhea talviturkki ensimmäisen talven jäljiltä

Trimmattavan rodun omistajat varmasti törmäävät parin viikon välein tilanteeseen, että karvaturrin turkki on liian pitkä, ja jälleen on saksille käyttöä. Meillä Lumpparin turkki kasvaa viikossa vajaan sentin, kahdessa viikossa jo lähes kaksi. Voitte siis kuvitella, millainen pörröinen karvapallo se olisi ilman ihmisen apua!




Meillä koiran pesuun kuuluu siis aina trimmaus. Alunperin ajattelin käyttää Lumpparia trimmaajalla kerran kuukaudessa, mutta kustannussyistä opettelin ja opettelen edelleen itse trimmaamaan sessumme. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertaista: keittiösakset eivät riittäneet alkuunkaan. Ne ovat suorateräiset ja aivan liian lyhyet. Lisäksi avaruudellinen hahmotuskykyni osoittautui aika heikoksi, enkä meinannut alkuun saada koirasta minkäännäköistä. Päänkin piti olla pyöreä. Minun versiossani pää oli soikea.

Aikani tuskasteltuani ja YouTube-videoita katsottuani otin yhteyttä lähellä asuvaan kasvattajaan. Hän lupasikin trimmata sessumme ja samalla opastaa minua trimmauksen saloissa. Ensimmäisellä trimmikerralla sainkin jo vähän hajua, mitä koiran turkille kuuluu tehdä: miten pää muotoillaan, millaiset jalkojen kuuluisi olla ja etenkin, kuinka pitkää karva saisi olla. Asia kuulosti ja näytti helpolta.

Kunnes sitten otin itse trimmaussakset käteen kotona! Muistelin koko ajan saatuja vinkkejä, muotoilin takapuoleen kolmiota ja korostin sessumme tumman ihon näkymistä leikkaamalla karvaa paikotellen lyhyemmäksi. Päätä muotoilin pyöreäksi ja leikkasin liian pitkät korvahapsut. Silmien väliin jätin karvaa, mutta poistin sitä silmien päältä ja alta. Pyrin tekemään päästä symmetrisen, se oli vaikeaa! Pyrin myös muotoilemaan rungon pyöreäksi ja välttämään liian suoraa etuosaa. Etuosassa en onnistunut, mutta runko oli huomattavasti aiempia yrityksiä pyöreämpi.

Sitten kului taas viikkoja. Oli kiirettä, kuivaa ja koira pysyi puhtaana. Pesuväli piteni kolmeen viikkoon, ja koira oli taas pitkässä turkissa: turkki oli muodoton ja pääkarvat kymmenen senttiä. Tuli vesisade ja karvat kihartuivat. Ensin pesu, sitten föönaus ja jälleen pari senttikaupalla karvaa pois. Turkin uudelleen muotoilu ja mahdollisten (ehkä yhden) takkujen avaaminen. Tällä kertaa onnistuttiin muilta osin, mutta päähän jäi liian pitkät karvat.

Siispä jälleen sakset käteen ja pään pariin. Ensin poistettiin liikaa karvaa sivuista, jotta pään alaosasta saatiin pyöreä. Sitten sama juttu yläosaan ja lopukset siistittiin kasvot.

Monesti Lumpparia laittaessani olen kuitenkin miettinyt, kuinka helpolla pääsin edellisen koirani kanssa. Sitä ei tarvinnut kuin harjata, pestä, föönata ja siistiä tassukarvat. Lumpparin kanssa sen sijaan saamme viettää tunteja ennen kuin kaikki turkinhoitotyövaiheet on tehty (etenkin kun minä vielä harjoittelen). Jostain syystä rakastan kuitenkin Lumpparin turkinhoitoa. On myös mukava huomata kehittyvänsä ja onnistua turkinhoitoaineiden valinnassa. Huonoja vaihtoehtoja eivät ole myöskään olleet Eforion-öljyt ja turkkiin jätettävä hoitoaine. Pitäisikin käydä taas jossain näyttelyssä katsomassa uusimpia tuotteita. Sieltä saa aina tosi hyviä vinkkejä, miten koiran turkkia voisi hoitaa entistä paremmin.

Mutta nyt menen viemään Lumpparin ulos. Turkin suojaksi puemme räiskyvän pinkin sadepuvun, jonka Antonin äiti Lumpparille ompeli. Pinkissä puvussa sessuli saa aina tosi paljon huomiota ja kerää huvittuneita katseita puoleensa. :D