torstai 31. heinäkuuta 2014

Patikointireiteillä ja autoajelulla Andorrassa



Patikointireittejä tutkiessamme saimme tietää, että Andorran keskimääräinen korkeus merenpinnasta mitattuna on lähes 2000 metriä, minkä vuoksi se on korkeimmalla paikalla sijaitseva eurooppalainen valtio. Korkean sijaintinsa vuoksi Andorrassa on talvisin kylmää ja paljon lunta, kesäisin lämmintä ja vähäsateista ja syksyisin sateista. Suurin osa asutuksesta puolestaan on luonnollisesti sijoittunut vuoristojen välisiin laaksoihin.






Matkaoppaan mukaan Andorran valtion alueella on myös reilut kuusikymmentä yli 2000 metriä korkeaa vuorta tai vuorenhuippua. Korkein vuorenhuippu Coma Pedrosa oli jopa 2946 metrin korkeudella. Vaeltamisen ja patikoimisen osalta maa tarjosi lukuisia, hyvin merkittyjä patikointireittejä sekä palveluntarjoajilla oli tarjolla myös retkioppaita vaikeammille reiteille. Me valitsimme helpon patikointireitin, joka oli käveltävissä ilman opasta. Aamusta sää oli kostea ja erittäin pilvinen, eikä vuorenhuippujakaan nähnyt pilvien takaa. Vaeltamisen osalta sää oli kuitenkin enemmän kuin sopiva, sillä aurinko ei paahtanut liian kuumasti.





Päivää kohden pilvet väistyivät ja ylös huipulle päästyämme sää oli jo kohtuullisen kirkas. Sattumalta löysimme vuoren huipulta myös laskettelurinteen alatasanteen, josta matka olisi jatkunut ensin loivasti alamäkeen ja sen jälkeen seuraavan vuoren huipulle. Talvella maisema olisi varmasti ollut hieno ja laskettavat mäet pitkiä. Pisin mäki aluekartan mukaan oli nimittäin noin kolme kilometriä.




Patikointireittimme päättyi samoille seuduille, josta olimme aamulla lähteneet liikkeelle. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä kurkkaamassa Arinsalin kylän läpi virtaavaa puroa, jonka vesi oli yhtä kirkasta kuin aikoinaan Berchtesgadenin vuorilta laskeva jokivesi. Hotellille päästyämme pidimme pienen tauon ja etsimme seuraavaa patikointireittiä, mikä olisi käveltävissä noin kolmessa tunnissa. Vaihtoehtoja oli monta, mutta päädyimme valitsemaan niistä jälleen helpon, ilman opasta kuljettavan reitin.



Pal-kylän korkeimmalla kohdalla

Kylä nimeltä Pal

Päivän toinen patikointiretki jäi kuitenkin tekemättä, sillä sää alkoi vaikuttaa sateiselta. Niinpäs lähdimme kiertämään Andorraa autolla. Ensin ajelimme El Serratin kylään ja sieltä sieltä takaisinpäin La Massanan kautta Pallin kylään. Näistä kohteista ehdottomasti hienoin oli Pal, sillä siellä ne muutamat rakennetut talot olivat rakennettu kahteen eri tasoon vuoren rinteeseen.



Seuraava autoajeluretkemme kohde oli Andorran toisella puolella sijaitseva Encamp ja Soldeu. Soldeu osoittautui isoksi paikkakunnaksi, jota voisin suositella hotellipaikaksi, mikäli viihtyy kaupoissa ja kuppiloissa. Soldeusta jatkoimme vielä eteenpäin Pas de la Caselle. Komeat vuorimaisemat tervehtivät meitä heti ensimmäisen mutkan jälkeen. Kesällä alueella ei ollut oikeastaan mitään nähtävää, sillä laskettelukeskus oli kiinni. Ainoa mielenkiintoinen asia oli kuitenkin se, että rinnettä ylöspäin kävellessä saavutti nopeasti lumikasoja, heheh.




Takaisin Soldean kylään palasimme pimeän alkaessa laskeutua. Andorrassa pimeä tuli nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun maa oli täysin ajo- ja katuvalojen valaisema. Poikkeuksena monelle muulle maalle Andorrassa oli lähes kaikilla pääteillä katuvalot. Se oli aika luksusta, sillä kadut olivat vuorien rinteillä ja melko kapeita.




Soldeun kautta ajelimmekin takaisin Arinsalia kohti. Matkan ensimmäinen pysäkki oli Canillossa, jossa kävimme katsomassa pientä Saint Johnin kirkkoa. Kirkossa oli vierailumme aikana menossa toimitus, jonka vuoksi emme päässeet lainkaan sisälle. Ulkoapäin katseltuna kirkko oli aika jännittävä ja pelottava yhtä aikaa, sillä sisältä kuului muminaa, varikset raakkuivat kellotornissa ja kirkosta tulevat ihmiset olivat pukeutuneet kaapuihin. Tässä vaiheessa koimmekin jo sopivaksi hetkeksi palata hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän retkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti