Kävelyretkellä

Ruskaretkemme toisena päivänä heräsimme auringonpaisteeseen, vaikkakin melko pilviseen säähän. Aamiaisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle kävelyretkelle joen rannalle. Sää oli mitä mainioin ja koirat nauttivat uusista tuoksuista. Lenkkeilyn jälkeen laiskottelimme hetken hotellissa, kävimme syömässä ja iltatuimaan lähdimme Ounasvaaralle. Siellä tuntui kartan mukaan olevan kymmenittäin kivoja retkeilypolkuja. Näistä valitsimme sen, joka vei ensin vaaran huipulle ja sieltä mutkitellen lintutornille.

Puiden ruska alkoi jo syyskuun loppupuolella oli melko pitkällä, mutta yöpakkasten puuttumisen vuoksi maaruskaa saa vielä odotella. Osa mustikan lehdistä olivat kuitenkin jo punastuneet luoden maisemaan lisää syksymäisyyttä.

Lintutornille päästyämme ilta alkoi hämärtyä ja maisema muuttua. Tapasimme myös muutaman japanilaisturistin, jotka odottivat kovasti tulevaa yötä. He olivat olleet Lapissa jo pari viikkoa, mutta he eivät olleet nähneet vielä lainkaan odottamiaan revontulia. Heidän innostuksensa tarttui meihinkin, ja illalla surffailimme aktiivisesti netissä etsien revontuliennusteita ja parhaimpia revontulien kuvaamispaikkoja.

Ennen täydellistä pimeän tuloa ja revontulien mahdollista tanssia lähdimme katsomaan Rovaniemen eteläpuolella Rautiosaaren kylässä olevia Sukulanrakan kallioon muodostuneita hiidenkirnuja. Yhteensä alueella oli 14 hiidenkirnua, joista suurin oli 8 metriä läpimitaltaan ja 15 metriä syvä. Hiidenkirnut olivat syntyneet noin 10 000 vuotta sitten sulavan mannerjään sulamisvesien pyörittäessä kiviä kalliota vasten.

Hiidenkirnuilta ajelimme takaisin Rovaniemelle toivoen näkevämme myöhemmin illalla revontulia. Toiveeksi se kuitenkin jäi, sillä pilvimassan peittivät taivaan. Siispä pimeän tultua ei tarvinnut kuin käyttää koirat ulkona ja piiloutua peiton alle.