torstai 11. syyskuuta 2014

Kesäinen lomamatka Suomen Lappiin





Heinäkuinen lomamatkamme suuntautui tänä vuonna ensin Suomen Lappiin ja sieltä kiemuraisia teitä pitkin Norjan puolelle Jäämeren rannalle ja lopulta Lofooteille. Reissu alku oli ehkäpä kaikista pisimmältä tuntunut autoajeluetappi, sillä automatka vei Pellon, Kolarin, Muonion ja Karesuvannon kautta Kilpisjärvelle. Maisemat reitillä olivat maaseutumaiset, ja tulipa vastaan pari porotokkaakin.




Kilpisjärvellä majoituimme hotelliimme ja kyselimme respasta vinkkejä alueen parhaimpiin nähtävyyksiin. Suosituimpia kohteita olivat respan neidin mukaan Saana tunturin valloitus, kolmen valtakunnan rajapyyki, Suomen maanteiden korkein kohta Muotkatakka ja Mallan kansallispuistokierros. Näistä aikatauluumme parhaiten sopi Saanan valloitus, jonne lähdimme kelloa uhmaten yhdeksän aikaan illalla. Respan neiti toki yritti vähän toppuutella intoamme iltavaellukselle, mutta loppujen lopuksi tunturin laelle kipuamiseen kului vain reilu tunti. Vauhti tosin oli sen mukainen.





Matka Saana-tunturin huipulle oli helppokulkuista pitkospuiden ja portaiden ansiosta. Kokonaisuudessaan matkaa oli noin 4 kilometriä, mikä on loppujen lopuksi aika lyhyt matka ottaen huomioon edellisen reissumme vaellukset Andorrassa.





Maisemat Saana-tunturilta olivat huikaisevan hienot! Osittain harmi, että aurinko alkoi pikkuhiljaa ylöspäin edetessämme painua jo pilvien taakse, sillä auringonvalossa kasvillisuus hohti kirkkaana vuorimaisemaa vasten. Lapin erämaalle tyypilliset vaivaiskoivutkin tulivat matkan varrella tutuiksi samoin kuin rauhallisesti ruoan perässä liikkuvat porot kilisevine kelloineen.










Huipulle päästyämme aurinko alkoi jo laskea ja lämpötila laski nopeasti usemman asteen. Maisemat olivat kuitenkin edelleen erittäin hienot ja tunnelmalliset. Hieman lämpimämmällä säällä huipulla olisi mielellään istuskellut pitempään ihan vain tasaamassa mielenrauhaamme. Kellon kuitenkin lähestyessä jo yhtätoista päätimme kuvien ottamisen jälkeen palata takaisin hotellille nukkumaan.





Paluumatkalla satuimme löytämään polun vierestä ison porotokan. Porot olivat yllättävän kesyjä, eivätkä ne hätkähtäneet, vaikka lähestyimmekin niitä puiden taka. Suurin osa poroista oli vielä vasoja, mutta löytyipä joukosta myös komeilla sarvilla varustettuja ilmeikkäitä poroja. :D

3 kommenttia:

  1. Ihan menee kylmiäväreitä näitä katellessa... Harmi kun tommosiin paikkoihin ei oikein kärryjen kanssa pääse. Aloin jo haaveilla ensi kesälle lomareissusta Lappiin. Vaan tokihan lapsen saa vaikka rintareppuun mukaan, mut kanna nyt sitä lastia kilometritolkulla kun nytkin välillä ottaa koville tuo n.8kg :D

    VastaaPoista
  2. Oli siellä Saanalla muuten eräs perhe ihan huipulle asti kiivenneenä, joilla oli yksi arviolta 4-vuotias lapsi mukana ja toinen arviolta 1-vuotias rintarepussa istumassa. Siinä vaiheessa, kun se isä kantoi toista selässä ja toista rintarepussa, en kehdannut enää sanoa mitään jyrkästä ylämäestä. ;)

    VastaaPoista