Wonders of China part 5

Hutong-alueella pyöriminen ei meille vielä riittänyt, vaan etsimme lisää pekingiläistä elämänmenoa Houhai-järveltä. Kalastus vaikutti olevan yksi elinkeino, joten kalastajia istui rivissä toistakymmentä. Olikin hauska seurata, millaisilla viritelmillä paikalliset tukivat vapansa järven betonireunukselle. Oli erilaista kolmiotukea, pari ritsanmallista tukea ja muutama istuinjakkarasta rakennettu tuki. Pääasia kuitenkin näytti olevan se, että kalastajat istuivat vierekkäin ja hoitivat samalla sosiaalista elämäänsä. Yhteisöllisyyttä tuki vieläpä se, että kalastajille tuotiin eväät rannalle, jotta he pystyivät istumaan kalassa koko päivän.






Mutta mikäs niillä kalastajille olikaan istuessa, kun saivat ihailla järven takana olevaa paviljonkia. Me ainakin katselimme paviljonkia pitkään ja hartaasti, sillä tällaisia ei meilläpäin pahemmin näy. Pelkkä paviljonki ei kuitenkaan ollut paikallisille riittänyt, vaan järvellä ajoi myös paviljonkivene. Se se vasta olikin uljas jahti!

 Houhai-järven rantapaviljonkeja

  Beijongin paviljonkialue

Paviljonkeja Houhai-järven alueella oli useampia. Yhteinen asia kaikille paviljongeille oli kuitenkin se, että niiden ympäristössä oli aina vettä joko aidossa järvessä tai tekojärvessä. Kokonaisuudessaan paviljonkialueet olivat erittäin miellyttäviä kokemuksia. Alueet olivat aina viimeisen päälle koristeellisia, paviljonkien puuosat täynnä maalauksia ja lempeä tuuli tuiversi rakennusten läpi. Sillatkin olivat  lähestulkoon aina valkoisia ja lohikäärmeillä koristeltuja. 

Paviljonkien läheisyydestä löysimme myös Beijong-alueeseen liittyvän temppelin vartijoineen ja Buddhineen. Lohikäärmevartijat olivatkin isoja ja pelottavia. Tuskin edes pahat henget uskaltavat saapua portista sisälle, kun nämä onnen symbolit vartioivat ovella. ;P

Buddha sen sijaan istui tyytyväisenä omalla paikallaan ihmisten jättämien rukouslaattojen keskellä. Osa laatoista oli myös kiinnitetty läheiseen puuhun, jossa ne ylväästi liikkuivat tuulen mukana.

Houhai-järvellä vietetyssä päivässä kuitenkin kaikista parasta oli tuuli. Pekingissä nimittäin tuulee harvoin, joten pienikin tuulenvire sai ilmaa edes vähän liikkumaan. Ilmanlaadun osalta matkustusajankohtamme oli yksi huonoimmista, sillä paikallistenkin mukaan elokuussa ilma on erittäin sumuinen. Saasteet eivät nimittäin pääse matalapaineen takia nousemaan vuorten yli, joten taivas oli koko lomamme ajan sumun peitossa. Lieneeköhän temppelin edessä rukousta maahan kirjoittanut henkilö toivonut parempaa ilmanlaatua, ken tietää.

Wonders of China part 4

Mielestämme paikalliset ihmiset ja heidän arkitouhunsa ovat parhaiten edustettuina paikallisten asuinalueilla. Niinpäs ensimmäisen päivän aikana suuntasimme myös muutamille hutongeille. Etukäteen monet ihmiset pelottelivat meitä hutonkien epähygienisyydellä ja turvattomuudella, mutta emme kyllä kohdanneet mitään pelottavaa tai kovin likaista. Toki hutonkien yleiset käymälät eivät tuoksuneet ruusulle tai laventelille, mutta muuten ne olivat kyllä siistejä. Ruusuntuoksun puuttumisen vuoksi käymälöiden ovella olikin ohjeena varustautua kaasunaamarilla. :D

Mutta pitemmittä löpinöittä itse asiaan. Pekingiläisiä hutonkeja, olkaa hyvä.

 asuu hutongissa, ajaa isolla uudella autolla - yleinen hutonkialueen piirre

 hutonkialueen kauppa

hutonkialueen kauppa

  hutonkialueen kauppa

  hutonkialueen kauppa

kalliimman alueen rivitalohutonkeja

hutonki omalla pihalla ja pihapuulla

Elämälle uusi suunta

Viikonloppuna minulla kävi mielessä juuri sama asia kuin Minnalla That's my life -blogissa. Miksi ihmiset valittavat syksyisin? Miksi kukaan ei ajattele syksyllä mitään positiivista? Tottahan se on, että on märkää, kurjaa, kylmää, pimeää aamulla, pimeää illalla, kesä takana ja pakkaset tulossa. Miksi siltikään ei voisi ajatella positiivisesti? Onhan vielä syyskuussakin aurinkoista, valoisaa, kauniin punaiset puut ja marjoja pursuavat metsät.

Retorisia kysymyksiäni pohtien päätin perjantaina ottaa elämälleni uuden suunnan. Johan sitä syksyvalitusta on tuotettu siitä lähtien, kun palasimme Kiinasta takaisin kotiin. Olikin siis jo aika vaihtaa levyä ja suunnata energia positiivisempiin asioihin.

 

Viikonloppuna positiivisia ajatuksia tuottivat niin lauantainen suursiivous kuin sunnuntainen mökkireissukin. Mökillä haravoimme terapeuttisen 2000 neliömetrin piha-alueemme, veimme kasatut lehdet kompostiin, vedimme veneen pois vesiltä ja nautimme yhdessä päiväkahvit aurinkoisessa säässä. Uutta ilmettä loimme myös puuceemme seinälle asettamalla perhetuttumme kutoman seinävaatteen omalle paikalleen. Siellä se lintu nyt katselee oven ikkunasta ulos.

Ennen kotiinlähtöä kävimme myös katselemassa puolukoita. Kahden kilometrin metsätaipaleen taivalluksen jälkeen löysimme kolmeenpekkaan 10 litraa puolukoita. Harvassa ne marjat olivat, mutta saimmepa kuin saimmekin sankon täyteen. Puolukkaretken jälkeen käänsimme auton keulan kohti kotia. Mökkireissu oli onnistunut ja sää ihanan aurinkoinen. Kyllä se vain niin on, että syksyssäkin on paljon positiivista!

Muistakaahan olla positiivisia! Syysmasennuskin pysyy loitolla, kun vaihtaa negatiivisuuden positiivisuuteen. :)

Yllätysten valmistelua

Huomasinpas tänään, että enää on pari viikkoa siihen, kun Anton saa noutaa yliopistolta kandidaatin paperit. Työn ohessa opiskeltuna välitutkinto osoittaa koko urakan olevan jo puolenvälin paremmalla puolella. Jäljellä on enää vajaat 120 opintopistettä ja honeyni voi kutsua itseään DI:ksi.

Kandin papereita pitää kuitenkin juhlistaa: kakkua, pientä suolaista, kuohuvaa juomaa ja iloisia vieraita. Minun kolmien valmistujaisjuhlien (ts. mummon ja papan kahvituksen) jälkeen olemme käyneet aina ulkomaanmatkalla: ensin Budapestissa, sitten Kööpenhaminassa ja lopulta Vilnassa. Vaikka tällä kertaa emme tulekaan matkustamaan lentäen minnekään, on yllätys varmasti lähes yhtä lennokkaan idean hedelmä. Tekisi mieli jo paljastaa yllätys täällä, mutta se saattaisi kantautua Antonin korviin liian aikaisin. Siispä pidän teitä vielä jännityksessä.

Avokado-suklaakakku

Herkkuhampaan kolotus sai meidät tänään aktivoitumaan leipomisen saralla. Selailin erilaisia ohjeita netistä etsien jotain ihan uutta ja erilaista. Monista lupaavista vaihtoehdoista valitsin lopulta avokado-suklaakakun, mikä kuulosti jo heti alkuun erittäin epäilyttävälle. Avokado ja suklaa - melkoinen yhdistelmä!

Ennakkoluuloista huolimatta kirjoitimme listan tarvittavia ainesosasia ja lähdimme kauppaan. Tavarat koriin, korin kanssa kassalle ja kassan läpi kohti kotia.

Leipomisen aloitimme pohjasta sekoittaen kaikki aineet ja lisäten lopuksi rasvan. Yksinkertaista ja nopeaa.

Pohja:

6 murskattua digestive-keksiä

0,5 dl murskattuja cashew-pähkinöitä

0,2 dl sulatettua margariinia

0,5 dl taatelia

Seuraavaksi viipaloimme banaanin ohuiksi viipaleiksi ja asettelimme ne pohjan päälle. Tällä kertaa banaaneja kului yhteensä kaksi.

Banaanien jälkeen aloitimme täytteen tekemisen kuorimalla avokadot. Hedelmäosan laitoimme tehosekoittimeen muiden ainesosasten kanssa. Sekoituksen jälkeen maustoimme täytteen sokerilla ja levitimme banaanien päälle. Lopulta koristelimme kakun nombarelleilla. Ulkonäöltään kakku ei ollut mitenkään näyttävä, mutta maku oli kerrassaan loistava.

Täyte:

2 avokadoa

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 rkl Mozart likööriä

8 palaa sulatettua vaaleaa maitosuklaata

2 rkl juoksevaa hunajaa

ripaus sokeria

Seesteinen maanantai

Viime viikon kiireiden jälkeen tämä viikko alkoi huomattavasti rauhallisimmissa merkeissä. Töissä aika kului rauhallisesti, asioihin ehdittiin paneutua kunnolla ja valmista saatiin verkkaisen mukavassa ilmapiirissä. Ehkä tämä on ammatinvalintakysymys, mutta nautin täysin siemauksin rauhallisuudesta silloin, kun sellainen tilanne tulee vastaan.

Kotona sitten odottikin yli-innokas karvatassu. Luuta piti heti noutaa, vinkuvasta haisunäädästä pitää tiukasti hampailla kiinni ja vaihtaa lelua mennen tullen. Alkuriehumisen jälkeen Lumppari siirtyi viimeiseen keksimäänsä oljenkorteen eli ruokaan. Sillä on nimittäin omat huvit heitellä ruokaansa ilmaan ja napata maahanputoavia ruokia suuhunsa. Onneksi tällä kertaa heittelyn kohteena olivat vain raksut, jotka Lumppari jopa söi leikin loputtua. Voinkin sanoa päivää melko onnistuneeksi, sillä koko päivänä en joutunut siivoamaan edes Lumpparin sotkuja (ja sain jopa tulipunaisia ruusuja armaalta kaksilahkeiselta). Jospas alkanut viikko jatkuisikin samoissa merkeissä.

Iloista alkanutta viikkoa kaikille täältä ruudun toiselta puolelta!

Wonders of China part 3

Ensimmäisenä päivänämme Pekingissä nukuimme pitkään. Mannerten välisen lennon aiheuttama unirytmin muutos ja edellisenä iltana pitkään valvominen tekivät aamuherätyksestä karmean. Määrätietoisesti kuitenkin nousimme ylös ennen puoltapäivää ja astuimme varpaillamme ulos hotellimme ulko-ovesta. Vastassa oli kuumuus ja sumuinen ilma. Meitä se ei kuitenkaan haitannut, sillä alkuinnostus sai puskemaan läpi ihmismassan kohti kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Matkalla näimme jo ripauksen paikallisista hutongeista, kauppakaduista ja myyntikojuista. Joka talon kulmalla tuntui olevan joku kaupustelija. Meinasinpa jopa ostaa bambusta valmistettuja nukketalon huonekaluja, mutta onneksi järki vei voiton, enkä hankkinut helposti särkyvää tavaraa heti loman alkuun. Etenkään, kun en edes omista nukkeakotia. ;P

Päivän aikana ajelimme pääosin metrolla edestakaisin. Kävimme Xidanin ostoskeskusalueella, kauhistelimme paikallisten liikennekulttuuria, ihastelimme taitoa kävellä 8-kaistaisten teiden yli mistä kohdista sattuu sekä nautiskelimme paikalliseen hintatasoon suhteutettua kallista jäätelöä. Eniten meitä kuitenkin huvittivat paikallisten kulkuvälineet: pyörät, sähköpyörät, sähköskootterit ja sähköbussit. Vaikka kulkuväline olisi ollut kuinka ruosteessa, sen penkki oli aina suojattu hyvin. Kiinalaisethan haluavat nimittäin säilyttää kaikessa jälleenmyyntiarvon, joten pyörän tärkein osa, penkki, oli suojattu monella eri tavalla. :D

Pyörä tuntui olevan myös kuormakamelin sijainen, sillä se toimi roska-autona, muuttoautona, huonekalujen kotiinkuljetusvälineenä sekä kauppana. Tällaisia uskomattomia kuljetuksia vilisi jatkuvasti autojen välissä ja kuskit sukkuloivat pienistäkin raoista kohti määränpäätään. Hurjinta oli nähdä tällaisen kuljetuksen ajavan keskellä autotietä väärään suuntaan. Meillä liikennesääntöinä tunnetut säädökset kun olivat paikallisille vain suuntaa-antavia suosituksia. :D

Pyöräkuljetusten lisäksi törmäsimme heti ensimmäisenä päivänä paikallisiin työmiehiin. Osalle heistä me olimme yhtä suuri nähtävyys kuin he meille, sillä molemmat katselimme toisiamme pitkään ja hartaasti. Työmiesten työtehtävät olivat kuitenkin kaikista jännimpiä, sillä yhtä kantoa saattoi olla kaivamassa kymmenkunta heppua, joista pari hakkasi kantoa kirveellä ja loput istuivat ympärillä katselemassa touhua. Roskabisnes kukoisti myös erittäin hyvin, sillä roskien kerääminen ja myyminen oli usein vanhojen ihmisten leipätyö. Katujen puhtaudesta puolestaan huolehtivat katuharjamiehet ja -naiset, rakentamisessa tärkeänä työvoimana oli hiekankantajamiehet ja puunistutuksista huolehtivat kaupungin puutarhurit. Kuvista näkee myös paikallisen viilentymiskeinon: paita korviin ja menoksi. :D

Kaikkea ihmeellistä sitä heti ensimmäisenä päivänä kaduilla nähtiin, mutta kaikista erikoisinta olivat hutongit. Niistä lisää ensi kerralla.