Ensimmäisenä päivänämme Pekingissä nukuimme pitkään. Mannerten välisen lennon aiheuttama unirytmin muutos ja edellisenä iltana pitkään valvominen tekivät aamuherätyksestä karmean. Määrätietoisesti kuitenkin nousimme ylös ennen puoltapäivää ja astuimme varpaillamme ulos hotellimme ulko-ovesta. Vastassa oli kuumuus ja sumuinen ilma. Meitä se ei kuitenkaan haitannut, sillä alkuinnostus sai puskemaan läpi ihmismassan kohti kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Matkalla näimme jo ripauksen paikallisista hutongeista, kauppakaduista ja myyntikojuista. Joka talon kulmalla tuntui olevan joku kaupustelija. Meinasinpa jopa ostaa bambusta valmistettuja nukketalon huonekaluja, mutta onneksi järki vei voiton, enkä hankkinut helposti särkyvää tavaraa heti loman alkuun. Etenkään, kun en edes omista nukkeakotia. ;P
Päivän aikana ajelimme pääosin metrolla edestakaisin. Kävimme Xidanin ostoskeskusalueella, kauhistelimme paikallisten liikennekulttuuria, ihastelimme taitoa kävellä 8-kaistaisten teiden yli mistä kohdista sattuu sekä nautiskelimme paikalliseen hintatasoon suhteutettua kallista jäätelöä. Eniten meitä kuitenkin huvittivat paikallisten kulkuvälineet: pyörät, sähköpyörät, sähköskootterit ja sähköbussit. Vaikka kulkuväline olisi ollut kuinka ruosteessa, sen penkki oli aina suojattu hyvin. Kiinalaisethan haluavat nimittäin säilyttää kaikessa jälleenmyyntiarvon, joten pyörän tärkein osa, penkki, oli suojattu monella eri tavalla. :D
Pyörä tuntui olevan myös kuormakamelin sijainen, sillä se toimi roska-autona, muuttoautona, huonekalujen kotiinkuljetusvälineenä sekä kauppana. Tällaisia uskomattomia kuljetuksia vilisi jatkuvasti autojen välissä ja kuskit sukkuloivat pienistäkin raoista kohti määränpäätään. Hurjinta oli nähdä tällaisen kuljetuksen ajavan keskellä autotietä väärään suuntaan. Meillä liikennesääntöinä tunnetut säädökset kun olivat paikallisille vain suuntaa-antavia suosituksia. :D
Pyöräkuljetusten lisäksi törmäsimme heti ensimmäisenä päivänä paikallisiin työmiehiin. Osalle heistä me olimme yhtä suuri nähtävyys kuin he meille, sillä molemmat katselimme toisiamme pitkään ja hartaasti. Työmiesten työtehtävät olivat kuitenkin kaikista jännimpiä, sillä yhtä kantoa saattoi olla kaivamassa kymmenkunta heppua, joista pari hakkasi kantoa kirveellä ja loput istuivat ympärillä katselemassa touhua. Roskabisnes kukoisti myös erittäin hyvin, sillä roskien kerääminen ja myyminen oli usein vanhojen ihmisten leipätyö. Katujen puhtaudesta puolestaan huolehtivat katuharjamiehet ja -naiset, rakentamisessa tärkeänä työvoimana oli hiekankantajamiehet ja puunistutuksista huolehtivat kaupungin puutarhurit. Kuvista näkee myös paikallisen viilentymiskeinon: paita korviin ja menoksi. :D
Kaikkea ihmeellistä sitä heti ensimmäisenä päivänä kaduilla nähtiin, mutta kaikista erikoisinta olivat hutongit. Niistä lisää ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti