Kaveri kylässä

Lumpparin kaveri tuli meille viime viikon lopussa hoitoon. Omakotitalossa asuvalle koiralle kerrostalo tarjosi aivan uusia kokemuksia. Ääniä kuului, mutta mitään ei tapahtunut. Sepä vasta outoa ja ihmeellistä Stellan mielestä. Jännitimme aluksi kovasti sitä, kuinka usein Stella juoksee ovelle haukkumaan naapureita, mutta aika harvoihin kertoihin ne haukunnat jäivät. Muutaman kerran Stella toki kävi ilmoittamassa naapureille, että vartiointipataljoona on täydessä valmiudessa. Silloin meillä tuli kiire komentaa koiria hiljaisiksi, koska meidän talossahan ei hauku naapurin eikä omakaan koira.

Lumpparimme sen sijaan on koko viikon toiminut määrätietoisena kaupunkioppaana: kävellyt edellä, esitellyt parhaat hajupaikat ja huolehtinut kaveriensa esittelystä. Ulkokuntosalilla Lumppari näytti Stellalla, kuinka koko penkki vallataan oikeaoppisesti. Siinä ne koiruudet istuivat vierekkäin ja vahtivat ympäristöä.

Kotona ollessa on puolestaan nukuttu yhdessä. Milloin kuonot vastakkain, milloin eri huoneissa. Päättipä Lumppari myös eräänä päivänä Stellan olevan sopivankorkuinen tyyny. On siinä kohtelias talonemäntä!

Aurinkoisina iltoina olemme myös nelistään istuskelleet torinrannassa laiturilla ja seuranneet ohiajavia pyöriä. Lumpparille tuttuun tapaan kävimme myös syömässä terassilla, jolloin koirat istuivat kiltisti omalla penkillään ja odottivat tarjoilijaa. Tilausta ystävykset eivät kyllä tehneet, vaikka listalla olisikin ollut varmasti monta molempien makuun sopivaa ruokaa.

Mutta jotain Stella teki, mitä meidän Lumppari ei ole tehnyt enää pitkiin aikoihin. Siltojen kohdalla piti joka kerta laittaa pää pinnojen väliin ja haistella virtaavaa vettä. Outoa oli myös se, että veden päällä lipui mies puisessa veneessä ja linnut lentelivät veden päällä etsien pikkukaloja. Tätä näytelmää Stella olisi jaksanut katsoa vaikka kuinka pitkään.