Paxos ja sen pääkaupunki Gaios

Antipaxokselta laivamme ajeli suoraan Paxoksen pääkaupunkiin Gaiokseen ankkuroituen keskustan huvivenesatamaan. Satama oli keskustan kokoon nähden suuri, sillä koko saarella asuu vakituisesti vain 2400 henkilöä. Kesäisin saarelle kuitenkin tulevat mökkiläiset, manner-kreikkalaiset ja turistit, jolloin saaren asukasluku nousee lähes 4000 henkilöön. Syksyn tullen saari sen sijaan vaipuu talvilepoon, kun turistisesonki on ohi ja kesäasukit palaavat kotisijoilleen.

Turistien määrästä voidaankin päätellä, että saaren elinkeinoina ovat oliivipuiden ja maatalouden lisäksi kesäisin matkailu. Turismin vaikutuksen näkikin Gaioksessa heti maihinnousun jälkeen, sillä ravintolaa, kahvilaa ja turistiputiikkia oli koko pieni keskusta täynnä. Kokonaisuudessaan Gaios vaikutti erittäin leppoisalta lomakohteelta, jossa olisi voinut viettää helposti pari päivää vain aurinkoa palvoen. Hotellejakin siellä on tarjolla muutamia, ja vuokrattavia villoja niidenkin edestä.

Ruokien osalta tarjolla oli Kreikan saarille tyypillisesti useita eri kalavaihtoehtoja, mereneläviä, possua, kanaa ja härkää. Kokeilun vuoksi maistelimme souvlakimaustettua kanaa, joka olikin erinomaista. Edelleenkin voin maistaa kieleni päällä ruoan herkullisuuden. Lisäplussana ranskalaiset sai vaihtaa kasviksiin, jolloin ruoka oli vieläkin maittavampi.

Arkkitehtuurin osalta Gaios on saanut paljon vaikutteita Italiasta ja Kreikasta. Myös venetsialaistyylistä arkkitehtuuria oli nähtävillä, sillä saaren asuintalojen rakennuttajat ovat useimmiten olleet ulkopaikkakuntalaisia. Ja mikä jännintä, vielä tänäkin päivänä saari on usean eurooppalaisen näyttelijän ja julkkiksen salainen piilopaikka, jonne on helppo vetäytyä nauttimaan auringosta, turkoosista vedestä ja rauhallisesta ympäristöstä.

Eikä saarelta rantojakaan puuttunut. Noin kilometrin päässä keskustasta oli ensimmäinen kirkasvetinen ranta. Paikalle olikin kerääntynyt paikallisia turisteja, jotka paistattelivat päivää kallioilla, pulahtivat välillä vilvoittelemaan veteen ja palasivat takaisin aitiopaikoilleen. Hiekkaa tosin ei ollut, mutta pienet pyöreät kivet eivät kuumukaan niin kuumaksi kuin hiekka, joten ovat sen vuoksi parempi vaihtoehto.

Poislähtiessämme hyvästelimme Paxoksen saaren katselemalla sen edustalla olevaa pienempää saarta. Oli kyllä ihanan vihreä saari Kreikan saareksi! Rakastuin myös iäksi noihin kallioreunoihin!

Kovin pitkälle rannasta emme kuitenkaan päässeet, kun laiturilta alkoi kuulua huutoa ja näkyä käsien heiluntaa. Olipa yksi onneton 10 minuuttia myöhässä ja meinasi jäädä saarelle. Siinä olisi tyttösellä ollut miettiminen, miten pääsee saarelta pois! Onneksi tyttösellä oli kuitenkin koko päivän pelkät bikinit päällä, jolloin hän ei ainakaan jäänyt ilman aurinkoa. Mitä siitä, jos ois sattunut jäämään parin sadan kilometrin merimatkan päähän lomasaarestaan, kun rusketus kuitenkin oli kunnossa. :P