sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Budapestissa nähtävyyskierroksella







Kaupungin keskustan tultua tutuksi lähdimme kiertämään Linnavuorta Budan linnan ja arkeologisten kaivausten osalta. Kaivauksissa oli päästy vajaassa kymmenessä vuodessa pitkälle, sillä ne alueet, joita tutkijat puhdistivat viime reissumme aikana, olivat kokonaan valmiit ja tutkijat olivat siirtyneet seuraavalle Linnavuoren alueelle.





Budan linnan pihalla sen sijaan näytti tällä kertaa olevan remonttia, joten jätimme linnanpihan kokonaan väliin. Sen sijaan kävimme kurkistamassa Mátyas-kút:a eli Matiaksen suihkulähdettä, jossa metsästyskohtauksen muodossa on esitetty hetki, jolloin nainen ihastuu juuri saaliin kaataneeseen mieheen realistisesti kuvattujen läähättävien koirien seurassa.





Linnavuoren jälkeen nähtävyyskierros jatkui Pestin puolella Pyhän Tapanin kirkkoon, jota oli rakennettu kolmen arkkitehdin johdolla yli 50 vuotta. Kirkko oli kuuluisa uusrenessanssityylistään, kupolin mosaiikkitaideteoksista ja Pyhän Tapanin elämästä kertovista tauluista.




Lisää kullattuja kattoja puolestaan kävimme katsomassa Valtion oopperatalossa. Tällä kertaa emme osallistuneet oopperatalo-kierrokselle, vaan jatkoimme matkaamme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta.



Oopperatalon jälkeisenä nähtävyyskohteena ostimme liput Terrorintaloon, joka oli aiemmin toiminut valtionpoliisin päämajana. Interaktiivinen näyttely kommunismin aikaisesta Unkarista oli edelleen todella tietopainotteinen ja toteutustavaltaan moderni. Eniten mieliimme piirtyivät kauhut kellarivankikopeista ja karun kohtalon kohdanneista vangeista. Muutoksena edelliseen vierailukertaamme valokuvaus museossa oli nykyisin kiellettyä.



Terrorintalolta suuntasimme illan pimetessä Sankarien aukiolle, joka oli rakennettu Unkarin tuhatvuotisjuhlallisuuksiin ja saatu valmiiksi vasta 30 vuotta myöhemmin vuonna 1929. Aukiota hallitsi pylvään päässä oleva enkeli Gabriel, joka suojeli pylvään juurella olevia heimopäälliköitä. Aukio oli kooltaan suuri, mutta yllätykseksemme täysin autio: vain aukion reunoilla näkyi kävelevän muutamia ihmisiä.

Nähtävyyskierroksemme jälkeen oli jo aika siirtyä illalliselle gulassikeiton merkeissä. Gulassikeitto oli ehkäpä maukkainta keittoa, jota olemme pitkiin aikoihin syöneet. Ajatuksena olisikin valmistaa gulassikeittoa myös kotona ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti