Pikkuhuoneen remppa alkaa

Pölyä ja pakkelia

Remontoinnin aloitimme pienimmästä huoneesta (3,68 m x 2,68), josta tulee makuuhuoneemme näin alkajaisiksi. Myöhemmin huoneesta tulee todennäköisesti työhuone, mutta vielä se riittää oikein hyvin makkariksi. Remontointi alkoi seinien hiomisella epäkeskohiomakoneilla, kolojen paklaamisella, seinien tasoittamisella ja kahdella kerroksella pohjamaalia. Hiomisen aikana asunnossa oli enemmän hiontapölyä kuin mitään muuta. Lopputulos puhuu kuitenkin puolestaan - seinistä tuli kuin tulikin tasaiset.

Hiomisen jälkeen olikin vuorossa vanhojen vaatekaappien purkaminen. Aloitus lähti hyvin liikkeelle hyllylevyjen irroittamisella. Ne oli 70-luvulla liimattu ja naulattu kiinni kaapin runkoon! Ei enää nykypäivänä. Hyllyjen jälkeen käyttöön pääsi uusi rakas kaverimme, puukkosaha. Sillä pilkoimme ensimmäisen osan kaapin rungosta kahtia ja taivutimme sorkkaraudalla runkoa sen verran, että näimme, miten kaappi oli kasattu. Onneksemme kaapin sivuja ei ollut naulattu kiinni seiniin, joten kykenimme sahaamaan kaapin rungon palasiksi irroitettuamme ensin yläsokkelin, joka oli vain laskettu kaapin päälle. Alasokkelin irroittaminen olikin sitten oma operaationsa, koska siihen oli käytetty 10-tuuman nauloja ja paljon! Saatuamme naulat sahattua poikki olikin jo mahdollista kaataa kaappi lattialle. Sen jälkeen kaapin pilkkominen olikin jo lasten leikkiä.

Purku- ja pohjatöiden jälkeen koitti aika aloittaa maalaaminen. Eteiseen näkyvän seinän maalasimme punaiseksi. Värin valinta olikin hauskaa. Vertailimme eri värisiä malliliuskoja K-Raudassa ennen kuin löysimme oikean sävyn. Maalin sävytyksen jälkeen luulimme jo valintamme epäonnistuneen, sillä maali näytti marjapuurolta. Noh, tämä marjapuurojäljitelmä laitettiin kuitenkin seinään, jossa se kuivumisen jälkeen olikin jo paljon parempi. Kolmen maalikerroksen jälkeen lopputulos miellytti silmäämme. Siina se oli: ensimmäinen valmis seinä. Muut seinät maalasimmekin vitivalkoisiksi.

Raps vain ja seinä mureni

Eipä se purkaminen kuitenkaan vielä loppunut, vaan aloitimme karmien irroittamisen. Jälleen ystävämme puukkosaha osallistui töihin ja se nopeuttikin karmin irroittamista. Hyvänä puolena irroituksessa oli se, että tiedämme nyt, millaisesta materiaalista väliseinät on rakennettu. Elementtikiviharkot, joita oli pinottu 8 päällekkäin, murenivat kuin tiili kuumuudessa. Tämän todistaa oheinen kuva aikaan saamastamme reiästä karmin vieressä. Kappas, pääsemmekin tutustumaan betoniin, jolla muuraamme seinän takaisin umpeen. :)

Pienen tuhon jälkeen työskentely huoneessa jatkui. Katon koolaaminen MDF-levyjä varten on rankkaa puuhaa. Onneksemme avuksi on keksitty maailman paras laite, poravasara. Suosittelemme tätä kultaista kaveria jokaiselle, joka ajattelee poraavansa jotain teräsbetoniin. Eikä myöskään saa unohtaa timanttiteriä, jotka uppoavat teräsbetoniin riittävälle syvyydelle parissa sekunnissa. Tottahan me ensin yritimme porata omilla metalliterillämme reikiä kattoon, mutta eipä siitä mitään tullut. Onneksi poravasaran omistaja antoi meille myös käytettäväksi omat timanttiteränsä. Pitänee ostaa hänelle uudet terät, kunhan palautamme laitteen. Koolausrimoihin palaten, laitoimme niitä kattoon 9 kappaletta. Muutoin koolaaminen onnistui hyvin, mutta naapurimme tavoin porasimme juuri siihen kohtaan, jossa meni sähköjohto. Kuului vaan naps ja poks, kun sulakkeet paloivat. Meillä oli hyvä tuuri, kun koko katon alalla onnistumme poraamaan suoraan sähköjohtoon, vaikka kahdella eri mittarilla katsoimmekin, missä johdot menee. Eipä ne vain tainnu mennä siellä, minne mittari osoitti niiden menevän. :D