Iltalenkillä törmäsimme tänään piikikkääseen siiliin, joka halusi poseerata meille hetken. Aiemmin en ole näin lähelle siiliä päässytkään. Siilit ovat kivannäköisiä veijareita. Yllättävän uteliaskin se oli, sillä pakoon juoksemisen sijaan se tulikin lähemmäs.
Lumpparikin pääsi siiliä katsomaan. Se jännitti siilin tapaaminen aivan täysin, sillä sen hännän kaari avautui ja neiti nuuski siiliä kaula pitkällä. Lähelle Lumppari ei uskaltanut mennä, koska siili suhisi ja pomppi ylös alas. Jokaisen ylöspäin suuntautuneen pompun aikana Lumppari hyppäsi puoli metriä taaksepäin, ja jälleen uusi lähestyminen alkoi, joka päättyi siilin pomppuun ja Lumpparin perääntymiseen.
Ulkoretken jälkeen maistuikin jo kahvi paikallisessa kahvilassa. Huomenna onkin äitienpäivä. Kortti on jo onneksi valmiina, ja kakkukahvitkin suunnitteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti