Viimeviikkoina monessa blogissa on pohdittu valkoisen sohvan käytännöllisyyttä. Minäkin olin joskus kauan aikaa sitten täysin valkoista sohvaa vastaan: ajattelin sen sotkeentuvan samantien ja näyttävän epäsiistiltä.
Asuntomme remontin jälkeen sain kuitenkin päähänpinttymän vitivalkoisesta sohvasta. Ehkä idea lähti alunperin pienestä vitivalkoisesta nahkasohvastamme, ehkä valkoruskeasta naudantaljasta tai ehkäpä kaikesta vitivalkoisesta, jota kotiimme hankimme. Tuumaustauon jälkeen idea toteutettiin, ja sohva verhoiltiin vitivalkoisella Tara-kankaalla. Sohvan saavuttua hieman pelkäsin sen puolesta. Olihan meillä yksi kappale karvatassuja, joka oli edellisessä kodissaan saanut olla päivät sohvalla ja yöt sängyssä.
Koiran takia en kuitenkaan halunnut vuorata sohvaamme vilteillä ja suojapeitteillä, vaan kohdistin käskevän sormeni nelijalkaiseemme. Monta monituista iltaa ja kieltoa Lumpparin kouluttamiseen kului, mutta viimein lemmikkimme hyväksyi kohtalonsa olla lattialla. Sohva on saanut olla siitä lähtien täysin rauhassa, eikä siihen ole tullut yhtään tahraa. Tosin emme me itsekään kovin paljoa siinä istuskele, sillä olohuoneessa ei oikeastaan ole muuta viihdettä kuin televisio.
Naudantaljan poistuttua asunnostamme tilalle tuli vitivalkoinen nukkamatto. Maton kanssa sohvamme näyttää jopa entistä paremmalta. Väri on molemmissa sama, eikä mattokaan ole kärsinyt koiran vuoksi.
Kokemuksesta voisin siis todeta vitivalkoisen sohvan olevan hyvä ratkaisu. Koirat oppivat kyllä sääntönsä, joten ainakaan niiden vuoksi en itse jättäisi valkoisen sohvan hankintaa väliin. Toisaalta sohva vaatii käyttäjiltään varovaisuutta. Syöminen, viininjuonti ja uudet farkut eivät ehkä ole se paras vaihtoehto vitivalkoisella sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti