Viimeisenä Shanghai-aamuna söimme maittavan aamiaisen, ihastelimme vielä kerran hotelliamme ja nostimme rinkat selkään. Oli aika siirtyä lentokentälle ja lentää takaisin Hong Kongiin. Tässä vaiheessa olimmekin jo henkisesti valmiita palaamaan takaisinpäin, sillä matkaväsymystä alkoi olla ilmassa ja pieni breikki uusissa kaupungeissa oli tervetullut.
Shanghain kentältä
Hong Kongin lentokentän ja Kowloonin välillä
Hotelliin päästyämme otimme pienet nokkaunet. Unien jälkeen väsytti edelleen armottoman paljon: olisi tehnyt mieli jäädä vain nukkumaan. Nälkä kuitenkin kurni vatsassa, joten lähdimme tutustumaan paikalliseen ruokatarjontaan. Kaksi viikkoa kuppi- ja pikanuudelia sekä kiinalaisia liha-annoksia syöneenä mikään kiinalainen sapuska ei enää houkutellut. McDonaldsikin haisi pahalle, eikä edes KFC:n kanapurilainen houkutellut. Siitäpä syntyikin sitten loppulomamme vitsaus, kun Anton meni ja osti 711-ketjun kalapullia. Koomisinta lienee se, että minä kysyin häneltä pullien terveellisyydestä ja puhtaudesta, ja Anton vain tuumasi pullien olevan melko mauttomia.
Kalapulla-aterioinnin jälkeen lähdimme etsimään minulle sopivaa ateriaa. Mikään vastaantullut ei miellyttänyt etenkään, kun paikallinen ruoka oli kokonaisia ankkoja tikunnokassa. Lopulta ostin 711-kioskista jogurttia ja suklaapatukan. Tällä varsin ravinteikkaalla illallisella jaksoi hyvin katsella huvittavia katutaiteilijoita, kulkea tungoksessa ja varoa hurjastelevia skoottereita. Pekingin tapaan myös Hong Kongissa oli paljon sähköskoottereita, joiden lähestymistä ei edes kuullut.
Katutaiteilijoiden lisäksi ihastelimme uudelleen toinen toistaan kirkkaampia mainoskylttejä. Pimeässä yössä heiluvat kyltit olivat makeita.
Kaikki oli hyvin, kunnes muutama tunti kalapullien jälkeen Antonin vatsaa alkoi vääntää. 711-kalapullat ne siellä velloivat ja aiheuttivat tuskaa. Ruokamyrkytys iski ja seuraava päivä meni huoneessa. Olimme koko matkan pelänneet ruokamyrkytystä, sillä olimme maistelleet vähän mitä sattuu ruokia. Ehkä siksi emme uskoneet edes kohtaavamme pilaantunutta/epäsopivaa ruokaa. Noh, ruokamyrkytys tuli ja olotila vain paheni. Toisen näyttäessä varsin sairaalle ja kuumeen yhä noustessa kävin varaamassa lääkäriajan hotellimme respasta. Onneksi sentään olimme 5-tähden hotellissa, sillä palvelu oli superhyvää, lääkäriaika järjestyi samantien (vaikka kovasti yrittivät minulle selittää 600 honkkarin dollarin (n. 60e) olevan kallis hinta lääkäristä), hotellin johtaja vei meidät lääkäriin ja huolehti sieltä pois. Anton sai lääkäriltä yhden pistoksen, jonka piti vähentää myrkytyksen oireita sekä kymmenittäin neljää eriväristä pilleriä. Pillerit piti popsia säännöllisin väliajoin seuraavien kolmen päivän aikana. Jännitystä tuottikin se, ettemme tarkalleen edes tienneet, mitä pillerit oikeastaan sisälsivät. Muutamien pillerien nimen perusteella saimme selville, että ne sisältävät mm. kamomillaa, karpaloa ja muita luonnonraaka-aineita, mutta lopuista pillereistä emme sitten tienneetkään mitään. Naureskelimmekin sille, miten lomamme kiireet kerralla loppuivat. Ei enää tarvinnut miettiä, ehdimmekö nähdä kaikki Honkkarin nähtävyydet. :D
Vaikka ruokamyrkytys vetikin Antonin 24 tunniksi peiton alle, oli nukkumisesta hyötyä myös minulle. Jo moneen kertaan mainittu matkaväsymys saatiin kuitattua kerralla pois. Välillä kävin toki kaupasta hakemassa mustikkamehua, kaurapuuroa ja banaania, koska mikään muu ruoka-aine ei ollut Antonille sopivaa. Iltapäivällä pääsimme kuin pääsimmekin hotellin 100 metrin korkeudessa olevalle kattouima-altaalle haukkaamaan raitista ilmaa. Uima-allas oli kyllä erittäin luksusta!
Kalapullien syömisestä 24 tunnin kuluttua olimmekin jälleen valmiit jatkamaan Honkkariin tutustumista. Seuraava postaus sisältääkin paljon kuvia maailman pisimmältä kaapelivaunumatkalta, maailman suurimmasta pronssisesta Buddha-patsaasta ja maailman pisimmistä katetuista liukuportaista. Ei voida myöskään unohtaa maailman halvinta Disneylandia. Pysykääs siis kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti