Vapaudenpatsasta lähdimme katsomaan 30 dollaria maksavalla laivakyydillä. Kyydin valitsimme siksi, että ilmaiseen lauttaan jonot olivat vajaan parin tunnin mittaiset joten lyhyellä New York -visiitillämme emme halunneet hukata aikaa jonottamiseen. Niinpä puoli tuntia metropysäkille pääsyn jälkeen olimme jo kovaa vauhtia kiitämässä kohti patsasta.
Matkalla näimme Manhattanin kuuluisan pilvenpiirtäjämaiseman monelta eri kantilta. Olihan se hienoa katsoa kaikkien matkailulehtien jälkeen sitä näkymää ihan itse omin silmin. Samalla nauroimme työkaverini kanssa, että ei sitä ihan vielä tajua, missä sitä onkaan työmatkalla. Paria viikkoa myöhemmin naureskelimme puolestaan, ettei sitä edelleenkään tajua, minne asti sitä pääsikään työmatkalle ja vieläpä tällaisella kansallisella alalla työskennellessä!
Vapaudenpatsaan ympärillä seilasi useita eri turistipaatteja, purjeveneitä sekä lensipä Vapaudenpatsaan päällä myös helikoptereita. Ensi kerralla voisi yrittää päästä purjeveneen kyytiin. Hintatasoltaan purjevenekyydit ja helikopterit näyttivät olevat 50-100 dollaria, ei paha.
Laivaretkemme pääkohteemme oli kuitenkin se kauan odotettu ja ihannoitu Vapaudenpatsas. Patsaan olivat suunnitelleet yhdessä yhdyvaltalinen ja ranskalainen taiteilija. Toteutus puolestaan oli hoidettu siten, että ranskalaiset olivat muotoilleet patsaan ja yhdysvaltalaiset rakentaneet jalustan. Mielenkiintoisena faktana opas kertoi, että patsaan pää oli ehtinyt olla reilut puoli vuotta ennen julkistamista ihmeteltävänä Pariisissa, sillä muiden osien, jalustan ja rahdin suunnittelu oli vienyt enemmän aikaa kuin pään tekeminen.
Lisää tietoa etsiessäni sain tietää, että alunperin 46-metrinen patsas oli ollut kuparinvärinen, mutta se oli alkanut patinoitua 1900-luvun alussa muuttuen vihreäksi. Patinoituminen oli ollut yllätys kaikille, sillä materiaalivalinta oli perustunut aikoinaan siihen, että kupari oli helposti taipuvaa sekä painoltaan kevyttä materiaalia, jolloin 350 kappaleesta koottavan patsaan kuljettaminen Ranskasta New Yorkiin oli ollut mahdollista. Patsaan päästyä perille New Yorkiin se oli koottu paikoilleen neljässä kuukaudessa. Maankuulu patsas oli julkaistu yleisölle vuonna 1886.
Alunperin patsas sisälsi portaat ylös soihtuun ja kruunuun. Vuonna 1907 patsaaseen asennettiin ensimmäinen hissi, joka kuljetti vierailijoita kruunuun. Soihtu kuitenkin jouduttiin sulkemaan vierailijoilta läheisellä saarella tapahtuneen pommiräjähdyksen jälkeen vuonna 1916, koska patsaan käsivarren kantavuus ei enää ollut turvallisuusvaatimusten mukainen. Tämän päätöksen jälkeen soihdussa ei tiettävästi ole kukaan vieraillut.
Pommiuhka on edelleen yksi Vapaudenpatsaan suurimmista vaaroista. Mekin saimme siitä osamme, sillä 24.4. patsaan alueelle oli jätetty paketti, ja poliisi oli saanut puhelimitse pommiuhkauksen, jonka vuoksi alue tyhjennettiin, eikä seuraavinakaan päivänä patsaan sisälle ollut kenelläkään asiaa. Tästä syystä emme kokeneetkaan tarvetta päästä kävelemään Liberty Islandille, vaan ajelimme tyytyväisinä laivalla patsaan ympärillä.
Paluumatkalla laiva vei meidät Brooklyn Bridgen ja Manhattan Bridgen alapuolelle. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta New Yorkin riippusillat olivat hyvin pelkistettyjä, eikä niissä ollut kovinkaan paljoa nähtävää. Pituutta silloilla kuitenkin oli hurjat 1825 metriä, minkä kyllä huomasi siltoja ylittäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti