Matkamme toinen osa starttasi työmatkamme kuudentena päivänä, jolloin lensimme kirkkaassa kelissä New Yorkista Seattleen. Noin viiden tunnin aikana maisemat vaihtuivat suurkaupungeista peltoihin, metsiin ja järviin. Yllättävänä seikkana hoksasimme lennon aikana, ettei lennolla tarjottu lainkaan ruokaa. Siispä yksi sämpylä, lennolla jaetut pähkinät ja yksi suklaapatukka toimivat aamiaisen ja lounaan korvikkeena kahden vesipullon kera.
Seattlea lähestyttäessä kapteeni kuulutti: "Katsokaa kaikki alas, Kalliovuoret näkyvät hienosti." Toden totta, ne näkyivät hyvin! Harmittelin tässä vaiheessa, että käytössä oli ainoastaan puhelin.
Seattleen laskeutuessamme meitä oli vastassa auringonpaiste, kostea meri-ilma, pilvetön taivas ja taivaallinen autokuski maantielaivoineen. Tässä vaiheessa viimeistään hoksasimme olevamme työmatkalla, sillä tulevan viikon työt alkoivat kuiskia korvaan. Päätimme kuitenkin pyhittää viimeisen päivän lomailuun, ja aloittaa työt vasta illalla hotellissa. Raskaan kevään jälkeen viiden päivän mittainen breikki töistä uusissa maisemissa tarvitsi vielä viimeisen päivän.
Niinpäs hotelliin kirjauduttuamme otimme Bellevuesta taksin takaisin Seattleen. Iltapäivän kunniaksi poikkesimme ensin syömään kanasalaattia ja sen jälkeen haimme höyryävän kuumaa teetä Starbucksista. Niiden voimin tutustuimme Seattleen, joka osoittautui pieneksi kaupungiksi tiiviine keskustoineen. Narkomaaneja kaupungissa oli kuitenkin epämiellyttävän paljon, joten illan tullen olimme enemmän kuin valmiita aloittamaan töiden tekemisen.
Auringon paistaessa lämpimästi istahdimme teekuppeinemme hetkeksi rantaan katsomaan välkkyvää vedenpintaa. Viimeinen turistipäivä tuntui jo erittäin rentouttavalle, eivätkä seuraavien viiden päivän työt painaneet enää lainkaan mieltä. Olimme rentoutuneet ja voimaantuneet sen verran hyvin, että ylös noustessamme päätimme enää kävellä Space Needlelle, käydä katsomassa pimeydessä tuikkivaa Seattlea yläilmoista ja ottaa sen jälkeen taksin hotellille.
Matkalla näimme niin purjeveneitä kuin Mount Rainier -tulivuorenkin. Tulivuori oli muuten Washingtonin osavaltion korkein. Samalla se oli myös yksi aktiivisimmista alueen tulivuorista, jonka purkautuessa tasainen maa-alue olisi suuressa vaarassa.
Matka rannalta Space Needlelle oli yllättävän lyhyt, joten ehdimme käydä kiertämässä aluetta. Mielenkiintoisimpana löysimme Lasinpuhallusmuseon, jossa oli pihalla jättisuuria, usean metrin korkuisia, käsin puhallettuja lasikukkia. Täytyy myöntää, että hieman harmitti suljetut ovet, sillä tuosta nähtävyydestä olisin ollut valmis maksamaan.
Lasiesineiden sijaan ostimme lopulta liput näköalatorniin. Maisemat olivat hienot. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti