Vilnan matkalla kävimme myös tunnin junamatkan päässä olevassa Kaunasissa. Kaupunki oli hauska, sillä siellä ei ollut tähän aikaan vuodesta lainkaan turismia. Näimme siis todennäköisesti aitoa liettualaista elämänmenoa, asuntoja sekä vaatetusta. Ensimmäisenä törmäsimmekin kaupungin keskipisteeseen eli ortodoksikirkkoon.
Kirkon ihailun jälkeen suuntasimme ruokailemaan paikalliseen opiskelijaravintolaan. Tilasimme liettuankielistä keittoa oikeastaan täysin tietämättä, mitä se sisältäisi. Tarjoilija ei nimittäin yes:n ja no:n lisäksi puhunut englantia, joten tilasimme ruokaa mututuntumalla. Ruoaksemme sattui kasviskeittoa, nam.
Ruokailun jälkeen suuntasimme kukkulalle funikulaari-kiskobussilla. Samanlaisia busseja löytyy myös muun muassa Alpeilta ja Budapestistä. Kaunasin funikulaarin erikoisuus on kuitenkin se, että se on Liettuan vanhin. Hienohan se myös oli sisältä nahkapenkkeineen, tummine puuseinineen sekä puisine valokatkaisijoineen. Aiemmat funikulaarit ovat olleet hyvin samantapaisia, mutta tämän bussin nopeus oli mielestämme suurempi kuin muiden kokeilemiemme kiskobussien.
Kukkulan päällä suuntasimme suoraan Jeesuksen ylösnousemuksen kirkolle ja etenkin sen katolla olevalle näköalatasanteelle. Näköala oli perinteinen kaupunki tasaisena ja lumisine kattoineen. Sieltä katselimmekin seuraavaa kohdetta, sillä halusimme mennä katsomaan perinteisia liettualaisia omakotitaloja. Olimme kuulleet niiden olevan varsin mielenkiintoisia.
Niinpä näköalojen jälkeen suuntasimmekin omakotitaloalueelle, joka sijaitsi aivan kirkon vieressä. Omakotitalot olivatkin kiinnostavia. Oli uutta ja vanhaa sekä uusi-vanha yhdistelmiä. Postilaatikot olivat metalliboxeja, autotallit alumiinilaatikoita ja talot elämää nähneitä. Lähes tulkoon kaikissa taloissa oli sähköt, mutta osalla oli kaivo pihalla. Tosin emme voi olla varmoja, olivatko kaivot vain koristeena. Siitä olemme kuitenkin varmoja, että Liettuan harvinaisen kylmä talvi oli kovistellut taloja, sillä ikkunoita oli vaihdettu ja vanhoja ikkunoita tilkitty vanulla. Trakaissa kylmyyttä oli torjuttu vielä yhdellä erittäin luovalla tavalla, kerronpa siitä seuraavassa postauksessa.
Yksi ehkä silmiinpistävimmistä erikoisuuksista omakotitaloalueella oli talo, jonne kuljettiin "nostosiltaa" pitkin. Erikoisuuksia löytyi paljon lisää kerrostaloalueelta, sillä muutamien talojen parvekkeet oli suojattu alaslaskettavilla säleillä ja erään asunnon parveke puolestaan oli koristeltu murtosuojaraudoituksella.
Kaikenkaikkiaan Kaunas oli erittäin miellyttävä kaupunki. Paikalliset osasivat puhua hieman heikommin englantia kuin vilnalaiset, mutta kyllä he ymmärsivät kohtuullisen hyvin meidän puhettamme. Ystävällisyyttä ihmisissä kuitenkin riitti ja voisimmepa mennä kaupunkiin toistekin. Erityisesti pidimme kaupungin aitoudesta, sillä turismi ei ollut vielä tuonut paikalle oma leimaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti