Shanghaissa hutongit olivat ihan toista maata kuin Pekingissä. Pekingissä nämä olisivat nimittäin olleet luksuskoteja, sillä niissä oli parvekkeet, parvekelasitukset, paljon lemmikkieläimiä (tai sitten tuoretta lihaa), katuvaloja ja leveät kadut. Talojen rakennusmateriaalikin oli useimmiten tiili tai kivi, kun Pekingin hutongit olivat useimmiten harmaata betonia. Tunnelmiltaan hutong-alueet olivat myös kehittyneempiä, sillä katujen varsilla oli kaatopaikkojen sijaan paikallisten myymälöitä ja kojuja. Pääosin niissä myytiin elävää lihaa, joten kovin tarkkaa tutkimusta emme liikkeisiin tehneet. ;P
Nähtyämme riittävästi kadulla myytäviä kilpikonnia ja kissanpentuja suuntasimme eläinmarkkinoille. Alunperin siellä mainostettiin myytäviä heinäsirkkoja, mutta paikanpäälle päästyämme totesimme markkinoilla olevan kaikkea hyönteisistä koiranpentuihin, tipuihin ja aikuisiin kissoihin. Osa eläimistä on tarkoitettu lemmikeiksi, mutta taitaapa yhtä moni päätyä myös ruokalautaselle. Kuulemma heinäsirkat ovat luksusherkkua pikkunälkään - ei tullut kyllä maistettua. :D
Eläinmarkkinoiden jälkeen halusimme ihmistenilmoille, joten suuntasimme paikallisten kypsän ruoan markkinoille. Tarjolla oli niin lihaa, kalaa, kasviksia kuin hedelmiäkin suoraan paikallisesta katukeittiöstä. Ruoat tuoksuivat tosi houkuttelevilta, mutta maistaminen jäi tältä erää vielä väliin. Sen sijaan keskityin kuvaamaan tätä ehkä kaikista autenttisinta näkymää, minkä koko matkan aikana näin.
Lisää mielenkiintoisia rakennuksia näimme kävellessämme alueelta poispäin kohti Bundin rantabulevardia. Törmäsimme sattumalta nimittäin rakennukseen, joka oli joka puolelta koristeltu kiinalaisella merkillä. Merkkien määrästä päättelimme talon olevan ehkäpä purkukunnossa, sillä se sijaitsi hienojen lasipalatsien vieressä. Tässäkin kohtaa taitaa parin vuoden sisällä seistä uljas pilvenpiirtäjä. Niin se paikallinen kulttuuri muuttuu. Parin vuoden päästä voimmekin laulella "Ei, Shanghaikaan ole enää kuin ennen, mieltä kiehtova ja alkuperäinen..." :D
Kaikkien ihanien tönöjen jälkeen olimme jo valmiit palaamaan hotellillemme. Matkalla poikkesimme katsomassa Oriental Pearl Toweria, sillä sen pinkit pallot kiehtoivat minua. Olin 5-vuotiaana sanonut isälleni haluavani joskus asua korkeimmassa pallossa. Haaveissani yövyinkin pallon lattialla ja katselin maisemia lasilattian läpi.
Matkanvarrelta löytyi myös Applen kauppa. Lasikuvun sisällä oleva omena varasti kaiken huomion ja auringossa kiiltelevä lasikupu peitti sisäänsä lasiset kierreportaat alas liiketilaan. Aika makea, ei voi valittaa.
Vaikka ilta oli tässä vaiheessa nuori, palasimme takaisin hotellille ja heittäydyimme hetkeksi selällemme. Illalla suuntasimme vielä Oriental Pearl Toweriin. Siitä lisää heti huomenna, jotta tästä postauksesta ei tulisi ihan hehtaaripitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti