Muurilla riittävän kauan käveltyämme palasimme takaisin Pekingiin pakkaamaan tavarat. Olimme ennakoineet jo edellisenä iltana, joten osa tavaroista odottikin jo viikattuna rinkassa. Emme nimittäin halunneet käyttää aikaa pakkailuun, vaan viettää iltaa Antonin veljen kanssa. The last evening in Beijing, you know.
Pakattuamme hyppäsimme taksiin ja opastimme sen perille. Nälkä kurni jo vatsassa, joten kaikkien "mäkkärinäkkäreiden" jälkeen halusimme oikeaa ruokaa. Sitä saimme japanilaisessa Teppanyaki-ravintolassa, jossa valikoimme itse, mitä haluamme syödä. Kahden miehen kanssa syömässä ollessa kasvikset jäivät väliin ja ruoka koostui erilaisista lihoista. Teppanyaki-ravintoloiden tyylin tässäkin paikassa saimme oman kokin, joka valmisti ruokamme pöydän ääressä (vai lieneekö ennemminkin meidän pöytämme ollut hänen hellansa ääressä). Erittäin hyvä kokemus, suosittelen!
Ruokailun jälkeen oli hyvä lähtä piipahtamaan Kielletyssä kaupungissa. Sen pitemmittä puheitta pistän pitkän liudan kuvia.
Kokonaisuudessaan Kielletty kaupunki oli upea näky. Temppeliä, paviljonkia ja kiinalaistyylistä arkkitehtuuria joka puolella. Kaupunki olisi varmasti upea näky ylhäältäpäin katsottuna. Harmi vain, että oli niin sumuista, ettei ylös kannattanut kiivetä. Sieltä tuskin olisi nähnyt kovin kummoisesti mitään. :D
Sen sijaan suuntasimme illan pimetessä takaisin Taivaallisen rauhan aukiolle ja Tianmeninaukiolle. Ihastelimme Maon kuvaa, suuria leditauluja ja työn sankareiden patsaita. Työnsankarit olivat kyllä osittain melko ironisia ottaen huomioon Kiinan historian. Mutta, kukapa mukaan sitä työtä olisi tehneet kuin patsaisiin ikuistetut tavalliset ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti