Laskeuduttuamme pilvenpiirtäjästä takaisin maanpinnalle otimme seuraavaksi etapiksi kanavan alittavan näköalatunnelin. Kaverimme suositteli sitä stropovaloloistona, joten kiireen vilkkaa kipitimme katuja pitkin lipunmyyntipisteelle. Noin 5 euron hintaisen lipun kera istuimme vaunuun, ja annoimme värivalojen hivellä verkkokalvojamme. Matka oli ihan hmm kiva: toisin sanoen kiva kokea kerran, mutta toista kierrosta emme jääneet kaipaamaan.
Tunneliseikkailun jälkeen halusimme nähdä kaiken prameuden keskellä olevaa vanhanajan shanghaililaista elämänmenoa. Siispä suuntasimme People's Squaren alueelle, jossa viikonloppuisin vanhemmat kokoontuvat etsimään jälkikasvulleen aviopuolisoa. Yritimme löytääkin kyseiseen tehtävään vihkiytyneitä vanhempia, mutta ihan varmaksi emme voi sanoa, tapasimmeko heitä. Luulemme kuitenkin löytäneemme hakemamme, sillä useimmiten sinkkumiehillä oli pinkki kauluspaita. Eikä se äitimuorin vieressä istunut pinkkipaitainen henkilö sitten voinut olla muuta kuin aviopuolisoa etsivä parikymppinen. Eräällä perheellä tosin taisi lahjapakettien perusteella olla jotain muuta tekemistä. :D
Koko päivän Shanghaita kierreltyämme ehdimme juuri ja juuri viimeiseen metroon. Tungos metrotunneleissa oli käsittämätön, mutta ihmeen hyvin metrot vetivät kaikki ihmiset. Eri asia oli sitten päästä metrosta ulos. ;P
Pudongin puolelle päästyämme kävimme pikaisesti hakemassa ruokaa lähikaupasta ja siirryimme nauttimaan hotellimme palveluista. Uima-allas ja kuntosali tekivätkin jo eedvarttia. Seuraavana päivänä odottikin Pudongin tutkiminen Pearl Towerin osalta sekä paikallisten markkinoiden etsiminen. Eläinmarkkinat olivat minun suurin toiveeni, joten niistä lisää ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti