"Numerot viisi-kuusi-seitsemän, viisi-kuusi-kahdeksan ja numero viisi-kuusi-yhdeksän. Valmistautuvat numerot viisi-seitsemän-nolla ja viisi-seitsemän-yksi", kajautti kehätoimitsija kaatosateessa. Oulun kansainvälinen koiranäyttelyputki alkoi tänään, ja mekin menimme paikalle heti aamusta. Vettä satoin niin kuin aikoinaan lähes jokaisessa äitienpäivänäyttelyssä toukokuun toisena viikonloppuna. Lämpötilakin viittasi enemmän äitienpäivänäyttelyyn kuin keskikesään, mutta näillä mennään. Turisteja ei tainnut paljoakaan olla, sillä sää ei varmasti saanut liikkeelle kuin suurimmat koirafanit.
Bichon frisejä oli ilmoitettu paikalle 26, mikä oli yllättävän vähän. Yleensä bichoneita kun kehässä pyörii monta kymmentä enemmän. Taso oli kuitenkin huikaiseva. Koirat oli viimeisen päälle trimmattu, koulutettu ja esitetty. Maailmanlaajuisestihan suomalaiset bichonit ovat arvostettuja, sillä koirien koko, turkki, mittasuhteet ja luonteet ovat aivan huippuluokkaa. Sen vuoksi näyttelyissä ei näekään kotikoiratasoisia koiria tai handlereita, eikä niillä kyllä olisi mitään jakoa muiden kilpailijoiden viedessä palkinnot parempiin sukuihin.
Bichonien arvostelun loputtua kävin ostamassa Lumpparille shampoota, hoitoainetta ja hoitoainesuihketta. Suosin näyttelyissä myytäviä pesuaineita ihan siksi, että samalla rahalla saa paljon enemmän pesuainetta kuin eläinkaupoista. Nytkin ostamamme 500 ml:n pullot maksoivat saman verran kuin eläinkaupassa myytävät 250 ml:n pullot. Puolen litran pullot riittävät keskimäärin puolisen vuotta, mutta syksyn tullen koiraa tullaan pesemään useammin, jolloin pesuaine todennäköisesti loppuu ennen joulua. Pitänee varmaan käydä jossakin näyttelyssä vielä, jotta voin ostaa hoitotuotteita varastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti