Aamulla nousimme ajoissa ylös, kävimme hotelliaamiaisella ja ajoimme metrolla juna-asemalle. Edellispäivänä mielipiteensä selvästi ilmaissut respan nainen toivotteli meille oikein auliisti hyvää matkaa ja antoi alennuskupongin seuraavaa yöpymistä varten. Emme kyllä koskaan käyttäneet alekuponkia, mutta lienee ollut jonkinsortin lepyttelylahja edellisillan törpöstä vastaanotosta. Raukka pelkäsi varmaan, että teemme hänestä valituksen. :D
Juna-asemalta etsimme oikean laiturin ja hyppäsimme luotijunaan. Heti junan lähdettyä esitimme lippumme konduktöörille ja nukahdimme. Heräsin jossain Lillen jälkeen ja viihdytin itseäni katselemalla ohiviliseviä viljapeltoja. Muuta matkan aikana ei näkynytkään, joten nukahdin uudelleen. Reilun kolmen tunnin junamatkan jälkeen saavuimme Pariisin Gare de Nordille.
Kello näytti puoltapäivää, joten suuntasimme ostamaan neljän päivän Pariisi-kortit. Niillä saimme ajella rajoittamattomasti julkisilla sekä olisimme saaneet alennusta joistakin nähtävyyksistä. Opiskelijakortilla alennukset olivat kuitenkin paremmat, joten Pariisi-kortteja käytimme vain metrossa.
Kotikatumme tunnelma oli erittäin aftikkalaishenkinen, sillä alueella oli paljon afrikkalaisten pitämiä kynsistudioita, kampaamoita, kebabravintoloita ja maissinpaistokärryjä. Maissia paahdettiin itsekyhätyllä grillillä: hiilet oli sijoitettu isoon kurkkupurkkiin kaupan ostoskärryn pohjalle, kärryn liikkuva "takaseinä" oli nostettu vaakatasoon, kiinnitetty kärryn ylälaitoihin nippusiteillä ja näin oli saatu rakennettua ritilä maissien paistamiseksi. Me ei jostain syystä intouduttu kokeilemaan näin eksoottisesti valmistettua ruokaa, vaikka hintakaan ei olisi ollut kuin euron pari.
Päästyämme hotelliin pakkasimme kaupunkilaukkumme ja suuntasimme takaisin metropysäkille. Ensimmäisen illan kohteeksi valikoitui yllätys, yllätys Eiffel-torni ja sitä vastapäätä oleva näköalatasanne. Ihastelimme pimeydessä välkkyvää tornia ja seurasimme ihmisten posetusasentoja. Yhdentoista aikaan palasimme takaisin metroasemalle, sillä teimme sen virheen, ettemme selvittäneet metron sulkeutumisaikaa. Oli siis parempi palata hotellille ennen puoltayötä.
Champs Elysées
Grande Arché
aukio Grande Archén edessä
Arc de Triomphe eli Riemukaari Grande Archelta kuvattuna
Notredamen katedraali
Notredamen katedraalin sivuovi
Moulin Rouge -tanssiteatteri
Tour Eiffel
Tour Eiffel alhaaltapäin
Louvren pihalle johtava portti
Louvren pihalla oleva lasipyramidi
Louvrén piha toisesta suunnasta
Louvren sisällä oleva käänteinen pyramidi
ja lopulta se maailman kuuluisin maalaus - salaperäinen Mona Lisa
Neljässä päivässä Pariisista ehti nähdä paljon, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Yksi kaupunkikuvaa monipuolistava tekijä oli kuitenkin se, että jokainen suurhallitsija on rakennuttanut kaupunkiin oman linnansa/asuinpaikkansa ja Seinen yli johtavan siltansa purattamatta tai tuhoamatta kuitenkaan edellisen hallitsijan asuinsijaa. Sen vuoksi nähtävää riitti joka kolkalla ja kaupunkialue oli erittäin laaja. Itse pidin kaupungista tosi paljon. Siellä oli aina jossainpäin jotain tapahtumaa ja paljon ihmisiä.
Matkaoppaiden mukaan aidon pariisittaren tunnistaa myös heti kalliista vaatetuksesta, näyttävästä hatusta ja käsipuolessa kulkevista ostoskasseista. Ihmisvilinässä näiden tuntomerkkien perusteella emme löytäneet yhtään ainoaa pariisitarta, mutta erään kyllä kohtasimme puistossa. Hän tuli kovaan ääneen selittämään meille ranskaksi, kuinka mummo oli roskittanut puistoa. Lensipä leidillä myös laukku ja ostoskassi nurmikolle, kun mummo oli siihenkin jättänyt roskan. Julkeita mummoja ja temperamenttisia pariisittaria siis ainakin löytyi.
Yksi suloisimmista paikoista, jossa kävimme oli kuitenkin eläinkauppa. En ota millään muotoa kantaa koirien myymiseen eläinkaupassa, mutta olihan ne söpöjä. Siellä ne pienet, pörröiset ja suloiset koiranpennut leikkivät keskenään odotellessaan uutta omistajaa. Roduista edustettuina olivat pääosin kääpiökoirat: ranskanbuldogit, bichon friset, pitkäkarvaiset mäyräkoirat, karkeakarvaiset mäyräkoirat, chihuahuat, jackrusselin terrierit ja cairninterrierit.
Hinnat olivat kyllä kysyntää vastaavat. Puolen vuoden ikäinen pitkäkarvainen mäyräkoira oli halvin, 1200 euroa. Kymmenviikkoiset bichonit puolestaan 2300 euroa ja kermanväriset chihuahuat hurjat 3600 euroa. Koirakuumehan se silloin iski. Päätin siltä istumalta, että vielä joskus hankkisin koiran. Muutama vuosi siihen vierähti. Nyt voisikin mennä katsomaan samaan paikkaan koiranpentuja, jotta iskisi toisen koiran kuume. ;P
Pariisipostauksen loppuun laitetaan vielä loppukevennykseksi näyte yhteistyöstä - vai kenties sen puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti