Siivoustalkoiden aikana on löytynyt paljon kaikkea jännää, mutta yksi melko nostalginen löytö vanhempieni varastosta oli 1980-luvulla hankittu kattokruunu. Siinä oli täyspuinen, sorvattu runko, tukevat sorvatut lampun pidikkeet sekä pellavakangaspäällysteiset varjostimet. Entisaikaan on tosiaan panostettu laatuun ja katsottu pitkälle tulevaisuuteen. Lamputkin on suunniteltu kestämään loppuelämän ajan. Meidän kertakäyttökulttuurissa tällainen ajattelumaailma on jo osittain melko outoa.
Aloinkin valaisimeen törmättyäni miettimään omiakin huonekaluvalintoja. Kiinteät kalusteet tietenkin pitää olla hyvälaatuisia (meillä mm. Lumia-keittiön keittiökaapit ja kylpyhuoneen kaapistot), mutta muissa huonekaluissa olemmekin suosineet Askoa, Kodin Ykköstä ja Ikeaa. Ikea-huonekaluissa parasta on se, että niiden jälleenmyynti on helppoa, eikä myydessäkään jää kovin paljoa miinukselle. Itse en ainakaan vielä tässä vaiheessa ole hankkimassa mitään loppuelämän pöytää ja tuolia, sillä en vielä todellakaan tiedä, minnepäin maailmaa elämä meitäkin vielä kuljettaa.
Toisaalta pidän myös paljon ajattelutavasta, jonka moni kaverini omistaa. He haluavat jo nyt ostaa laadukkaat, tunnetun suunnittelijan suunnittelemat huonekalut ja pikkuhiljaa kerryttää arvokkaita sisustuselementtejä. Minullekin kelpaisivat heti Kartellin ja Artekin huonekalut, valaisimet ja sisustuselementit, mutta jotenkin tuntuu, ettei niiden aika ole vielä. Omakotitaloon sellaiset haluaisin, mutta kerrostaloasunnon koen olevan vain välivaihe. Se, kuina pitkä välivaihe, sen vain aika ja tulevaisuus näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti