InterRail in Benelux part 5

Viides kohteemme oli Benelux-maihin kuuluva Luxemburg, sen pääkaupunki Luxemburg city, kuvankaunis Vianden, ihana pikkukylä Echternach sekä valloittava laaksoon rakennettu kaupunki Remich. Clervauxissa kävimme eräänä iltana jääkahvilla ja jääkaakaolla.

Ennen kuin pääsimme Luxiin istuimme junassa reilut neljä tuntia. Ensimmäinen näkemämme konduktööri vannoi matkan olevan suora, eikä junanvaihtoja olisi. Niinpä me ja yksi toinen turisti istukelimme junassa ilman häiriöitä. Matka taittui, pellot vaihtuivat, välillä näkyi metsää ja taloja. Sitten tapahtui jotain ennalta-arvaamatonta. Juna pysähtyi Arlonin asemalle, ja kaikki nousivat pois junasta. Me ja toinen turisti istuimme ja ihmettelimme. Sitten sammuivat valot. Aloimme ihmetellä vielä enemmän. Eikö junamatka ollutkaan suora? Oliko junamme särkynyt? Eikai vaan kaapattu?

Hetken istuskeltuamme tuli uusi konduktööri ja opasti meidät kolme vaihtamaan junaan. Belgian junat eivät nimittäin ajaneet Luxemburgin rajojen sisällä, joten meidän piti vaihtaa junaa. Naureskelimmekin kolmannen turistin kanssa, että olisi ollut melko karmeaa jäädä junasta tai lähtäkin yhtäkkiä väärään suuntaan. :D

Luxemburg cityyn päästyämme fiilikset laskivat. Olin odottanut jotain erikoista, mutta sade piiskasi katuja ja kaupunki näytti ihan Oululta - not nice. Anton jo ehti kysymäänkin, miksi me olimme ylipäätään saapuneet maahan. Noh, jatkoimme matkaa ja pääsimme hotelliin. Hotellin edessä aloin epäröidä, nimittäin yläpuolellamme luki Grand Hotel. Ei, ei me ole voitu mitään Grand Hotellia varata. Nehän on vain hienoille ihmisille, ei reppureissaajille. Ei kun vain kaivamaan sähköpostista tietoa - no oikeassa paikassahan me olimme. Ehkä jopa hieman häpeillen astuimme ovesta sisälle ja menimme vastaanottotiskille. Jos Brysselissä saimme viileän vastaanoton, oli Luxissa vastaanotto ihan eri maata. Respan täti palveli meitä aidon ystävällisesti kysellen, mitä kieltä haluamme puhua. Samalla paikalle ampaisi myös hienoon pukuun sonnustautunut herra ottamaan rinkkaa pois selästä. Olisin mielelläni kyllä pidellyt rinkkaa itse: sen verran hikinen se jo parin viikon reissaamisen jälkeen oli. :D

Sateen loputtua ja auringonpaisteen alettua Luxemburgin kaupunki oli aivan uskomattoman kaunis. Erityisesti pidin korkeuseroista ja kaupunkia halkovasta entisestä joenuomasta, joka oli nyttemmin puoli kaupunkia peittävä puisto. Puistossa oli kaikkia eri vihreän sävyn puita ja pensaita, hoidettu nurmikko ja muutama kukkanen. Joenuoman ylittävät sillat olivat myös erittäin korkeita, vanhasta kivestä muurattuja. Puiston keskellä kulki lisäksi lapsille tarkoitettu juna, jota kuljettaja ajoi päivästä toiseen ihan ilmaiseksi.

Euroopan valtioista Luxemburg on yksi rikkaimmista. Se näkyi heti siinä, että kaduilla oli enemmän siivoajia kuin missään muualla, roskia ei näkynyt missään, eikä kerjäläisillekään ollut tilaa. Niinpä kaupunki oli puhdas ja miellyttävä kaikin puolin.

Illalla kaupunki pukeutui kauniisiin iltavalaistuksiin. Korkeuserot lisäsivät valaistuksen tehokkuutta, ja ensimmäisen kerran jopa minäkin voisin sanoa olleeni romanttisessa paikassa! Pariisit ja Budapestit eivät kyllä vetäneet vertoja Luxemburgille!

Seuraavana päivänä ostimme päivälipun Luxemburgin julkisiin. Neljä euroa maksanut lippu kattoi kaikki Luxemburgin valtion sisällä kulkevat kulkuvälineet, joten bussit ja junat tulivat tutuiksi. Ensimmäisenä suuntasimme Viandeniin päästäksemme mahdollisimman korkealle.




Viandenissa ostimme parin euron meno-paluulipun tuolihissiin, joka kuljetti meidät korkeuksiin. Makeat maisemat kyllä oli, ja samalla huomasimme, kuinka paljon mäkiä maassa onkaan. Oikeastaan lähes kaikki kylät oli rakennettu vuorten syliin virtaavan veden äärelle. Mäkien laet olivat kuitenkin niin tasaisia, että siellä olivat maanviljelijöiden pellot ja laidunmaat. Olikin hauska katsella, kun lehmät laidunsivat korkeuksissa.

Viandenista jatkoimme matkaamme Clervauxiin. Kaupunki oli tunnettu lukuisista kahviloista, pienen pienistä kaupoista sekä leipomoista. Niinpä suuntasimme juomaan jotain kylmää - jääkaakaota ja jääkahvia. Kokemus oli erittäin hyvä. Alkoipa heti tekemään mieli jääkaakaota, nams.

Clervauxin jälkeen poikkesimme vielä nopsasti Echternachtissa. Kaupunki oli näkemistämme pienen, mutta edelleenkin näkemisen arvoinen. Yksi katu vei alas, toinen toi ylös. Siinä koko kaupunki. Yksi ruokakauppa, kaksi ravintolaa, yksi kirkko ja muutamia kerrostaloja. Keskustan ulkopuolella oli muutamia taloja lisää. Varsin jännä kaupunki. Pieni ja idyllinen. Etenkin talojen välissä roikkuvat lamput toivat kaupunkiin romanttisen säväyksen.

Clervauxista palasimme hotelliimme Luxemburg cityyn, ja aloimme suunnitella seuraavan päivän retkeä. Suunnaksi valikoitui Remich, tuo viiniviljelmien mekka.

Remichiin menenssä ostimme jälleen Luxemburg-kortin. Matka kesti reilun tunnin, sillä tie vei jatkuvalla syötöllä ylös alas mäeltä toiselle. Viimein eteemme avautui yksi kauneimmista näkymistä, jonka olimme koko matkan aikana nähneet. Viinipeltoja, viinimarjojen poimijoita, suuri kaupunki suuressa laaksossa. Wau!




Kaupunkiin päästyämme jäimme bussista pois ja lähdimme kipuamaan teitä pitkin ylös. Halusimme kiivetä korkeuksiin, kun se kerran oli mahdollista. Ihan ylös asti emme patikoineet, mutta riittävän korkealle saavuttaaksemme alueen kalleimman asuinalueen. Alue oli täysin uudisrakennusta, ei yhtään vanhaa tiilitönöä. Sen sijaan vallalla olivat beiget ja punaiset roiskerapatut talot isoilla ikkunoilla ja mahtavilla näkymillä. Kovin halpoja nämä asuinsijat eivät varmasti olleet, sillä alueella olleen hotellinkin yhden yön hinta oli reilut 140 euroa.

Asuinalueelta laskeuduttuamme Luxemburgin kaikki hienoimmat kohteet olivatkin siltä erää nähty. Palasimme bussilla parin pikkukylän kautta takaisin Luxemburgiin valmistautumaan seuraavan päivän siirtymään. Seuraavana kohteenamme oli Liege, josta olimme jo varanneet hotellin. Alunperin meidän piti mennä yöksi Hollannin puolelle Einhoveniin tai Maastrichtiin, mutta Belgian puolella yöpyminen oli halvempaa, joten jäimme vielä hetkeksi rajan taakse.