Paluu arkeen

Lomat alkavat olla vietetyt ja ensimmäiset työpäivätkin jo takana. Paluu arkeen pitkän loman jälkeen ei ole tuottanut tuskaa, sillä kesän aikana sai hyvin ladattua akkuja. Eniten muutoksia lomien loppuminen on tuonut Lumpparin päivärytmiin, sillä se joutuu nyt viettämään päivät yksin kotona. Olemme kylläkin täysin sitä mieltä, että Lumppari nauttii hetkistään yksin, sillä se saa kerrankin nukkua rauhassa sängyssä ja muokata meidän peittoamme itselleen sopivaksi. Muuten se joutuukin nukkumaan omassa pedissään lattialla, joten rauhalliset hetket kotona antavat sille mahdollisuuden hypätä sänkyyn.

Arkeen palaaminen on tuonut mukanaan myös iltalenkkeilyt tutulla lenkkipolulla. Eilisen opettajankokouksen jälkeen olikin mukava käydä ihastelemassa peilityyntä merta. Miten se iso sininen lätäkkö voikaan olla niin huumaavan kaunis? Entisenä kilpauimarina vesi on aina merkinnyt minulle paljon: se edustaa vapautta, omaa rauhaa ja viileää raikkautta. Vesi on elementtinä myös itsenäinen ja se luovii oman tiensä sinne, minne se haluaa mennä. Ajanmyötä vesi saavuttaa tavoitteensa ja yhtyy muiden vesien kanssa.

Auringonlasku aikaan vesi vaihtaa väriä sinisestä keltaiseksi. Vuosisatojen ajan ihmiset ovat pyrkineet veden äärelle etsimään ruokaa ja rakentamaan oman asuinsijansa. Vasta paljon myöhemmin ihmiset siirtyivät veden äärelle nautiskelemaan, ihailemaan sen rauhallisuudesta ja voimasta. Eilenkin paikalle ole saapunut useita kalastajia ja veneilijöitä. Kaloja emme nähneet, mutta huvikalastajalle pelkkä siiman uittaminen vedessä tuottaa jo nautintoa.

Palailemme Kiina-postausten kera myöhemmin. Kuvia on niin paljon, että niiden lajittelemiseen menee pieni ikuisuus. Jetlag myös vielä piinaa sisuskalujamme, joten illalla kahdeksan aikaan elimistö ilmoittaa olevan uniaika. Vaikka menemme nukkumaan vasta kymmenen jälkeen, elimistömme ilmoittavat kuudelta aamulla olevan aika nousta ylös. Viisaammat kertovat tämän oravanpyörän kestävän noin viikon. Enää siis puolet jäljellä. :D