Viikonloppuna kävimme serkkuni rippijuhlissa. Konfirmaatiossa nuoren tie aikuisuuteen avautui, ja ensimmäinen ehtoollinen tarjoiltiin. Erikoisuutena seurakunnassa oli kummin suorittama rippilapsen siunaaminen. En ollutkaan aiemmin nähnyt tällaista perinnettä. Rippilapsille annettiin myös rippiraamattu ja virsikirja, jotka ovat varmasti mukava muisto todistuksen lisäksi.
Seuraavat rippijuhlat ovatkin jo ensi vuonna, kun pikkusiskoni pääsee ripille. Rippijuhlia serkussarjassamme on vietetty ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten ja viimeiset juhlat ovat vasta 10 vuoden kuluttua. Sen jälkeen päästäänkin jo seuraavaan sukupolveen, joten juhlien määrä ei ainakaan vielä ole kohtaamassa katoa. Tulipa tässä juhlia miettiessä mieleen, että voisihan sitä itsekin kutsua joskus sukulaiset juhlimaan. Juhlan syyn keksisi nopeasti. ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti